Tunnustus

Sain tällaisen hauskan  tunnustuksen  Ritvalta  blogista  ritvan  elämää.  Kiitos  ihana Ritva♥
Tunnustuksessa  tulee  kertoa 8-asiaa  itsestä,  totuutta. 
Nyt  sitten  "mietintämyssy"  päähän:)

1.   Olen  elänyt  lapsuuteni  Suolahdessa  Keiteleen  järven  rannalla. Siellä  olen  päässyt  ripille  14-vuotiaana.  Viereinen kuva  on  otettu  vähän  myöhemmin.  Kun  vanhempani  muuttivat  Jyväskylään:) - niin  minustakin  tuli  Jyväskyläläinen:)

2.  Asuin  vanhempien luona  Jyväskylässä,  kun  elämäni  tärkein  ihminen löysi  minut:) ♥

3.  Me  rakastuimme,   niinpä -   1970-luvulla  menimme  kihloihin  ja  vajaan  kahden  kuukauden  päästä  samana  vuonna  hääkellot  soivat.  Meidät  vihittiin  Jyväskylän  kaupungin  kirkossa,  sain  uuden  sukunimen,  kaiken  muun  ihanuuden  lisäksi,  ja  mitä  parhainta  oli  se  tietoisuus,  että  joku  rakasti  minua.
Silloin  satoi  hiljalleen  lunta,  oli  liukasta,  mutta  samana  iltana  matkustimme  Nokialle, minusta  siis  tuli  nokialainen:)

4.  Meillä  on  viisi  lasta  poika  ja  neljä  tyttöä.  Ja  kaksi  lastenlasta,  he  ovat  vanhimman  tyttären  lapsia.  Ihania  tyttösiä  Salla  7v.  ja  Milla  5v.

5.  Rakastan  käsitöitä,  ja   olen  ommellut  esim.  oman  hääpukuni.
Ompelukone,  puikot  ja  virkkuukoukut  ovat  olleet   ahkerassa  käytössä:) 
Olen  ommellut,  kutonut  ja  virkannut,  lapset  erikoisesti  ovat  saaneet  villatakit ,  puserot,  liivit  ja  mekot,  kutomalla  ompelemalla  ja  virkkaamalla.  Mutta  sitten  tuli  sormet  kovasti  kipeiksi,  enkä  enää  ole  voinut  tehdä  käsitöitä. 
Tähän kohtaan totuus   jota  en ole paljastanut  milloinkaan.  Minua  nolottaa,  kun tämä ei ole mikään ihmeasia,  pikkujuttu ihankuin  tekisin isonkin  numeron. No  tässä  tämä  on:)  Lipeäkalan   haju on kamala.  Se  juontaa juurensa  jo  lapsuudesta.  Jouluna  kaikki muut  tuoksut  olivat hyviä,  mutta lipeäkalan haju,  voi miten ikävä se oli. Meidän  omassa kodissa ei ole koskaan ollut lipeäkalaa,  kun  miehellä  oli  aivan  samanlaisia  muistoja:)Meidän lapset  eivät  kotona  ole  sitä  tuoksua  kokeneet.

6.  Rakastan  lapsia,  omia  ja  toisten♥   

7.  Elämässämme  alkoivat  muutosten  tuulet  puhaltaa,  kun meidän  omakotitalo-  elämää  vaihe,  koki  uskoontulemisia.  Se  alkoi  minusta, suvuissamme  ei  ollut  uskovaisia,  ei  siis  ollut  myöskään  ketään  rukoilijaa  meillä.  Minun  jälkeeni  pelastui  poika,  sitten  kaksi  nuorinta  tyttöä, siitä  parin  kuukauden  kuluttua  minun  rakas  mieheni,  ja  viime  syksynä  vanhempi  tytär.  Nyt  pikkutytöt  käyvät  pyhäkoulua  ja  äitinsä  pitää  kotona  raamattuhetkeä.  Vielä  on  yksi  tyttäremme  Susanna   ja   Kristiinan  Severi  ulkopuolella  pelastuksen.  Tietenkin  on  minun  veljeni  ja  siskoni perheensä  kanssa  ja  miehen  kaksi  veljeä  perheineen.

