perjantai 28. kesäkuuta 2013

VÄRSSYVAKKA

vvvvv

Kellon viisarien nopeus on suoraan  verrannollinen siihen,  miten kiire sinulla on.  Siltä se ainakin joskus näyttää?
Vuosikin  -  ajateltuna  eteenpäin - tuntuu pitkältä  ajanjaksolta.  Kymmenen vuotta taaksepäin lapsen syntymästä - minne  ne vuodet ovat menneetkään?
Aika,  jonka vietät itsesi kanssa kahden,  on joko antoisaa tai ahdistavaa.
Maine,  kauneus ja rikkaus eivät  takaa onnellista elämää - taitavat pikemminkin karkottaa sen.  Hyvä ystävä on sadepäivän aurinko.  Aidoin rakkaus löytyy äidin ja lapsen väliltä.
Ennen vanhaan  pelkällä  maalaisjärjellä varustetut vanhemmat  kasvattivat lapsiaan  luottaen omaan maalaisjärkeensä.  Nykyään  tarvitaan sadoittain  erilaisia kasvatusoppaita,  eivätkä asiat  ainakaan parempaan  suuntaan  taida olla menossa.
Ei voi välttyä  ajattelemasta,  että kuinkahan me  ennen pärjäsimme parilla  nukella ja puupyssyllä,  kun nykyään jo vastasyntyneet hukutetaan vaikka minkälaisiin leluihin.
Saatikka sitten,  kuinka me nelikymppiset  yleensä olemme hengissä,  kun meidän kasvaessamme  äitiemme vatsoissa
jäivät äitiparkamme  täysin ulkopuolelle  kaiken tämän  odottamista koskevan tietotulvan.
Pieni vauva - 
vauvan kokoinen  sylillinen viattomuutta.
Vauvan hymyllä on valta voima saada ympärillä olevat  ihmisetkin hymyilemään.
Vauva itkee huutamalla,  koska hän ei osaa vielä puhua.  Murrosikäinen puhuu huutamalla,  koska hän ei osaa enää itkeä.
Lapsuus on nykyään  entistä lyhyempi .  Tämän maailman raadollisuus tulee lapsille 
tutuksi aivan liian varhain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti