perjantai 20. syyskuuta 2013

Viikonlopun tervehdys

                                                                    
                         Hyvää viikonloppua kaikille blogini lukijoille ja satunnaisille kävijöille,  olette todella  tervetulleita! Minulla ei ole "mietintämyssyä" lähettyvilläni,  että se päässäni keksisin jotain  järkevää kirjoittamista,  joka teitäkin itseni lisäksi kiinnostaisi. Nyt mieheni on ottamassa lepohetken,  ja kun herää hän auttaa minut ylös.  Niin sitten en enää ehdi hakea "myssyä, kun on aika mennä nukkumatin luokse)))).  No se siitä myssystä:) :) Meillä olemme päätyneet  tällaiseen  käytäntöön ♥


Motivaatio  syntyy,  ja löydän sen,  jos  koen aiheen itselleni tärkeäksi:) Tärkeä neuvo kaikille on: "luovu turhista huolista,  joita meillä  kaikilla taitaa olla - nyt  kello (vanha vihollinen) on jo niin paljon,  että on aiheellista lopettaa ja jatkaa iltapäivällä.


Tässä alapuolella on  viisi kuvaa Pyynikin näkötornista,  nuoret  kävivät  kesällä siellä  munkkikahveella",  ja olivat tykänneet.  Munkit maistuivat makoisilta,  niinkuin lehdessä kerrottiin,  
  ei oltu  suotta kehuttu lehdistön palstoja myöten.

                                               


                                                

                                                            


                                        


                                                                                                                                         
                                            
                                   
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    








 Sallan sylihoidossa on näin ihana "hauva" . Pikkukoiranpentuhauva on tyytyväinen :) ♥ ♥

Tytöt saivat tänä kesänä marsun.
 Milla tuli näyttämään  minulle  uutta tulokasta:), mennessämme  kesällä hänen synttäreillensä:)

    Tytöillä oli iso suru "Tohvelon"  kuoltua, he yhdessä äitin ja isän kanssa hautasivat  sen takapihalleen. Salla ajatteli
 ettei  halua uutta marsua, eikä  mitään eläintä,  kunTohven
 menetys oli niin raskasta:)

 Meidän lasten ollessa pieniä,
 Kaari-täti  miehensä  kanssa toi  meille  kaksi lintua  ja häkin  ja kaiken muun siihen tarvittavan. Kun toinen linnuista kuoli hautasimme sen meidän takapihalle. 
Surullista lapsille oli sen 
  menetys, en muista nimeä. Undulaatit 
ovat suloisen näköisiä,  meillä oli sininen ja
 keltainen  undulaatti.
 Myöhemmin
 meille tuli  lisää  lintuja.  Ja marsu ja pupu, ja oli joskus kaksi rottaakin.  Susanna suri,  kun pupu  ehti  järsiä  barbien jalkoja.  Sitten
 meille tuli  kaksi kissaa,  Jaki oli suloinen ja viisas kissa, voi kuinka pidin siitä,  meillä oli monta hauskaa tapahtumaa Jakin kanssa.
Taas  Myytti  puri,  sanotaan,  että  kissa 
on erotettu liian aikaisin emostaan, 
 jos se  esim.  puree. Mielestäni  kissoilla on 
myös jokaisella se oma luonteensa:)  Niin tietysti on:)
 Mies kävi  lasten kanssa ostamassa  eläinkaupasta

 uuden linnun,  kun ne ikävöitsee  yksin,  ne tarvitsee  kaverin. 
 Niinkuin mekin,  me  tarvitsemme vierellemme  kaverin,  sopivan kumppanin,  jonka kanssa saa jakaa  elämän  ilot  ja surut:)
 Ihmisen on vaikea olla yksin.   Olen niin onnellinen miehestäni, lähetän joka päivä kiitoksen Jumalalle!


                        Jääkaapin ovessa meillä on tällaiset kuvat:)
                                            
                             ♥   Hyvää yötä,  Jeesus  myötä. saat  nukkua  Jumalan suojassa,   enkeleiden ympäröimänä:) 
     Halauksin!

4 kommenttia:

  1. Kaunis päivitys kuvineen ja tarinan kera ♥
    Minulla on myös undulaatteja ollut, ja vieläkin joskus niitä kaipaan.
    LInnut luonnossa ovat nyt kavereina kun pois ovat sisälinnut menneet.
    Ihanaa päivää sinulle ja iloa ja jaksamista Kirsti.

    VastaaPoista
  2. Hei SeijaStina, ompas
    söpö nimi ! ♥

    Undulaatit ovat ihania ♥ Me nähdään paljon lintuja
    keittiön ikkunasta, niitä kokoontuu ison talon katolle, niitä on lukematon määrä, sitten ne ovat toisena päivänä toisen ison talon katolla ja taas...
    Tien toisella puolella on monia taloja.

    Meillä ei ole ollut koiraa koskaan, paitsi
    minun lapsuuskodissani, muistan Nallen ja Turren.

    Kiitos sinulle SeijaStina ja hyvää myöhäis-iltaa!
    Jumalan siunausta! ♥


    VastaaPoista
  3. Meilläkin oli kaksi marsua, Ruska ja Niki.Lapset olivat pieniä, tai oli osa jo koululaisia. Oli suuri suru kun Ruska kuoli. Ehdottelin, että ei enää otettaisi marsua kun sekin sitten kuolee ja on kova suru. Jenni sanoi että otetaan vaan, sitten taas itketään. Niin meille sitten tuli Niki.

    VastaaPoista
  4. Hei rakas Kirsti!
    Meillä on ollut samanlaisia kokemuksia,
    niinkuin monesti lapsiperheillä on.
    Teillä oli Ruska ja Niki marsut,
    ja kun Ruska kuoli lapsilla oli suuri suru.
    Ja aikuisellakin on suru, se koskettaa voimakkaasti.
    Jenni sanoi: "sitten taas itketään, hän ymmärsi,
    että voi joutua uudestaan itkemään,
    jonka hän oli valmis kestämään ♥
    Kirsti siunausta ja varjelusta teillä koko perheelle!
    Muistan rukouksin teitä! ♥

    VastaaPoista