KIITOS!!!

Aurinkoinen ja lämmin tervehdys teille, rakkaat ystävät, Heinäkallion leiriltä. KIITOS TAIVAAN ISÄLLE ja teille jokaiselle niistä kahdesta ihanasta viikosta, jotka UKRAINAN LAPSET saivat viettää Heinäkalliolla. Mukana oli tällä kertaa myös kaksi ortodoksijuutalaista poikaa. Saimme kuulla, että Ukrainassa juutalaiset kertovat toisilleen näistä leireistä ja nyt monet ORTODOKSIJUUTALAISET ovat menneet MESSIAANISIIN seurakuntiin, että heidän lapsensa pääsisivät Suomeen leirille! Jumalan tiet ovat ihmeelliset.
Ensimmäisen päivän kommenteista jäivät mieleeni musiikinopettaja SERGEIN sanat: "Olemme täällä Jumalan paidan alla, niin lähellä Jumalan sydäntä." Ja 10- vuotias Liisa huudahti: "Ompa elämää!"

Leirin alussa lapset saivat kertoa odotuksistaan leirin suhteen ja tällaisia ajatuksia tuli esille:

- 9- vuotias Mark:"Odo tan, että täällä kaikki alkavat uskoa Jumalaan."
- 12- vuotias Bogdan: "odotan, että kaikki tulisivat henkilökohtaisesti tuntemaan Jumalan, rukoilisivat ja tekisivät parannuksen."
- 10- vuotias Anton: "Toivon, että kaikki lapset saisivat levätä ja uskoisivat Jeesukseen."
- 10- vuotias Igor: "Odotan, että kaikki tulevat leirillä uskoon."
- 9- vuotias Leonid: "Odotan, että Jumala siunaisi kaikki. Rakastan rukoilemista."
Hänellä oli sydän täynnä ahdistusta, kun vanhemmat olivat eronneet. Iltaisin hän kyyneleet silmissä vuodatti sitä tuskaansa Jumalalle. Välillä hän rukoili kielillä, välillä vain itki. Mieleeni tuli elävästi Raamatun Hannan rukous hänen tuskassaan.
Igorilla oli sama ongelma. Vanhemmat olivat eronneet, kun isä oli alkanut käyttää alkoholia ja huumeita. Sydän täynnä tuskaa hänkin huusi iltaisin Jumalan puoleen, että vanhemmat menisivät taas yhteen ja halaisivat ja suutelisivat toisiaan. Rakkaat ystävät, kantakaa Leonidia ja Igoria Jumalan armo- istuimen eteen, että Hän vastaisi näiden poikien sydämen huutoon!

- Ryhmän johtaja Ljuba kertoi ensimmäisenä päivänä, että 12- vuotias Dima oli tulomatkalla sanonut, ettei ole kiinnostunut Jumalasta. Mutta ensimmäisen raamattutunnin jälkeen Ljuba kuuli hänen rukoilevan: "Rakastan Sinua Jumala." Eräänä iltana , kun menimme hänen huoneeseensa, hän istui itkien jalka paketissa. Selvisi, että kaveri oli vahingossa potkaissut häntä jalkapallo- ottelussa. Ehdotimme rukousta, mutta pojat sanoivat, että me ollaan jo rukoiltu. Sitten Sergei tuli ja voiteli hänet öljyllä. Naapurisängyn Bogdan sanoi, että mahtaako se auttaa, kun Dima ei ole uskossa. Sitten hän sanoi Dimalle: "Sinun pitäisi tehdä parannus. Haluatko? Dima vastasi: "No, voinhan minä yrittää." Sitten Sergei kertoi Dimalle, mitä Raamattu opettaa parannuksen teosta ja keskustelu päättyi siihen, että Dima rukoili syntisen rukouksen ja Sergei julisti synninpäästön. Mutta "evankelista" Bogdan jatkoi: "Dima, rukoile nyt itse." Dima: "En minä osaa." Bogdan: "Laita silmät kiinni ja ala puhua Jumalalle." Ja niin Dima alkoi kiittää Jumalaa. Kun sitten lähdimme huoneesta, Bogdan sanoi, että älkää sammuttako valoja. Minä luen vielä vähän Raamattua hänelle.

Seuraavana päivänä menimme terveyskeskukseen, jossa lääkäri totesi, että nilkka on vääntynyt hyvin pahasti. Kestää viikon, ennenkuin tämä poika kävelee. Mutta Jumala teki ihmeen. Samana iltana hän jo pelasi palloa!!
Israelystävien kuukausiliitteestä