ei oltu suotta kehuttu lehdistön palstoja myöten.
Sallan sylihoidossa on näin ihana "hauva" . Pikkukoiranpentuhauva on tyytyväinen :) ♥ ♥
Tytöt saivat tänä kesänä marsun.
Milla tuli näyttämään minulle uutta tulokasta:), mennessämme kesällä hänen synttäreillensä:)
Tytöillä oli iso suru "Tohvelon" kuoltua, he yhdessä äitin ja isän kanssa hautasivat sen takapihalleen. Salla ajatteli
ettei halua uutta marsua, eikä mitään eläintä, kunTohven
menetys oli niin raskasta:)
Meidän lasten ollessa pieniä,
Kaari-täti miehensä kanssa toi meille kaksi lintua ja häkin ja kaiken muun siihen tarvittavan. Kun toinen linnuista kuoli hautasimme sen meidän takapihalle.
Surullista lapsille oli sen
menetys, en muista nimeä. Undulaatit
ovat suloisen näköisiä, meillä oli sininen ja
keltainen undulaatti.
Myöhemmin
meille tuli lisää lintuja. Ja marsu ja pupu, ja oli joskus kaksi rottaakin. Susanna suri, kun pupu ehti järsiä barbien jalkoja. Sitten
meille tuli kaksi kissaa, Jaki oli suloinen ja viisas kissa, voi kuinka pidin siitä, meillä oli monta hauskaa tapahtumaa Jakin kanssa.
Taas Myytti puri, sanotaan, että kissa
on erotettu liian aikaisin emostaan,
jos se esim. puree. Mielestäni kissoilla on
myös jokaisella se oma luonteensa:) Niin tietysti on:)
Mies kävi lasten kanssa ostamassa eläinkaupasta
uuden linnun, kun ne ikävöitsee yksin, ne tarvitsee kaverin.
Niinkuin mekin, me tarvitsemme vierellemme kaverin, sopivan kumppanin, jonka kanssa saa jakaa elämän ilot ja surut:)
Ihmisen on vaikea olla yksin. Olen niin onnellinen miehestäni, lähetän joka päivä kiitoksen Jumalalle!
Jääkaapin ovessa meillä on tällaiset kuvat:)
♥ Hyvää yötä, Jeesus myötä. saat nukkua Jumalan suojassa, enkeleiden ympäröimänä:)
Halauksin!
Kaunis päivitys kuvineen ja tarinan kera ♥
VastaaPoistaMinulla on myös undulaatteja ollut, ja vieläkin joskus niitä kaipaan.
LInnut luonnossa ovat nyt kavereina kun pois ovat sisälinnut menneet.
Ihanaa päivää sinulle ja iloa ja jaksamista Kirsti.
Hei SeijaStina, ompas
VastaaPoistasöpö nimi ! ♥
Undulaatit ovat ihania ♥ Me nähdään paljon lintuja
keittiön ikkunasta, niitä kokoontuu ison talon katolle, niitä on lukematon määrä, sitten ne ovat toisena päivänä toisen ison talon katolla ja taas...
Tien toisella puolella on monia taloja.
Meillä ei ole ollut koiraa koskaan, paitsi
minun lapsuuskodissani, muistan Nallen ja Turren.
Kiitos sinulle SeijaStina ja hyvää myöhäis-iltaa!
Jumalan siunausta! ♥
Meilläkin oli kaksi marsua, Ruska ja Niki.Lapset olivat pieniä, tai oli osa jo koululaisia. Oli suuri suru kun Ruska kuoli. Ehdottelin, että ei enää otettaisi marsua kun sekin sitten kuolee ja on kova suru. Jenni sanoi että otetaan vaan, sitten taas itketään. Niin meille sitten tuli Niki.
VastaaPoistaHei rakas Kirsti!
VastaaPoistaMeillä on ollut samanlaisia kokemuksia,
niinkuin monesti lapsiperheillä on.
Teillä oli Ruska ja Niki marsut,
ja kun Ruska kuoli lapsilla oli suuri suru.
Ja aikuisellakin on suru, se koskettaa voimakkaasti.
Jenni sanoi: "sitten taas itketään, hän ymmärsi,
että voi joutua uudestaan itkemään,
jonka hän oli valmis kestämään ♥
Kirsti siunausta ja varjelusta teillä koko perheelle!
Muistan rukouksin teitä! ♥