                    Rukousta  riittää♥

8.  Nämä  kuvat  ovat   elämää  omakotitalossa- ajalta:)  Asuimme  punaisessa  tiilitalossamme  23-vuotta♥ 

Samoin  nämä kuvat,  mustavalkoisessa  kuvassa  tytöt  istumassa,   ovat  sisarukset   Kirsti  ja  Kaari.  Olen  siinä  pikkusiskoni  kanssa.
Kuvissa  pikku virpojat  ovat  Kata  ja Krista:)
  Jatkan    ja  annan  tunnustuksen   Seijastiinalle  blogiin  Seijastiinan  mietteitä, 
Kahvikissalle  blogiin  Coffee  Cat
Pippuriinalle  blogiin   Pippuriina  
Tanskulle  blogiin   ELÄ  ELÄMÄSI  HYMYILLEN,  HYMYILE  LÄPI  KYYNELTEN
Kristalle  blogiin   DREAM

Kirjoja kuvia, kipuja...

Hei   kaikki  ihanat  blogiystävät♥   Minulla on tänään  ollut   pahoinvointia,  johtuu  ehkä  mahalääkkeestä. 

Olen  saanut  tunnustuksen,  sitä  aioin  tänään  tehdä,  mutta   tämän  vuoksi  en  jaksanut,  jospa  huomenna:)

Otin  muutamia  kuvia  sitä  varten,  katsotaan  huomenna:)

 

Tässä  meidän  muistitaulu,  siihen  voi  laittaa  tiedotuksia:)

 

Kirjoja,  ja  kirjoja,  alemmassa  kuvassa  on  vanhoja  nuortenkirjoja,  reunimmaisena  Elävä  uutinen,  vapaasti  kerrottu  Uusi  testamentti. 

Alemmassa  kuvassa  kirja   Soita  minulle Helena.  Helena -kirjoista  on tehty elokuvia,  jotka  ovat  saaneet suuren  suosion.

David  Wilkersson  on kuollut  27.4.2011.  Kuvassa on  David  Wilkerssonin  kirjoittama  kirja  Näky.
Hän on kirjoittanut  lukemattomia  kirjoja,  mm.  Varoitus.

Kaunis  korulippaani,  jonka  olen saanut  Katalta  ja  Janilta.  Siinä  säilytän sormuksiani  ja  miehenkin sormus  on saanut sieltä paikan.

VELJIÄ  ETSIMÄSSÄ  

Viimeisen esiripun vuoro.  Nyt.

Piikkilnks ei pidätä!  Legendaarinen  taisteluhuuto  legendaariselta  mieheltä.  Vuosikymmenestä  toiseen hollantilaissyntyinen   Veli  Andreaan  elämä ja työ on innoittanut  kristittyjä  pyhhittämään elämänsä,  taitonsa  ja  varansa  vainottujen  auttamiseksi  Kiinassa,  Afrikassa,  nykyisin  erityisesti  viimeisen  esiripun,  islamin,  takana - puhumattakaan entisestä  neuvostokommunistisesta  maailmasta.  Miljoonat  Raamatut,  kristilliset  kirjat,  evankelioimisvälineet  ja  humanitäärinen  apu  ovat  saavuttaneet  kohteensa tiellä,  jonka  puoli  vuosisataa  sitten  raivasi  itsessään  heikko  ja  voimaton hollantilaisnuorukainrn  kuplavolkkarin  ratissa - Jumalan  salakuljettajana.  Uskonvapaustilanne  maapalla  on  tänään toinen  kuin  se voisi  olla,  ellei  Veli  Ansreas  olisi  ollut  kuuliainen  taivaalliselle  näylle.  Veljiä  etsimässä  on  elämänkerta.  Se  on  kuin Apostolien  teot  siirrettynä  omalle vuosisadallemme.

Veli  Andreaan  ensimmäistä   myös  suomeksi  ilmestynyttä elämänkertateosta  on  myyty  yli  10  miljoonaa  kappaletta.  Nyt  Jumalan  Salakuljettaja  on kirjoittanut  koko elämänsä  tilityksen.  Lahjakirja  vailla  vertaa.

