Hei taas rakkaat ystäväni täällä bloggerissa!
Eilen 14.1. oli Sakarin ja Sakun nimipäivä, onnea molemmille!
Ja Zachris Topeliuksen syntymäpäivä. Sakarias tarkoittaa hepreassa "Jahve on muistanut".
Nimi on ollut käytössä vuosisatoja. Sakari yltää yhä poikien 50 kärjessä -listalle.
Nyt 15.1. onnittelemme Soljaa! Solja edustaa vanhaa suomalaista nimikantaa. Se nousi unohduksesta 1940-luvulla, kun professori Martti Rapola keksi sen hämäläisestä paikannimestä Soljala ja antoi nimeksi tyttärelleen.
Tämän päivityksen aiheenani on muutamin sanoin kertoa kyläilystä tyttäremme Krista Marjaanan ja hänen miehensä Markon kotiin katsomaan heidän jouluansa.
Oli perjantaipäivä, kouluista ja töistä
parin päivän
huilaaminen, viikonloppu vapaa, ja 9 päivä tammikuuta v.2015.
SIlloin sää oli kovasti tuulinen ja lunta pyrytti räntänä. Meidän kyläily sujui mukavissa merkeissä. Marko oli vastassa avaamassa ovea:)
Katselimme ensin ympärillemme ja ihastelimme kuinka nuoret olivat laittaneet kauniin joulukodin, ja mekin pääsimme sitä katsomaan.
He olivat järjestelleet muuton jäljiltä laatikoista tavaroita paikoilleen, siksi eteinen ja muut paikatkin näyttivät meistä niin isoilta:)
Muutama kuva ikuistettiin heti.
Pääsin nuorten kanssa kuvaan, Sakari halusi ottaa kuvia meistä, eikä halunnut tulla itse kuvatuksi.
Kun olimme kahvilla olohuoneessa, ikuistin hänet kuitenkin. Kun minulla ei ole pyörätuolia mukana,
menen istumaan sohvalle tyynyjen ollessa tukena,
ja Sakari sitten nostaa minut sieltä ylös, kun en itse pääse.
Meille oli tarjoiluna pannukakkua
kermavaahdon ja mansikoiden kera:) Kieli oli mennä mukana, kun ne maistuivat niin hyviltä, nam. Nytkin kun kirjoitan tätä miltei tunnen sen maun:)
Heillä on paljon kirjoja, kumpikin lukee
miltei päivittäin.
Pitkä seinä ikkunasta eteiseen menevään oviaukkoon asti on hyllyköitä peräkkäin, ja ne ovat täynnä lukemista,
sekä lisäksi tietenkin lukuisat
dvd ja cd kokoemat :) :) :) ♥ ♥ ♥
Kotona sitten Sakari otti minusta ainoat tonttumyssykuvat:)
jj
Vieläkin joulua, se oli taas ihanaa yhdessäoloa:) ♥ Riemullista :)
Näin olemme saaneet jälleen viettää yhden joulun lapsiemme kanssa. Sain suloisia lahjoja rakkailtani,
olin tosi ilahtunut
Tykkäsin lahjoista, olin liikuttunut niitä katsellessani, tiedän, että ne ovat rakkaudella annettuja:)
Sain kirjoja, vaatteita -tunikan, puseron,liivin, ja monivitamiinipurkin, mies sai D-vitamiinia ja Vi-sibliinipaketin, sukkia saimme,pörrösukat, pyyhkeitä,
ja jotain muutakin.
Kiitos teille aarteemme.
Tärkein aarteemme on kuitenkin Jeesus Kristus, neitseestä syntynyt Jumalan Poika.
Kolmiyhteinen Jumalamme, Isä Poika ja Pyhä Henki. Jeesuksen syntymäjuhlaa vietämme jouluna, siksi meillä on joulu, Jeesus on Joulun Herra.
Se ei merkitse mitään, että Jeesuksen syntymä on eri aikaan, ehkäpä syksyllä. Me iloitsemme Taivaallisen Kuninkaamme ja Herramme syntymisestä.
Kahville oli hauska kokoontua yhdessä, täytekkua, torttuja, suklaata, cipseja, ja juustonakseja
maiskutellen, niistä nauttien.
Sain ison laatikollisen lakua, piippuja, joululahjaksi, niistä tulee lapsuus mieleen.
Joulutortut ovat minun herkkuani, joskus syksyn aikana mies laittoi meille sunnuntain päiväkahville kaksi torttua molemmille:) ♥
Joulukuvia ♥
Laitoin niitä kansioistani ihan peräkkäin, sen kummemmin järjestemättä, kun kuvia on vielä paljon, ihmekös tuo, kun kuvia räpsittiin kolmella kameralla.
Mukavaa loppuviikkoa, rauhaa, rakkautta ja
onnistumisen iloa:)
Arki tuntuu kivalta, vaikka jäin silti
kaipaamaan joulua,
ja ihmettelemään kuinka pian kaikki lipui ohitse.
Päivittelen usein: "kuinka nopeaa on tämä ajankulu,
ihankuin en ehtisi mukaan",
Miltä teistä tuntuu rakkaat blogiystävät, vai olenko ainoa joka tuntee näin?
b
Aluksi en kehdannut laittaa näitä kuvia missä minun "pökkelö" jalkani näkyy hameen ollessa kasassa. Sitten mietin etten voi mitään sille, että jalka on semmonen.
olen aina käyttänyt pitkää hametta, ettei jalat näy. Kolmetoistavuotiaasta lähtien olen joutunut peittämään jalat joko pitkällä hameella tai pitkillä housuilla, ihanaa, kun on ne mahdollisuudet. Se on se iloinen puoli asiasta:)
Muutenhan niistä rankoista kokemuksista ei ole vuosien varrella voinut iloita.
Mutta on niin paljon elämässä ilon ja kiitoksen aihetta. Kaikkein suurin kiitos nousee Taivaan Isälle, Jeesukselle, Pyhälle Hengelle, meidän Jumalallemme. ♥