Mitä kuuluu?...

Hei taas kaikki  frendit, te ystävät kalliit! Kun kysytään mitä kuuluu? Siihen on vaikea vastata,koska siihen ei yhden sanan  verran  ole halua kertoa. Ihmisillä on kova kiire he kysyvät ... ja ovat menossa, kun aloitat kertomaan kuulumisiasi. Jos  joku osoittaa minulle  sen kysymyksen,en pääse alkuunkaan, kun kysyjästä näkyy vain takin lieve. Minulla olisi pitkä rimsu  sairaus-kuulumisia, jos kaikki  avautuisin kertomaan. Kyllähän sitä  kuuluu muutakin, mutta kysyjä  tietää yleensä, että olen sairastellut pitkään jo  vuosia, hän odottaa sitä  juuri, siis  "luetteloa".  jatkan torstaina...
Hei taas, nyt on jo sunnuntai,kun jatkan,en jaksanut aiemmin.
  Orvokin kanssa   ollaan soiteltu säännöllisesti, tosin joskus on päässyt  liian pitkä väli. 
 Ollaan myös  soiteltu erään toisen ystävän kanssa.
 Tämä  toinen ystävä  vaikuttaa  mukavalta, tänäänkin oli hauska kuunnella hänen kertoessaan  tapahtumista heidän perhepiiristään. Puhumme  paljon  hengellisistä asioista, se on vapauttavaa, se on ihanaa. 
Minua väsyttää  miltei aina, yöllä ei saa nukuttua koko  yötä, vaikka on niin isot annokset lääkkeitä, niillä pitäisi saada nukuttua lääkärin mielestä,mutta kun ei.  Jeesus auta minua, hän vain voi minua auttaa 
En menisi mielelläni lääkäriin. 
Kävin  kuitenkin huhtikuussa lääkärissä kun minulla oli jalat niin tuvoksissa. 
Minua autettiin, suhtauduttiin  todella  ystävällisesti,  ja otettiin monenlaisia kokeita  verikokeita, keuhkokuvat, sydänfilmi  ja   ultra toisesta jalasta. 
Sain  nesteenpoistolääkkeen. 
Minulla oli  virtsatietulehdus tässä  kesäkuussa, viimeinen  lääke oli perjantaina.

                                                                                         

Juhannusviikko alkamassa

Nyt on ollut lämpimiä hellepäiviä. Niin  se kesä kuitenkin tuli. Kaikki odottivat sitä, kun oli niin koleaa. Soittelin Helenan kanssa, silloin oli ollut  pari päivää  jo vähän lämpimämpää.  Aimolle oli tehty  ohitusleikkaus, hän oli mukavasti  jo kuntoutumassa, kun vaan malttaa olla tekemättä pihatöitä,tai raskaimpia hommia. 
Elisa ja  Jukka olivat käyneet kylässä.Jukalle alkuvuodesta laitettiin sydämentahdistin. He olivat Markon kanssa käyneet Prahassa, minäkin  sain puhelimeein pari kuvaa  sieltä,upeita kuvia. Nyt kuitenkin Jukka on Elisan kanssa kävellyt monia kilometreä. Heillä ei ole vammoja, jalat ovat terveitä. 
Minulla ja Pekalla on jalat  juuri vammautuneet, me ei voida liikkua. Pekalla on pienenä ollut tuberkuloosi ja 1960-luvulla  hoidettiin väärin, ja toinen  jalka on siksi lyhyempi. 
Minä olen  jäänyt  13-vuotiaana kuorma-auton alle, ja olen silloin vammautunut. Me ei voida liikkua. Minulle myös on tehty nuorena isohko selkäleikkaus.
 Jatkuvat kivut , vyötäröstä alaspäin vaivaavat mua, siksi en voi liikkua,enkä istua tavallisissa tuoleissa. Tämä pyörätuoli on sellainen, että tässä voi levätä,ei siis tarvitse  istua jos ei jaksa. "Korkeintaan kuvia ottaessa vähän aikaa." :) :):)
 Pekka on  Annen omaishoitaja, hän auttaa minut ylös tuolista. Hän käy kaikki kauppa-asiat ja maksut  hoitamassa, hän haluaa ne maksaa automaatilla, ja haluaa itse käydä kaupassa. Kyllä vanhemman tyttären perhe kävisi  meille, ja toimittaisi  kaikki tarvittavat , mutta Pekka haluaa ne hoitaa. Ymmärrän häntä,ei sitä haluaisi luovuttaa, kun on hoitanut ne vuosia. Onneksi hän vielä  jaksaa ne tehdä..

Vihdoinkin ...

            
                                      Tyttäremme
 rakkaat, ihanat,    mukavat. He tulevat kaikki meille ehkä tässä kuussa.Täällä asuvia tyttjä näemme joka viikko, lastenlapsia myös. Lastenlapsilla oli hyvät todistukset,he ovat lahjakkaita,on koko kouluajan mennyt loistavasti. Pienet ihanat.:) :) :)