KALASTAJIA  ja  METSÄSTÄJIÄ   Meridel  Rawlings
Kalastajia  ja  metsästäjiä  vie  lukijan  kiinnostavalle  ja  jännittävälle maailmanympärysmatkalle.  Matka saattaa  käydä  Rio  de  Janeirosta  Pekingiin,  Afganistanista  Burmaan  tai  vaikkapa  Itävallasta  Israeliin.  tällä  matkalla  ei  kuitenkaan  ole  kyse  matkailunähtävyyksistä   tai uusista   turistikohteista,  vaan ihmisistä .
Kirja  on  värikäs kooste  eri  juutalaisyhteisöjen  ja  yksilöiden  elämästä,  historiasta  ja   tulevaisuudesta.  Se  on  täynnä  yllätyksiä,  koskettavia  elämäntarinoita  ja  suoranaisia  ihmeitä.
Jay  ja  Meridel  Rawlings  on  kanadalainen  aviopari.  He  vaihtoivat  jo  pari  vuosikymmentä  sitten  "tavallisen"  elämän  ja  hyvät  ammattinsa  työhön,  jonka  kokivat  omaksi  vastuukseen: he  lähtivät   kertomaan  sanomaansa  juutalaisille   eri  puolille  maailmaa.
Olen saanut  tämän pojalta  lahjaksi.
 

  Karaoke dvd:,  virsiä Samuli  Edelmanin  laulamana. ym.

KYLÄSSÄ

Toisena  pääsiäispäivänä  kyläilimme,   minäkin,   meillä  oli  kiva  matka.

 

 Aluksi  kuvia  kotona,  edellis-illasta.  Silloin  herkuttelimme,  vain  me  kaksi,  minä  ja  Sakari,  täytekakulla  ja suklaalla.  Suklaamunia  on  vielä  monta,  vaikka  irrotimme  niistä  nuorelle  parille.
Kaapista  löytyi  geisha  suklaata  ja  kahvipaketti,  sekä  jotain  tarpeellista  keittiöön,  jotka  veimme  Markolle,  hänellä  oli  nimipäivä.

Ihania  pajunkissoja,  pehmeitä  "karvapalloja":)

Kevät  on  todella  tullut,  kyllä  sitä  jo odoteltiin:)

Pajunkissat  ja  narsissit  kuuluvat  pääsiäiseen,  ja  kevääseen♥  Mikä  sen  kauniimpaa,  kuin  kukat  ja  "kissat".  Kyllä  pidän   kissoista,  muistakin  :) kuin  pajunkissoista,  kissat  ovat  mahtavia  eläimiä.  Meillä  oli  viisas  kissa,  Jaki  niminen,  aamuisin  se juoksi  tervehtimään  ja  puskemaan  minua,  joka  aamu.  Kun  se sai  aikansa  työntyä  ihan  lähelle,  se  lähti  muina  miehinä  omiin  askareisiinsa,  ensin  aamupalalle  ja  sitten  leikkimään  pienten  kanssa.  Pienet olivat  silloin  Kata  ja  Krista,  niin   ja  Susannakin  oli  melko  pieni.  Jaki  osasi  avata  kahvasta  oven,  se  oli  utelias,  se  kuunteli  ja  katseli  miestä,  kun  hän  teki  remonttia,  jokaista  liikettä  se  seurasi.

Tilasin  suloisen  kirjan  kirjakerhosta,  tässä  kirjassa  on  kauniita  lapsen  iltarukoukseksi  sopivia  lyhyitä  rukouksia♥  Mutta  näitä  voi  rukoilla  mihin aikaan  päivästä  tahansa.

Tässä  meidän  täytekakkupalaset on  ihan  tavallisella  teevadilla,  maukasta  oli  siitä  huolimatta:)

Keltaisia  orvokkeja  mies  toi  torilta,  jossain vaiheessa  ne päätyvät  parvekelaatikkoon:))))

Muutamia  kortteja  tuli  pääsiäiseksi,  on  ne  nättejä:),  kauniin  näköisiä!

Matka on  alkanut,  lähestymme  Näsinneulaa.  Kuvat  olen  ottanut  auton  ollessa vauhdissa,  ikkunoiden  läpi,  ne  eivät  ole   hyviä, ei  lähellekään.   Ehkä  sitä  ei   odotetakaan  nämä  tilanteet/olosuhteet   huomioon  ottaen.

Näissä  kuvissa  ohitetaan  huvipuisto.  Siellä alkaa  kesäkausi  vappuna. 

