Muisteloita

  Minun nuoruudessa paiskittiin töitä, jos halusi jotain saada.
Viikkorahaa saatiin harvoin, tai ei ollenkaan, jos ei tehnyt mitään.
Kesätöihin haettiin jo nuorena, jos halusi omaa rahaa.
Autolla ei kuskattu minnekään, fillari oli sitä varten.
Ulkona pelattiin ja leikittiin, kotiintuloaika oli ja se myös piti, jos ei, niin arestia pukkas.
Vanhemmille ei kiroiltu eikä sanottu vastaan ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin. Opittiin sanomaan "kiitos", "anteeksi", ja "ole hyvä".
Pistäppä eteenpäin jos olet kokenut saman ja oot kiitollinen siitä..

Siirsin tämän hyvän kirjoituksen facebookista. Meillä ei ollut autoa,eikä meillä ollut pyöriäkään. Minä sain ensimmäisen polkupyörän  13-vuotiaana. Olen kasvanut köyhässä kodissa.

 Silloin 13-vuotiaana jäin kuorma-auton alle, olin puoli/vuotta sairaalassa.Minua kuntoutettiin, ja  olin jalkainvalidi-siis vammainen,

mutta pystyin hoitamaan naapurin pikku vauvaa.Pikkunen oli syntynyt elokuussa ja minä  aloitin  elo-  syyskuussa 15-vuotiaana.  

Oli ihanaa hoitaa sellaista suloista  pikku vauvaa.Kävin lähikaupassa ja tein ruoan  päivällä,kun perheen mies tuli töista syömään. Sitten tiskasin astiat ja pesin vauvan vaippoja,vein ulos kuivumaan,ja tietysti vauvan vaippojen vaihtelu ja vauvan syöttäminen ja hoito kuului päivän kulkuun.
Perheen nainen pääsi töistä neljältä. Hän oli sairaanhoitaja Mukava perhe ;) ;) siellä oli  Ihana olla töissä. Heille tuli jouluksi perheen naisen veli  kylään, olin jouluaattona tekemässä  heille avuksi  ruokia,muistan ainakin  jälkiruoan riisi vanukas,siihen laitettiin kermavaaahtoa. Tein joskus kotonakin  sitä,se oli niin hyvää ja herkullista. 

Olin hoitamassa vauvaa  vuoden ajan. 

Minä olin menossa 16-vuotiaana  Helsinkiin kouluun sisäoppilaitokseen. ;) ;) ;)

Sieltä voisin kertoa paljonkin  asioita,mutta nyt en kerro, katsotaan jos joskus..

.Minulla alkoi selkäkipu noin  kaksikymppisenä,ehkä  "hetekka" sänky ei ollut terveellinen nukkumapaikka.