Oli lämmin kesäinen ilta. Istuin järven rannalla ja ihailin auringonlaskua ja puiden notkuvien oksien heijastusta peilityynen veden pinnalla. Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt ja mykistynyt tuon hiljaisen luonnon kauneuden edessä.
Noukin maasta pienen kiven ja heitin järveen. Veden peilipinta rikkoutui ja kiven putoamispaikkaan alkoi muodostui ympyröitä. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän. Reunimmaisista muodostui jo laajoja kehiä. Sitten ne häipyivät ja pian veden pinta oli taas sileä ja tyyni.
Halusimmepa tai emme, elämässämme jokainen tekomme ja sanamme synnyttää ympärillemme "ympyröitä". Sanat ja teot ovat kuin pieniä kiviä, joita me joka päivä pudottelemme ihmisten mieliin ja sydämiin. Kuinka toivoisinkaan, että "ympyrät", jotka niistä syntyvät, siunaisivat ja lohduttaisivat läheisiämme, ja että reunimmaiset " ympyrät" ulottuisivat maailman ääriin asti.
Kiitos, Ystäväni, että olet kanssamme levittämässä siunattua ilosanomaa, joka parantaa ja pelastaa jokaisen, joka kuulee ja ottaa sen vastaan!
Sydäntäsi, sielusi ja mieltäsi virkistävää, auringontäyteistä kesää toivon Sinulle itseni, Hannun ja koko IRR- TV:n henkilökunnan puolesta!
Laura Haukka ohjelmapäällikkö
Kiitos kun sain pistäytyä taas täällä!Hyviä juttuja oli!Tää blogisi on mulle mieleinen paikka:)!
VastaaPoistaKiitos Kata!Minä taas ilostun kommenteistasi. Ja sinun blogisi on
VastaaPoistakiinnostavaa luettavaa.