Tässä turvattomassa maail massa on jotain niin pysyvää ja muuttumatonta kuin Herran rakkaus ja huolenpito. Kyllähän me monesti vapisemme ahdistustemme alla ja tuntuu, että Herrakin on jossain ulottumattomissa. Mutta kun sieltä ahjosta taas nousemme, saamme kokea, että se oli sittenkin parhaaksemme. Kun omat voimat on riisuttu, opimme turvaamaan yksin Jumalaan.
Myrskyssä puun juuret työntyvät syvemmälle. Jumalan sydämellä on meidän turvapaikkamme myrskyn raivotessa. Tarvitsemme niin kipeästi Jumalan Isällisen rakkauden huolenpitoa. Jumalan rakkaus kantaa vaikean yli ja antaa voimaa elämän koettelemuksissa. Mikään ei voi riistää meitä Jumalan kädestä, eikä erottaa Hänen rakkaudestaan, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
- Kunpa uskonkoetuksissa muistaisimme, kuinka Herra on aikaisemmin auttanut kaikissa koetuksissa. Se oman minän kuoleminen sattuu, emmekä helposti opi luottamaan ja luovuttamaan kaikkea Hänelle. Jospa Paavalin tavoin pystyisimme sanomaan: "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa." Kuolleeseen ei satu. Harvat Herran palvelijat läpäisevät tämän kasvatussuunnitelman. Kuitenkin meille sallitut kovat ahdistukset tähtäävät tähän.
Irene Tandefelt
Tämä oli rohkaiseva ja hyvä postaus!<3
VastaaPoistaKiitos!!
Kiitos Kata,minustakin tää on rohkaseva.
VastaaPoista