Pikku sairaalakeikka:):)

 Hei blogiani lukevat ystävät,  jälleen olen tekemässä postausta!  ♥.

                            Talvinen kuva,  kuva ei ole tämän talven kuva! ♥

Joulukuun alussa, Markon juhlien jälkeen keskiviikkona olin haikein mielin Katan ja Janin tiistaisen kotiin lähdön vuoksi. Kasvot olivat turvoksissa,  erikoisesti toinen puoli, ja silmä oli muurautunut kiinni, ja päätäni särki.  Oli pakko mennä täällä ensiapuun,vaikka en millään menisi lääkäriin.Eli sen koin erittäin haasteellisena. 
Kun tulehdusarvot olivat nousseet, laitettiin antibiootti tippa, ja seuraavana päivänä uudelleen. Mieheni tilasi parina päivänä vammaistaksin, johon pyörätuolissa istuen sovin  mainiosti. Se edestakainen terveyskeskukseen meno ja tulo oli todella haasteellista. Ja kun taas kolmantena päivänä piti  mennä tiputukseen, ajattelin miten tässä näin kävi, tuleeko tästä mitään?. Lääkäri  kirjoitti lähetteen Acutaan silmälääkärin vastaanotolle, kun näin kaksoiskuvia.                                   

Siellä piti odottaa kauan,  ja silmäklinikan vastaanotto ei ollutkaan siellä vaan eri paikassa, jonne piti mennä autolla.  Miehen piti nostaa pyörätuoli autoon,  ei millään meinattu löytää  sinne, vihdoin viimein. Taas pyörätuoli pois autosta. Kuvassa näkyvään paikkaan piti  ilmoittautua.  Lääkäri otti vastaan toisessa kerroksessa,  siellä tehtiin näöntarkastukset, ja muut toimenpiteet,  ja hän kirjoitti lähetteen korvalääkärille.

Taas piti mennä takaisin Acutan ensiapuun.  Odotus jatkui,  vihdoinkin huudettiin nimeni, nyt matka jatkui -  uusi kapea käytävä toisensa jälkeen, käytäviä riitti pitkälti,  tuntui ettei loppua tule.:) Viimein menin tutkimuksiin,  mietin siellä, että olisipa tämä jo ohi. Ja olihan se aikanaan.  Taas kuljettiin joidenkin osastojen läpi. Meidät ohjattiin käytävälle  jossa oli muitakin odottavia ihmisiä.
 Jouduin pään magneettikuvaukseen,  onneksi minulla oli jo kanuuli, varjoainetta varten,  niin ei sitä suonen etsimistä tarvittu.   

Siitäkin selvisin,  ja sitten tuli korvatautien ylilääkäri,  ihana ja ystävällinen naislääkäri. Pidin hänestä heti. 

Minun piti jäädä sairaalaan,  ja leikkaus tehtäisiin vielä samana päivänä. Sitten pääsin verhon taakse,  jossa puin vaaleapunaisen,vai oliko se pinkin värinen, pyjaman.päälleni.  Ja sitten vietiin osastolle,   mieheni  kulki urheasti mukana.  Pääsin kahden hengen huoneeseen,  siinä huoneessa oli vessa, se on välttämätön,  koska en olisi jaksanut mennä kyynärsauvojen avulla kauemmaksi vessaan. Kello oli noin kaksitoista (klo 24.00),  kun alettiin viedä leikkaussaliin. Mies lähti pyörätuolin kanssa kotiin,  aikoi tulla katsomaan seuraavana päivänä.

Sairaalassa valmistutaan myös jouluun,  minulla oli 
leikkaus 7 päivä joulukuuta.:)  Minulta oli tullut otsaontelosta paljon mätää, otsaan piti laittaa katetri,  josta laitettiin lääkeseosta  ja mistä päivittäin huuhdeltiin vielä mätää pois, myös nenässä oli  samanlainen,  siten saatiin  tulehdusta aiheuttavat tekijät:)

" pois:) Kuvissa minulla on vielä vaal.punaisen pyjaman lisäksi pinkki aamutakki  Ja otsassa on sideharsokääre,  tai sideharsotuppo teipillä kiinnitettynä.
Tyylikäs Kirsti! :) ♥ Minulle tiputettiin joka päivä antibioottia,  myös  kahta antibioottia yhdistettynä.
 Olen paljon rukoillut sisimmässäni,  koroitan huutoni  Jumalan puoleen .Niinkuin peura halajaa  vesipuroille,  niin  minun sieluni  halajaa sinua,  elävä  Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa,  elävää  Jumalaa.  Milloin saan minä  tulla Jumalan kasvojen eteen? Miksi murehdit,  minun sieluni,  ja miksi olet  minussa  niin levoton?  Odota Jumalaa.  Sillä  vielä  minä  saan kiittää  häntä,  minun kasvojeni  apua,  minun  Jumalaani:. Psalmista 42.

Olimme eräänä päivänä Sakarin kanssa  täällä osaston 
päässä. Kun  Sakari otti näitä  kuvia,  ajattelin etten kyllä  laita  niitä  minnekään "näytille",
mutta  miten kävikään?:)

Mietin vielä jätänkö tätä kuitenkaan tänne,  koska itsestäni tuntuu, että olen kertonut turhan laajasti,  vaikka kyllä  niitä vaiheita olisi tämänkin kirjoituksen tiimoilta ollut enemmänkin:)
Avain aitoon yhteyteen on kunnioitus ja rakkaus:) Rakkauden ja kunnioituksen tietä on hyvä  käydä:)

Osaston käytävä:  Siellä oli yleensä hyörinää,  mutta nyt näyttää olevan ihan tyhjä näkymä. 

Tämä oli minun petini:)

                                                             ♥

Tässä joulukuun 2012 katunäkymiä.  Kyllä  vaan oli  ihanaa tulla kotiin. Kiitos Jeesus!  Ei sekään haitannut vaikka minua paleli  mahdottomasti:) Kun sai tulla omaan kotiin. Ja joulu oli tulossa.  Ja että totisesti  Jeesus elää!