Hienoa  istua  auton  kyydissä  ja  nauttia  maisemista:)  Vihreyttä  ei  paljon  näe,    ei  vielä,  mutta  toukokuussa  koivuihin  puhkeaa  lehdet  ja  sitten  näkee.   Nautin  olostani  mieheni  vieressä,  saan  ottaa  kuvia,  saan  pian  nähdä  nuoremme:)♥

Mikähän  tehdas  tässä  mahtaa  olla?   Ainakin  näyttää  tehtaan  piipulta:)

Mukavan  näköisiä  taloja  ja  katuja. Voi kuinka  tykkään  katsella  tätä  kaikkea.

Korkeita  taloja  ja   pitkiä  katuja,  kortteleita  toisensa  perään:) :):)

                       Kivannäköistä,  olisikohan  kivaa  samoilla  katuja  pitkin,   jos  olisi  koditon?  Ei  silloin,  silloin  murhe  painaisi  mieltä,  ahdistus  täyttäisi  sydämen,  kylmä  ja  nälkä kalvaisi.  Niitäkin  ihmisiä  on,  jotka  kärsivät  kodittomuudesta.  Rukoillaan  heidän  puolestaan♥

Upean  näköiseltä  näyttää  tämäkin  katu.  Ihan  pian  ollaan  perillä.

Nyt  taitaa  jo  häämöittää  tuttu  talo,  ehkä  alemman  kuvan  talo.  Kiva  kun pihapiirissä  kasvaa  puita,  koivuja:)

Kohta kaarretaan  tuolla  näkyvän  talon  pihaan.
Mutta siellähän  nuoret  jo  ovatkin,  olivat  istuneet  pihakeinussa.  Silloin  oli  lämmin  ja  aurinkoinen päivä,  ihanan  keväinen.  (vaikka  minulla  oli  takki)

Mukava  nähdä  teitä.  Vihreätä  näkyy,  Markolla  on  vihreä  paita:) ♥♥
Vihreä  on  muotiväri  tänä  keväänä.

Vastassa   on   ihana  nuoripari,  Marko  ja  Krista,  olipa  yllätys:)  Heillä  oli  edellisenäkin  päivänä  vieraita,  ja  olivat  odotelleet  keinussa,  kun  on niin lämmintä..  Toivotaan,  että  lämpimät  ilmat  jatkuvat.

  Vastassa  oli myös  tällainen  kiva kisu  Mimmi,  aluksi  se  pelkäsi  ja  meni  piiloon.  Ihanaa  oli  tulla  kylään.  Asunto  oli  iso,  minä  yllätyin  siitä  tilavuudesta. Mimmillä  on  tilaa  juosta:)  Siihen  sopii  hyvin  nuoripari.  Heillä  oli  ollut  mukava  pääsiäinen.  Olivat olleet  kävelyllä  Tammerkosken  sillalla  ja  sorsapuistossa.  Krista sanoi,  että  on  ollut ihana  pääsiäinen.

Keittiö  on kans kiva,  kuvassa  valo  tulee  ikkunasta,  joten  kuva piti  ottaa  hiukan  sivusta,  onneksi  seinä  oli  edessä.

            Siinä  Mimmi  kisu:)

Alakuvassa  Krista  muuttolaatikoiden keskellä,  tämmöistä  on  muutto,  ei  edes  jaksa  järjestellä  kaikkea  heti paikoilleen,  eikä  se  ketään  haittaa:)
Tällainen  rulianssi on on  edessä  meidän  toisella  ihanalla  nuorella parilla,  Katalla  ja  Janilla.  He  muuttavat  toukokuun   alussa,  ehkä  toinen  päivä. 

Kakkumestari  Marko  oli  leiponut herkullisen  täytekakun,  namskis  kun  hyvää,  kaikille   se  maistui,  minulta  oli  kieli  mennä  mukana:)

No niin,  odotetut  hetket  edessä   (fanfaari,papapapaa,  dadadadaa)   Juhlallinen  hetki:))
Kakku  maistui  loistavalta,  joku ihana  hedelmäinen  maku♥
Kiitos  Marko  ja  Krista,  meillä  oli  mukavaa  sanan  varsinaisessa  merkityksessä,  todella.

HYVÄÄ  YÖTÄ;  JEESUS  MYÖTÄ;  MUISTA  LÄHETYSTYÖTÄ! 

♥♥♥