Laittautuvatko naiset vain itseään varten?

Kun pieni merenneito päätti H.C. Andersenin sadussa vaihtaa vanhan pyrstönsä kauniisiin jalkoihin, hän ei ajatellut itseään vaan prinssiä, jonka valloittaisi niillä- vaikka jokainen askel tuntui tikariniskulta.
Samastuin merenneidon kärsimyksiin (ja kieltämättä myös tavoitteisiin)vetäessäni taannoin jalkaani kymmenen senti korot. Rohkenin vaihtaa
kulahtanei siin kangastos suihin vasta, kun muut vieraat olivat niin väsyneitä, etteivät kiinnittä neet lyhenemiseeni mitään huomiota.
Naiset eivät kuitenkaan kiduta itseään vain miesten takia(jostain syystä kauneuden tavoitteluun liittyy paljon kipua).Se olisikin turhaa koska miehet
huomaavat naisen uuden huulipunan
vain jos siitä on jäänyt jälki heidän tuoppinsa reunaan.
Naiset eivät laittaudu myöskään toisiaan varten. Naiset laittautuvat itseään varten, jotta kehtaisivat olla muiden ihmisten seurassa.
Rehellisin suhde naisella on ulkonäköönsä silloin kun hän kuopii maata yksin mökillä, isoisän vanhoissa kalsareissa. Tosin tulee sellainen olo ,ettei ole osa toimivaa yhteiskuntaa, vaikkei kukaan näkisi.
Nainen ajattelee ulkoisen olemuksensa kertovan siitä, miten hänellä menee. Hyvin peitetty finni tuo tietoisuuden siitä, että elämä on hallinnassa ja pankkitilillä rahaa.
Liian laitettu olemus vääränä vuorokaudenaikana kertoo siitä, että naisella ei ole selvästikään mitään.
Se on jatkuvaa tasapainoilua, beibi.
Tälläytymiskierteeseen joutuneet naiset voivat lohduttautua sillä, että he tekevät sen lopulta omaa parastaan ajatellen. Jos jostain tulee itsevarma olo, siitä tulee, vaikka se olisikin Egyptin muinaisen kuningattaren tai eteläeurooppalaisen muotitalon langettama ansa.
Pienellä merenneidollakin oli oma lohi ojassa. Hänen tavoitteensa ei ollut prinssin saaminen vaan se, että prinssin kanssa eläminen tekisi hänet onnelliseksi.
Jokapaikanhöylä, plus Iltasanomat