Tiedot artikkelisssa on tähän päivään 7-vuotta eroa. Tänä vuonna 14.5.2017. Israel on 69 vuotta, siis itsenäisenä 69-vuotta. Tässä artikkelissa jotkut tiedot ovat Israelin 62 itsenäisyyspäivän ajalta. Lisään nykyiset tiedot, kun saan ne.
Israel ja sen oikeus Jerusalemiin
Onneksi olkoon Israel
- Vuoden 1947 lopulla YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin Palestiinan mandaattialueen jakosuunnitelma. Sen seurauksena ja brittihallinnon päätyttyä 14. toukokuuta 1948 Israelin muinoinen kansa julistautui jälleen itsenäiseksi omalla Luvatulla maallaan YK:n päätöslauselman numero 181 mukaisesti.
-Hieman aiemmin myös Israelia ympäröivät arabimaat olivat saaneet itsenäisyytensä: Libanon vuonna 1926 ja Syyria 1941 Ranskan mandaatin alta sekä Egypti 1922 ja Jordania 1946 Iso-Britannian alaisuudesta. Israelilla on yhtäläiset oikeudet asuttaa Lähi- itää sitä ympäröivien
kansojen kanssa.
- Kun Israel äskettäin juhli 62. itsenäisyyspäiväänsä, teki se sen täysin legitiiminä ja laillisesti oikeutettuna valtiona maailman kansojen joukossa. Siitä onnittelumme vielä jälkikäteenkin. Miksi siis vain Israelin olemassaolon oikeus alueella pitäisi kiistää?
- Israelissa asuu nyt noin 7,6 miljoonaa kansalaista. Heistä 75,5 % on juutalaisia, heistä maassa syntyneitä 70%, sekä 20,4 arabeja ja muita 4,1 %. Viime vuonna maahan saapui noin 16 000 uutta maahanmuuttajaa. Mielenkiintoinen tilastotieto on myös se, että melkein 30% Israelilaisesta on on alle 14- vuotiaita.
- Israelin säilyminen ja kukoistaminen modernina itsenäisenä valtiona vaikeiden ja monimutkaisten olosuhteiden keskellä on ihme. Aivan samoin kuin sen itsenäistyminenkin: "Kuka on sellaista kuullut, kuka sen kaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa" (Jes.66:8). Israelin kansa on omassa kotimaassaan ja me tuemme sen oikeutta asua siellä rauhassa ja turvallisesti sekä sen oikeutta puolustaa omia kansalaisiaan. Jokaisella valtiolla on myös oma pääkaupunkinsa ja suvereeni oikeutensa siihen. Niin myös ISRAELILLA.
JERUSALEM
Yli 3000 vuoden ajan Jerusalem on ollut osa juutalaisen kansan elämää.
Sillä on ollut suuri ja keskeinen vaikutus kansaan historiallisesti, kulttuurillisesti, poliittisesti ja ennen kaikkea hengellisesti. Kansalla ja kaupungilla on yhteinen historia aina vuodesta 1004 eKr. asti, jolloin kuningas Daavid julisti sen Jumalan tahdosta Israelin kansan pääkaupungiksi.
- Vaikka juutalaiset kansana menettivätkin fyysisen yhteytensä Jerusalemiin vuonna 70 jKr. joutuessaan hajaannukseen kaikkien kansajen sekaan, eivät heidän ajatuksensa ja rukouksensa koskaan lakanneet yhdistämättä heitä siihen. Ympäri maailmaa 2000 vuoden ajan he kääntyivät rukouksissaan Jerusalemiin päin, heidän kirjakäärökaappinsa synagogissa oli suunnattu kohti Jerusalemia. Heidän häissään sulhanen luki psalmista 137: "Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, unhota sinä minun oikea käteni" ja rikkoi lasin Jerusalemin Temppeleiden tuhoutumisen muistoksi, ja jokainen pääsiäinen päättyi sanoihin:"Ensi vuonna Jerusalemissa".
- Vaikka muslimit hallitsivat kaupunkia 1300 vuotta juutalaisten hajaannuksen aikana, he eivät koskaan tehneet siitä pääkaupunkiaan. Ei myöskään Jordania, jonka alaisuudessa Itä-Jerusalem oli 19 vuotta. Eikä ihme, sillä Jerusalem ei ollut muslimeille tärkeä kaupunki ennen vuotta 1967, jolloin Israel kahden tuhannen vuoden jälkeen sai koko kaupungin suvereeniin hallintaansa.
- Jerusalem eiole koskaan ollut minkään muun kansan kuin Israelin pääkaupunki. Koraanissa Jerusalemia ei mainita kertaakaan, Vanhassa testamentissa se mainitaan 657 kertaa.
