Mikkelinpäivä

                     
                                 Mikkelinpäivä on enkelien ja lasten juhlapyhä

Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä.

Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa mainittu arkkienkeli Mikael. Hän tuo kirkon juhlakalenteriin muistutuksen siitä, että Jumala on luonut myös näkymättömän maailman. Mikaelin kunnioittaminen ja juhliminen alkoi jo 400-luvulla Fryygiassa.

Italiassa tunnetaan samoilta ajoilta useita pyhälle Mikaelille omistettuja kirkkoja ja kappeleita. Hänelle omistettu päivä oli jo tuolloin 29. syyskuuta. Suomen luterilainen kirkko viettää mikkelinpäivää 29.9. tai jos se on arkipäivä, sitä seuraavana sunnuntaina.

Arkkienkeli Mikael on mainittu Raamatussa viidesti (Dan. 10:13, Dan. 10:21, Dan. 12:1, Juud. 1:9, Ilm. 12:7). Kristillisessä perinteessä myös Rafael ja Gabriel on luettu arkkienkeleiksi tai ylienkeleiksi, jota sanaa nykyinen raamatunkäännös käyttää.

Luterilaisessa kirkossa enkelijuhlien lähes ainoaksi hahmoksi on jäänyt arkkienkeli Mikael. Virsikirjassa häntä ei mainita, Gabriel sen sijaan mainitaan virressä 20. Kaiken kaikkiaan enkelit ovat esillä kymmenissä virsissä. Mikkelinpäivä on edelleen suomalaisessakin kalenterissa muun muassa Mikaelin, Mikon, Miikan ja Mikaelan nimipäivä.

Mikkelinpäivän evankeliumi asettaa uskon esikuvaksi lapsen

Mikkelinpäivänä kirkoissa vietetään usein perhemessuja. Päivän evankeliumi (Matt. 18:1–10) asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja kertoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja. Sanoma enkeleistä kuuluu myös aikuisille. 
   . Sillä hetkellä  opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"  Niin hän kutsui tykönsä lapsen,  asetti sen heidän keskellensä ja sanoi:  "Totisesti  minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,  ette pääse taivasten valtakuntaan. Matt. 18:1-3.                                        
                                                                           
                                                             

Syksyllä luonto on värikästä ja  ihanaa,  vaikka kylmyys ei ole sitä.Torstaista asti minua on paleltanut,

 ja koskenut kovasti.

                               Tytöt kävivät ilahduttamassa meitä  Susannan kanssa, jo lauantaina. Kuva on otettu vähän aiemmin.

                                                                                                                                                                                                         
                             Tällaiset herkut  meillä oli kahvihetkessämme -  varmasti  maistuisivat kaikille ♥