PALUUMUUTTAJA

Olisi mielenkiintoista tehdä haastattelukierros, jossa kyseltäisiin kuinka moni meistä suomalaisista kokee olevansa tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa juuri nyt. Uskon että sellaisiakin löytyisi. Jollekin on voinut tapahtua viime aikoina jotain oikein hyvää, jonka vuoksi toivoisi elämänsä sujuvan yhtä onnellisena ikuisesti. Joku toinen sen sijaan toivoisi kiihkeästi muutosta , jota on voinut odottaa jo pitkään. Hän voi kokea oman elämänsä pysähtyneeksi ja ilottomaksi, tai yli voimien käyväksi raskaaksi taakaksi. Joku kolmas taas viettää unettomia öitä epävarman tulevaisuuden pelossa. Lähestyvä vuoden vaihde saa meidät, ainakin minut usein miettimään mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Raamattu toteaa, ettei "meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia", Hepr. 13:14
Elämämme täällä maan päällä ei jatku muuttumattomana. Tämän sain itse kokea hyvin konkreettisella tavalla, joutuessani jättämään minulle todella rakkaan lähetyskentän yli neljäntoista vuoden jälkeen. Olin pelännyt tuon hetken tuloa, ja sieluni silmin nähnyt itseni murheen murtamana kotimaahan paluun jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. Ennen lähtöäni koin Jumalan rohkaisevan minua yhden määrätyn raamatunjakeen kautta, jonka tunsin olevan lähetetyn sinä hetkenä juuri minua varten. Tuon jakeen- , ja Jumalan tahtoon suostumisen kautta yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutui sydämeeni, ja on kestänyt aina tähän päivään asti.
Olen nyt saanut olla paluumuuttajan paikalla jo viitisen kuukautta, joiden aikana olen ihmeekseni huomannut suorastaan viihtyväni Suomessa! Tämän toteaminen saa yleensä ystäväni huvittuneesti hymyilemään, mutta useimmille kauan lähetyskentillä olleille kotimaahan paluu vaatii jopa suurempaa sopeutumista kuin aikoinaan kentälle lähtö.
Minä sain kuitenkin jälleen kerran todeta kuinka "elävä ja voimallinen" jokainen Jumalan suusta tullut sana on, Hepr. 4:12. "Hän lähetti sanansa ja paransi heidät", todetaan myös psalmissa 107. Tälläista lohdutusta on moni paljon suurempia ja vakavampiakin menetyksiä kokenut ystävä saanut kokea.
Suru ja kaipaus ovat luonnollisia seurauksia menetyksistä, joita olemme kokeneet, mutta Jumalan avulla niiden ei tarvitse musertaa meitä.
Herramme käsiin annettuna ei- toivotun muutoksen aiheuttama kriisi voikin olla mahdollisuus uuteen alkuun, kuten tutun laulun sanat vakuuttavat: "Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen". Monet Raamatun henkilöt ovat oman elämänsä muutoksissa ja onnettomuuksissa saaneet kokea samaa. Heihin kuului kuningas Hiskia, joka todisti: "Onneksi muuttui minulle katkera murhe", Jes. 38:17. Myös Joosef saattoi kerran sanoa hänen elämänsä vaikeimpien traumojen aiheuttajille, omille veljilleen: "Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi..", 1 Moos. 50: 20. Jumala tiesi miksi Hän salli niin vaikeat koettelemukset omilleen. Jumala tietää nytkin.
Siksi mekin saamme aloittaa pian käsillä olevaa uutta vuotta luottamuksessa tähän samaan Jumalaan, joka antoi oman Poikansa Jeesuksen kerran kuolemaan meidän jokaisen puolesta . Hän ei muutu, vaikka olosuhteemme ja elämämme olisivat juuri nyt suurtenkin muutosten pyörteissä. Hän on lisäksi luvannut: "Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle". Jes. 43:19.
Anja Kolehmainen