tiistai 26. helmikuuta 2013

Pikku sairaalakeikka:):)


 Hei blogiani lukevat ystävät,  jälleen olen tekemässä postausta!  ♥.
                            Talvinen kuva,  kuva ei ole tämän talven kuva! ♥
Joulukuun alussa, Markon juhlien jälkeen keskiviikkona olin haikein mielin Katan ja Janin tiistaisen kotiin lähdön vuoksi. Kasvot olivat turvoksissa,  erikoisesti toinen puoli, ja silmä oli muurautunut kiinni, ja päätäni särki.  Oli pakko mennä täällä ensiapuun,vaikka en millään menisi lääkäriin.Eli sen koin erittäin haasteellisena. 
Kun tulehdusarvot olivat nousseet, laitettiin antibiootti tippa, ja seuraavana päivänä uudelleen. Mieheni tilasi parina päivänä vammaistaksin, johon pyörätuolissa istuen sovin  mainiosti. Se edestakainen terveyskeskukseen meno ja tulo oli todella haasteellista. Ja kun taas kolmantena päivänä piti  mennä tiputukseen, ajattelin miten tässä näin kävi, tuleeko tästä mitään?. Lääkäri  kirjoitti lähetteen Acutaan silmälääkärin vastaanotolle, kun näin kaksoiskuvia.                                   



Siellä piti odottaa kauan,  ja silmäklinikan vastaanotto ei ollutkaan siellä vaan eri paikassa, jonne piti mennä autolla.  Miehen piti nostaa pyörätuoli autoon,  ei millään meinattu löytää  sinne, vihdoin viimein. Taas pyörätuoli pois autosta. Kuvassa näkyvään paikkaan piti  ilmoittautua.  Lääkäri otti vastaan toisessa kerroksessa,  siellä tehtiin näöntarkastukset, ja muut toimenpiteet,  ja hän kirjoitti lähetteen korvalääkärille.

Taas piti mennä takaisin Acutan ensiapuun.  Odotus jatkui,  vihdoinkin huudettiin nimeni, nyt matka jatkui -  uusi kapea käytävä toisensa jälkeen, käytäviä riitti pitkälti,  tuntui ettei loppua tule.:) Viimein menin tutkimuksiin,  mietin siellä, että olisipa tämä jo ohi. Ja olihan se aikanaan.  Taas kuljettiin joidenkin osastojen läpi. Meidät ohjattiin käytävälle  jossa oli muitakin odottavia ihmisiä.
 Jouduin pään magneettikuvaukseen,  onneksi minulla oli jo kanuuli, varjoainetta varten,  niin ei sitä suonen etsimistä tarvittu.   
Siitäkin selvisin,  ja sitten tuli korvatautien ylilääkäri,  ihana ja ystävällinen naislääkäri. Pidin hänestä heti. 
Minun piti jäädä sairaalaan,  ja leikkaus tehtäisiin vielä samana päivänä. Sitten pääsin verhon taakse,  jossa puin vaaleapunaisen,vai oliko se pinkin värinen, pyjaman.päälleni.  Ja sitten vietiin osastolle,   mieheni  kulki urheasti mukana.  Pääsin kahden hengen huoneeseen,  siinä huoneessa oli vessa, se on välttämätön,  koska en olisi jaksanut mennä kyynärsauvojen avulla kauemmaksi vessaan. Kello oli noin kaksitoista (klo 24.00),  kun alettiin viedä leikkaussaliin. Mies lähti pyörätuolin kanssa kotiin,  aikoi tulla katsomaan seuraavana päivänä.
Sairaalassa valmistutaan myös jouluun,  minulla oli 
leikkaus 7 päivä joulukuuta.:)  Minulta oli tullut otsaontelosta paljon mätää, otsaan piti laittaa katetri,  josta laitettiin lääkeseosta  ja mistä päivittäin huuhdeltiin vielä mätää pois, myös nenässä oli  samanlainen,  siten saatiin  tulehdusta aiheuttavat tekijät:)
" pois:) Kuvissa minulla on vielä vaal.punaisen pyjaman lisäksi pinkki aamutakki  Ja otsassa on sideharsokääre,  tai sideharsotuppo teipillä kiinnitettynä.
Tyylikäs Kirsti! :) ♥ Minulle tiputettiin joka päivä antibioottia,  myös  kahta antibioottia yhdistettynä.
 Olen paljon rukoillut sisimmässäni,  koroitan huutoni  Jumalan puoleen .Niinkuin peura halajaa  vesipuroille,  niin  minun sieluni  halajaa sinua,  elävä  Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa,  elävää  Jumalaa.  Milloin saan minä  tulla Jumalan kasvojen eteen? Miksi murehdit,  minun sieluni,  ja miksi olet  minussa  niin levoton?  Odota Jumalaa.  Sillä  vielä  minä  saan kiittää  häntä,  minun kasvojeni  apua,  minun  Jumalaani:. Psalmista 42.

Olimme eräänä päivänä Sakarin kanssa  täällä osaston 
päässä. Kun  Sakari otti näitä  kuvia,  ajattelin etten kyllä  laita  niitä  minnekään "näytille",
mutta  miten kävikään?:)

Mietin vielä jätänkö tätä kuitenkaan tänne,  koska itsestäni tuntuu, että olen kertonut turhan laajasti,  vaikka kyllä  niitä vaiheita olisi tämänkin kirjoituksen tiimoilta ollut enemmänkin:)
Avain aitoon yhteyteen on kunnioitus ja rakkaus:) Rakkauden ja kunnioituksen tietä on hyvä  käydä:)


Osaston käytävä:  Siellä oli yleensä hyörinää,  mutta nyt näyttää olevan ihan tyhjä näkymä. 


Tämä oli minun petini:)


                                                             ♥

Tässä joulukuun 2012 katunäkymiä.  Kyllä  vaan oli  ihanaa tulla kotiin. Kiitos Jeesus!  Ei sekään haitannut vaikka minua paleli  mahdottomasti:) Kun sai tulla omaan kotiin. Ja joulu oli tulossa.  Ja että totisesti  Jeesus elää!

11 kommenttia:

  1. Kivaa kun teit postauksen.:)Toi oli kamalaa kun jouduit tohon pikaleikkaukseen.Onneksi se on nyt ohi.Kyllä me pelättiin puolestasi ja rukoiltiin.
    Ihanaa kun olet nyt kunnossa siltäosin.

    Iloa päivääsi♥

    VastaaPoista
  2. Olipas hurja tilanne ja kauhea kokemus!Toivottavasti ei tulis pitkään aikaan enää mitään tollasia tilanteita.Me ollaan oltu Katan kanssa hirmu väsyneitä ja ei olla jaksettu tehä oikein mitään.Kun kysyit siittä mietintä myssystä niin nyt täytyy sanoa,että se on tainnut ottaa oikein isot jalat alle,koska pää on niin sanotusti tyhjä.Kiitos kun olet vieraillut blogeissani.:)T:ystäväsi Jani!:)

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus. Kaikella on kuitenkin tarkoitus, vaikka ei siltä näyttäsisi. Herra kuulee huokauksetkin. Ollaan hänen silmäteriään, rakkaita.

    VastaaPoista
  4. Laitan tänne viä pienen viestin ,kun olit kirjoittanut tänen lisää.Se oli kamalaa kun sairastuit sillon joulukuussa.Kyllä olit varmasti hyvin peloissasi,että mitä tapahtuu.Miten nyt voit ja kasvot?Toivottavasti nähtäisiin taas pian.♥Siunausta ja varjelusta!

    VastaaPoista
  5. Ihana Kirsti äiti♥,Niin tämä oli kamalaa aikaa kun jouduit pikaleikkaukseen ja sairaalaan,pelästyimme kamalasti ja rukoilimme paljon puolestasi,Kerroit tosi hyvin tässä tunteistasi ja kohtalostasi,jonka onneksi JUmala muutti lopulta hyväksi ja paranit siittä,silloin olo helpottui meilläkin,vaikka onhan sulla rakas vieläkin paljon kipuja ja uni vaikeuksia,et rukoilemme edelleen,HYvä kumminkin että tämä tilanne korjaantui,OLet ihana noissakin kuvissa sairaalassa:),Oli sekin sulle ja iskälle kova kokemus ja koetus,jouduitte koville ja sinäkin pelästyit kun yhtäkkiä niin kävi,onneksi oli varjelusta ja silmäsikin ehti tulla kuntoon ja mätä tuli pois,Kumminkin JUmala oli kanssanne ja tiesi,että apu on jo tulossa,Kiinnostavasti kerrottu ja sullekkin on varmasti hyväksi käsitellä näitäkin tunteita vielä kirjottamalla,oli se niin kova kokemus sulle ja meille muillekkin,Hienoja myös noi maisemakuvatkin:)Varmasti olit helpottunut kun pääsit kotiin ja me kaikki olimme:)T:Krista

    VastaaPoista
  6. Tuun myöhemmin myös toiseen kiinnostavaan postaukseesi lahjoistasi kommentoimaan,olet niin ihana,kaunis ja tärkeä♥Meille taitaa tulla pian niitä vieraita,jaksamisia ja siunausta!:)Soitan sulle maanantaina sitten:)Näitköhän viestini,kyllä varmaan:)Kiitos ihanista kommenteista:)T:Krista

    VastaaPoista
  7. Kiitos rakas Kata!
    Oli se silloin ahdistavaa,kun mietti,että onkohan jotain vakavaa.
    Mutta toisaalta kaikki eteni niin nopeasti ettei kovin ehtinyt pelätä.

    Pääsin niin nopeasti leikkaukseen. Luulimme,että voin mennä kotiin odottamaan sitä, mutta lääkäri sanoi,että heti.
    Oli se hyvä,se olisi voinut muodostua paiseeksi,joka olisi vahingoittanut toista silmää, niin että se olisi sokeutunut.
    Kiitos Jumalalle Hänen valtavasta rakkaudestaan!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Jani, hienoa kun kommentoit!
    Niin kumpa ei toistuisi.
    Rukoillaan!

    Kun "mietintämyssysi" löytyy, kerrothan tänne päin.

    Onhan se kadoksissa minullakin.
    Olin monia vuosia petissä,kun en pystynyt kipujen takia kävelemään kyynärsauvoillakaan, ei ollut virikkeitä,oletan osasyyksi.
    Ei enempää puolusteluja.

    Olisikohan teillä kevätväsymys Katalla ja sinulla.
    Tulen kyllä pian johonkin blogiisi vierailulle, ne ovat upeita,ne blogisi.



    VastaaPoista
  9. Kiitos Maria!
    Kaikella on tarkoitus, sen ymmärrämme myöhemmin.
    Herra on hyvä hän kuulee huokauksemme ja hoitaa kaikki viisaasti, niinkuin on meille parhaaksi.

    Niin hänen silmäteriään ja rakkaita.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Kata kulta rakas!
    Oli se jotenkin pelästyttävää,kun oli ollut jo ennestään huonokuntoinen.
    Aluksi luulin, että se vaan kuuluu taudinkuvaan,enkä olisi halunnut mennä lääkäriin.
    Mutta se turvotus ja silmäkipu-päänsärky kävivät sietämättömäksi.
    Onneksi kuitenkin menin, koska siinä olisi ollut vaara silmän sokeutumisella.
    Nyt on nukkumis ja väsymys ongelmia, mutta kaikki kasvoturvotukset on pois. Mutta ei vielä iho ole kokonaan parantunut. Se vaikutti allergialta,kun sitten vähitellen se levisi täyteen pientä ihottumaa.
    Rakas Katariina olisi erittäin ihanaa pian nähdä sinua ja Jania♥
    Kiitos kulta taästä kommentistasi!
    Mukavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
  11. Kiitos rakas Krista tyttöni!
    Kivaa saada sinulta ja Kata tytöiltäni kommentit!
    Kiitos iKrista kaikista kauniista sanoistasi. Olet ihana.
    Niin pelottavaa se oli
    Meillä meni koko päivä siellä, ensin olimme tiputuksessa täällä terveyskeskuksessa ja sitten yöhön asti ja olisikohan mennyt yöllä yli 24.00, ja menihän se.
    Se leikkaus siis silloin yöllä. Iskä Sakari nosteli moneen kertaan tätä minun painavaa pyörätuoliani, mutta hän urheana selvisi. Oli joka päivä katsomassa minua.
    Kiitos Jumalalle,kun hänen käsiinsä voimme turvallisesti heittäytyä. Hän muutti kaiken hyväksi.
    Kiitos teille kaikille lapsille rukouksistanne, ne kantoivat meitä, niin että kestimme.
    Rukoillaan edelleen toistemme puolesta.
    Kiitos kulta rakas ihana ♥
    Olkoon maaliskuu onnellinen!

    VastaaPoista