"Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua! Sinä, Jumala, olet minun auttajani, sinä avaat minulle tien ahdingosta. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni!" (4:2) "Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi" (4:4).
"Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani, kuule,kun huudan sinulta apua. Sinua minä rukoilen. Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi" (5: 2- 4 ). Herra, johdata minua tahtosi tietä" (5:9 )
Ehkä kaikkein kosketta vimpia ovat ensimmäi sen katumus psalmin rukoukset. Niiden äärellä tosin pelkään, että toistan niitä kovin kevyesti. En sittenkään ole nääntynyt eikä tuska polta niin, että olisin valittanut itseni uuvuksiin. Tästä huolimatta uskallan rukoilla:"Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita! Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt. Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani ja mieltäni jäytää pelko. Herra kuinka kauan vielä? Herra, käänny jo puoleeni ja pelasta minut, auta minua, osoita uskollisuutta! (6:2- 5 )
Pahanolon tunteestaan huolimatta rukoilija on varma siitä, että Herra on kuullut itkuni äänen. Hän on kuullut hartaan pyyntöni ja vastaa rukoukseeni (6: 9- 10 ). Vaikka Herra ei ole vielä vastannut, hän vastaa varmasti ajallaan ja tavallaan. Minun on tyydyttävä odottamaan. Se on vaikeaa ja edelleenkin kysyn: Herra, kuinka kauan vielä? (6: 4) Jatkan kuitenkin Herran avuksihuutamista!
Olavi Peltola
Psalmeja lukiessa huomaa,että ne ovat kyllä sydämen rukousta Jumalalle.Lohduttavia ja auttavia.Sä oot hyvin taitava.Tykkään kovasti seurata.
VastaaPoistaKiitos Kata! Psalmit lohduttaa,Hän vastaa meille.Huomaan,että oma rukoukseni on avunhuutoa,sisäistä huutoa jos ei voi rukoilla ääneen. Olet varmaan itsekin huomannut,kuinka sisäisesti rukoilee,vaikka olisi ihmisten keskellä.
VastaaPoista