- Israelilla on laillinen, historiallinen, moraalinen ja Jumalan Sanassa annettu oikeus hallita Jerusalemia jakamattomana pääkaupunkinaan.
Raamattu varoittaa kansoja jakamatta sitä.
ICEJ SUOMEN OSASTO
- Vuoden 1947 lopulla YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin Palestiinan mandaattialueen jakosuunnitelma. Sen seurauksena ja brittihallinnon päätyttyä 14. toukokuuta 1948 Israelin muinoinen kansa julistautui jälleen itsenäiseksi omalla Luvatulla maallaan YK:n päätöslauselman numero 181 mukaisesti.
-Hieman aiemmin myös Israelia ympäröivät arabimaat olivat saaneet itsenäisyytensä: Libanon vuonna 1926 ja Syyria 1941 Ranskan mandaatin alta sekä Egypti 1922 ja Jordania 1946 Iso-Britannian alaisuudesta. Israelilla on yhtäläiset oikeudet asuttaa Lähi- itää sitä ympäröivien
kansojen kanssa.- Kun Israel äskettäin juhli 62. itsenäisyyspäiväänsä, teki se sen täysin legitiiminä ja laillisesti oikeutettuna valtiona maailman kansojen joukossa. Siitä onnittelumme vielä jälkikäteenkin. Miksi siis vain Israelin olemassaolon oikeus alueella pitäisi kiistää?
- Israelissa asuu nyt noin 7,6 miljoonaa kansalaista. Heistä 75,5 % on juutalaisia, heistä maassa syntyneitä 70%, sekä 20,4 arabeja ja muita 4,1 %. Viime vuonna maahan saapui noin 16 000 uutta maahanmuuttajaa. Mielenkiintoinen tilastotieto on myös se, että melkein 30% Israelilaisesta on on alle 14- vuotiaita.
- Israelin säilyminen ja kukoistaminen modernina itsenäisenä valtiona vaikeiden ja monimutkaisten olosuhteiden keskellä on ihme. Aivan samoin kuin sen itsenäistyminenkin: "Kuka on sellaista kuullut, kuka sen kaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa" (Jes.66:8). Israelin kansa on omassa kotimaassaan ja me tuemme sen oikeutta asua siellä rauhassa ja turvallisesti sekä sen oikeutta puolustaa omia kansalaisiaan. Jokaisella valtiolla on myös oma pääkaupunkinsa ja suvereeni oikeutensa siihen. Niin myös ISRAELILLA.
Israel ja sen oikeus Jerusalemiin
JERUSALEMYli 3000 vuoden ajan Jerusalem on ollut osa juutalaisen kansan elämää.
Sillä on ollut suuri ja keskeinen vaikutus kansaan historiallisesti, kulttuurillisesti, poliittisesti ja ennen kaikkea hengellisesti. Kansalla ja kaupungilla on yhteinen historia aina vuodesta 1004 eKr. asti, jolloin kuningas Daavid julisti sen Jumalan tahdosta Israelin kansan pääkaupungiksi.
- Vaikka juutalaiset kansana menettivätkin fyysisen yhteytensä Jerusalemiin vuonna 70 jKr. joutuessaan hajaannukseen kaikkien kansajen sekaan, eivät heidän ajatuksensa ja rukouksensa koskaan lakanneet yhdistämättä heitä siihen. Ympäri maailmaa 2000 vuoden ajan he kääntyivät rukouksissaan Jerusalemiin päin, heidän kirjakäärökaappinsa synagogissa oli suunnattu kohti Jerusalemia. Heidän häissään sulhanen luki psalmista 137: "Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, unhota sinä minun oikea käteni" ja rikkoi lasin Jerusalemin Temppeleiden tuhoutumisen muistoksi, ja jokainen pääsiäinen päättyi sanoihin:"Ensi vuonna Jerusalemissa".
- Vaikka muslimit hallitsivat kaupunkia 1300 vuotta juutalaisten hajaannuksen aikana, he eivät koskaan tehneet siitä pääkaupunkiaan. Ei myöskään Jordania, jonka alaisuudessa Itä-Jerusalem oli 19 vuotta. Eikä ihme, sillä Jerusalem ei ollut muslimeille tärkeä kaupunki ennen vuotta 1967, jolloin Israel kahden tuhannen vuoden jälkeen sai koko kaupungin suvereeniin hallintaansa.
- Jerusalem eiole koskaan ollut minkään muun kansan kuin Israelin pääkaupunki. Koraanissa Jerusalemia ei mainita kertaakaan, Vanhassa testamentissa se mainitaan 657 kertaa.
- Israelilla on laillinen, historiallinen, moraalinen ja Jumalan Sanassa annettu oikeus hallita Jerusalemia jakamattomana pääkaupunkinaan.
Raamattu varoittaa kansoja jakamatta sitä.
ICEJ SUOMEN OSASTO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti