Kertakaikkinen lunastusLue Hebr. 9: 11- 12
Kuinka merkitykse töntä onkaan luottaa omiin ponnistuksiin. Kyvyttömyytemme vapauttaa itsemme on ilmeinen; Jaakob 4: 17 sanoo "Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi." Me luemme myös, "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin" (Jaak. 2:10). Kukaan ei voi elämässään päästä tälle tasolle. Jos olet 99- prosenttisesti tottelevainen, se ei auta, sinä olet kuitenkin "syypää kaikissa kohdin".
Lue Hebr. 9: 13- 14 Vanhassaliitossa eläinten veri antoi tietyn pyhyyden juutalaiselle kansalle, mutta vain vähäksi aikaa. Vertaa tätä Jeesuksen vereen, joka puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista. Pane merkille, että puhdistaminen tapahtuu omassatunnossamme! Mistä omatuntomme ei enää ole tietoinen? Vastaus on selvä;"kuolleista teoista", mikä aivan yksinkertaisesti merkitsee meidän omia uskonnollisia ponnistelujamme. Ne voivat olla rukouksia, kirkossakäyntejä, raamatunlukua, uhraamista tai mitä rituaaleja tahansa me harjoitammekaan tullaksemme pyhiksi. Monien kristittyjen elämässä on alituinen tietoisuus synnistä. He ryömivät tomussa rukoillen: "Oi Jumala, anna minulle anteeksi, minä olen niin epäonnistunut! Tulen nöyränä eteesi kaikkine epäonnistumisineni." Huomaatko, kuinka itsekeskeisiä nämä sanat ovat? Katse on kiinnitettynä omaan kyvyttömyyteemme. Jeesuksen veri vuodatettiin omantuntomme puhdistamiseksi itsekeskeisyydestä ja turvautumisesta omiin ponnisteluihin. Sen sijaan käännämme huomiomme siihen Ainoaan, joka voi pelastaa meidät.
Vapaus synnistä (kertakaikkinen )
"...mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä." (Hebr.9:26)
Mooses rakensi ilmestysmajan sen kuvan mukaan, jonka hän oli saanut taivaasta, mukana aamu- ja iltauhri, polttouhri, syntiuhri ja sovitusuhri; jotka esiteltiin ilmestysmajassa. Nämä uhrit olivat olemassa, että huolehdittaisiin kansan synneistä, mutta ne riittivät vain vähäksi aikaa. Jyrkkä vastakohta näyttää meille nyt Jeesuksen , joka käsittelee synnin
kertakaikkiaan. Tilapäiset uhrit Vanhassa Testamentissa eivät voineet koskaan tehdä niiden tuojia täydellisiksi" (Hebr. 10:1), kun
taas Jeesuksen uhri on tehnyt meidät " täydellisiksi ikuisesti".
Me keskitymme niin paljon siihen, mitä me itse teemme, ja omiin ponnistuksiimme, samanaikaisesti kun me surullista kyllä tiedämme kovin vähän siitä, mitä Jumala on tehnyt Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus maksoi etukäteen joka synnistä, jonka me koskaan tekisimme.
Merkitseekö se sitä, että synti on harmitonta? Ei ollenkaan; synti tuhoaa elämämme. Raamattu sanoo selvästi, " älkää tehkö syntiä". Pankaa merkille, kuinka korostan opetuksessani tätä yhä uudestaan, aivan niin kuin Paavali korosti. Opettaessamme evankeliumia jotkut ovat sitä mieltä, että se puolustelee synnin tekemistä.
Kun me julistamme oikein Jeesuksen täytetystä työstä ristillä, pitää meidän silloin tällöin muistuttaa toisillemme, että me emme ole pelastettuja syntiin vaan synnistä. Niiden, jotka saarnaavat armon ja lakihenkisyyden sekamelskasanomaa, ei tarvitse koskaan esittää sellaisia selityksiä, joita Paavali esitti.
PETER YOUNGREN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti