Alakulmassa olevassa kuvassa meidän ensimmäinen lapsemme on syntynyt, toisessa yläkulmassa aika on kulunut niin, että meillä on jo kolme lasta ja alhaalla nuorimmaisemme keskikuvassa, ja viereisessä kuvassa he esittelevät uusia polkupyör
pariskunta. Nykyisin pariskunta elelee kaksistaan, koska lapset ovat
"lentäneet pesästä". Vuodet ovat vierineet nopeasti. Elämässä on erilaisia vaiheita/jaksoja. Lapsuusaika on kai kaikkein huolettomin, (ei kaikilla) sitten tulee nuoruus, jolloin etsitään omaa identtiteettiä ja paikkaa elämässä. Silloin tulee unelmointi ja kaipaus vaihe, etsitään kumppania, elämäntoveria, avioliittoa. Kun sitten se rakas puoliso on vierellä, amenet on sanottu, on normaalia toivoa lasta/lapsia, että syntyy perhe. Sitten alkaa perhe-elämä lasten kanssa.
Ihanaa aikaa, vaikkakin yöunet vanhemmilta jää vähäisimmiksi, johtuen lasten korva ja muista vaivoista ja omistakin vaivoista. Mutta aikansa kutakin sanotaan, kuitenkin lasten kanssa oleva aika on ihanteellista. Kannattaa olla niin paljon, kun vaan mahdollista lastensa touhuissa mukana, he tulevat pian isoiksi.
Vaikka sekin vaihe on lasten elämään nähden tärkeä, se on vähän erilaisempi, kuin heidän ollessa pieniä. Nyt vanhempien tulee olla nuorten tukena, kuunnella ja auttaa. Vähitellen he saavat ammatin ja oman kodin, heidän kohdallaan alkaa oman perheen eteenpäin vieminen.
Nyt me mieheni kanssa ollaan onnellisia isovanhempia, meistä tämäkin vaihe elämässämme on elämisen arvoinen. Sitten vielä, jos on kristillinen koti, on lasten siellä turvallista kasvaa ja varttua. Sitä ei ollut minun kotini, eikä mieheni lapsuuskoti. Mutta ei meidänkään lapsilla ollut, minä olin kyllä ennen miestäni tullut uskoon, mutta se oli puolinaista, koska toinen vastusti, näinollen ei toteutunut tasapaino kodissa, eikä voitu elää uskovan elämää. Mutta sitten hänkin sai uudestisyntyä elävään toivoon, Kristukseen Jeesukseen. 2 Kor.:5:17. Mieheni kanssa me kuulutaan helluntaiseurakuntaan. Jumalan armosta mekin olemme sitä mitä olemme.
Ihana Jumala, joka rakastaa jokaista ihmistä, luotuansa, Jumala, Taivaallinen Isämme lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan syntisiä pelastamaan, vapauttamaan ihmisiä kahleista. Hän kuoli ristillä kaikkien ihmisten puolesta, ettei meidän tarvitsisi kuolla, Jumala on rakkaus, siksi Hän kärsi häväistyksen edestämme.
Torstaina, siis eilen meillä oli pastorimme Mika kylässä. Iltamme oli siunattu, saimme jutella hengellisistä asioista, kahvitella, rukoilla ja nauttia ehtoollista. Pyhän Hengen läsnäolo oli todellista.
Siunausta ystäväni! Apt. 16:30-31. ja Mark. 5:36. ja 1 Joh. 4:10