sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kolumni, Ilta- Sanomista

Sokeri lakko
Se tarkoit taa omalla kohdallani julmaa totuutta siitä, että irtokarkkien
aikakausi on lopullisesti ohi. Tai tarkoittaisi, jos minulla olisi ylimääräisiä kiloja.
En kertakaikkiaan pysty elämään ilman sokeria. Mielestäni ihmisen pitää saada nauttia elämästään ja tehdä sitä , mikä tuntuu hyvältä. Ja karkkien syöminen on mukavaa puuhaa. Toiset tykkäävät pullasta, makkarasta tai oluesta, minä tykkään karkeista.
Pahinta tässä on se, että olen jo vuosikausia pitänyt ruokavaliotani hyvin esimerkillisenä. Olen välttänyt kaikenmaailman rasvaisia viinereitä ja munkkeja, jättänyt pasta- annokset ja vaaleat leivät pois.
Mutta kun ei se auta. Sokeri on kaikkein pahin, ja nyt vasta alan päästä siihen vaiheeseen, että totuttelen kyseiseen ajatukseen.
Mihin tämä maailma on oikein mennyt? Ravintoterapeutit neuvovat järjestäen syömään rasvaisia pihvejä ja välttämään irtokarkkeja- siis niitä viattoman pieniä, herkullisia namupaloja, jotka eivät voi tehdä pahaa kenellekään.
Kesä on pahinta aikaa, koska kaikessa hyvässä on sokeria. On jäätelöt, siiderit ja suklaat. No vastapainona tietysti ovat makeat mansikat, hedelmät ja sorbetit, mutta suoraan sanottuna ne eivät ole sama juttu. Karkkinälkä ei lähde mansikoilla, vaikka kuinka yrittäisi
Kymmenen kiloa pudottanut Jani Toivola totesi, että hänelle karkinsyönti on vähän kuin alkoholismi. Hänen piti lopettaa karkkien popsiminen kokonaan, jotta hän pääsi eroon himostaan.
Ihailen tällaisten ihmisten itsekuria. Mutta uskon, että sokerin syöminen on osittain myös tapa, ei himo. Monesti pikkumakea maistuu hyvältä jälkiruokakahvin kera, ja elimistö tottuu tähän totuttuun tapaan.
Tosin kaikki tupakoitsijatkin väittävät, että kyse on vain huonosta tavasta ja he voivat lopettaa koska tahansa. Yhtäkkiä se ei olekaan niin helppoa. Tavasta tulee himo.
Tupakanhimoa torjutaan laastareilla, sokerinhimoa pillereillä. Loppupeleissä kaikki lähtee kuitenkin siitä itsekurista.
Taidampa lähteä ostamaan mansikoita.
Onneksi liikunnasta saa vähän muutakin, joten perustelen liikuntamotivaatiotani tällä hetkellä puhtaasti mielenterveyden ylläpitämisellä.
ILTA-SANOMIEN toimittaja Katri Utula

6 kommenttia:

  1. Niin olisi se terveellistä lopettaa karkkejen syöminen ja syödä terveellisemmin!hyvä kirjotus!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kuva sinusta.Herkkuihin kyllä jää helposti koukkuun.Mutta sinä olet hyvin hoikka.
    Monille herkkujen syönti on kyllä totuttu tapa ja välillä hyvän syömisen himo iskee kuten minunkin tekisi mieleni tehdä nyt pizzaa,mutta en oikein voi,koska rakkaani ei voi syödä sitä.Ehkä joskus,mutta en uskalla kysyäkkään,ettei hän sitten pahastuisi,jos minä söisin.

    VastaaPoista
  3. Niin Krista, olisi hyvä syödä terveellistä. Joskus tekee mieli karkkia, kun sitä on näkyvissä. Kiitos
    kommentistasi! Sinä kirjoitat hyviä tarinoita.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kata!Ehkä olen pysynyt hoikkana, kun en ole ruoan ääressä.Tarkoitan etten enää tee ruokaa,silloin kun tein vielä,niin teki mieli maistella.
    Minun tekee mieli eniten hyvää kahvin kanssa.Onneksi olemme alkaneet vähän säännöstellä,koska verensokeriarvot on hiukan koholla.
    En tahtoiskaan,että painoni nousisi,siihen on kaksi syytä.

    VastaaPoista
  5. Ensiksikin; jos paino nousee, olisin vain sängyn pohjalla,(nytkin se on minimaalista) ja pitäisi uusia vaatekaapin sisältö. Olen huomannut, että tällä syömisellä pysyn tässä painossa. Eli en anna itseni syödä enempää.

    VastaaPoista