Paikka, jossa ISRAELIA rakastetaan

Michael Freund kirjoitti kolumnissaan laajalevikkisessä Jerusalem Post - lehdessä 1.7. matkakokemuksistaan Suomesta ja suomalaisista otsikolla: "Paikka, jossa Israelia rakastetaan". Julkaisemme sen suomennoksen iloksi teille kaikille, jotka olette olleet mukana siunaamassa ja tukemassa tätä työtä. --------------------------------Pohjois - Euroopan kaukaisessa kolkassa piilossa oleva rauhallinen ja neuvokas Suomen kansa jää usein syyttä vaille huomiota. Itänaapuri on ylimielinen ja yhä agressivinen Venäjä ja länsinaapuri suurempi ja vaaleampi Ruotsi, ja näyttääkin siltä, ettei suomalaisia huomioida niin paljon kuin pitäisi.

Vaikka Suomen vaivana ovat niin kylmät talvet ja viljelykelpoisen maan niukkuus, kuin kyseenalainen kunnia olla Euroopan unionin harvimmin asuttu maa, se on silti rakentanut yhden koko maanosan miellyttävimmistä ja rauhallisimmista yhteiskunnista.

Rikollisuus on vähäistä, poliittinen korruptio lähes olematonta, ja yleiset paikat ovat tahrattoman puhtaita, miltei koskemattomia. Maa muistuttaa monella tapaa Sveitsiä, paitsi että suomalaiset ovat mukavia.

Mutta on muutakin, mikä erottaa Suomen suuresta osasta nyky - Eurooppaa: monien suomalaisten syvään juurtunut rakkaus Israelia kohtaan.

Äskettäisellä Suomen - vierailullani, johon sisältyi puheiden pitoa kuudella paikkakunnalla, todistin aivan harvinaislaatuista uskonnolliset ja alueelliset rajat ylittävää tukea juutalaisvaltiolle. Missä sitten olinkin, pääkaupungissa Helsingissä, Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Tampereella tai Ikaalisten pikkukaupungissa maan länsiosassa, kaikkialla sadat ei - juutalaiset tulivat osoittamaan solidaarisuuttaan.

Suomessa on kristillisiä seurakuntia, joissa Israelin lippu on ylväästi esillä Suomen lipun rinnalla, ja joissa koko seurakunta laulaa Hatikvan ensin hepreaksi, sitten suomeksi.

Kirjaimellisesti kymmenet suomalaiset tulivat kertomaan minulle, kuinka ylpeitä he olivat siitä, että he olivat olleet Israelissa vapaaehtoistyössä kouluissa, sairaaloissa tai kibbutseilla. He esittivät syvän huolensa Iranista ja sen ydinhankkeesta, ja monet rukoilevat päivittäin Israelin ja sen hyvinvoinnin puolesta.

Helsingissä pastori Seppo Niemelä tuli luokseni ja yllätti minut alkamalla keskustella kanssani sujuvalla hebrealla. Hän on käynyt Israelissa kymmeniä kertoja ja tuo sinne edelleen suomalaisia turistiryhmiä. Eikä hän ole ainoa. Poikkeuksetta jokaisen pitämäni puheen jälkeen useat ei- juutalaiset tulivat puhuttelemaan minua hebreaksi. Monet käyvät viikoittain toisten ei- juutalaisten pitämillä yksityisillä hebrean tunneilla - siitä yksinkertaisesta syystä, että he rakastavat hebrean kieltä ja Israelin kansaa.

Erityisen merkittävä asia suomalaisten kristittyjen tuessa juutalaisvaltiolle on se, ettei se rajoitu yhteen kirkkokuntaan, vaan mukana on niinkin erlaisia ryhmiä kuin baptistit, helluntailaiset ja luterilaiset. Vaikka heillä saattaa olla paljonkin erimielisyyksiä teologiassa ja opillisissa kysymyksissä, he tukevat Israelia yksissä tuumin.

Tämä tuli selvimmin ilmi päivän mittaisessa kokouksessa, johon osallistuin 14. kesäkuuta Heinolassa, eteläsuomalaisessa kaupungissa. Kokouksen oli järjestänyt Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön ( ICEJ ) tarmokas Suomen osasto, jonka johtajana toimii Juha Ketola. Kokous keräsi yhteen kymmeniä Israel tukevien ryhmien johtajia eri puolilta maata keskustelemaan pyrkimyksistä edistää ja tukea alijaa.

Viimeisten kahden vuosikymmenen ajan suomalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana auttamassa entisen Neuvostoliiton juutalaisia muuttamaan Israeliin, ja kommunismin kaaduttua Helsinki toimii porttina Siioniin.

10. maaliskuuta 1990 uupumattomat Kaarlo ja Ulla Järvilehto, jälkimmäinen entinen kansanedustaja ja senhetkinen ICEJ:n Suomen osaston puheenjohtaja, ryhtyivät yhteistyöhön Juutalaistoimiston kanssa ja auttoivat ensimmäistä neuvostojuutalaisperhettä matkalla Helsingin kautta Tel Aviviin. Sen jälkeen suomalaiset ovat maksaneet runsaan 17 000 venäjänjuutalaisen alijan.

Seuratessani kokousta tulkin välityksellä kehkeytyi merkillinen keskustelu. Edustajat pohtivat tilannetta, jos syntyisi kriisi ja suuri joukko juutalaisia täytyisi lähteä Suomen kautta Israeliin hyvin lyhyellä varoitusajalla, Sitten he alkoivat väitellä keskenään -- tietenkin kohteliaasti -- siitä, mitkä Suomen paikkakunnat ottaisivat juutalaiset vastaan, ja jokainen halusi varmistaa, ettei hänen paikkakuntaansa jätettäisi pois.

En voinut olla hämmästelemättä sitä, että kun eurooppalaiset olivat vuosisatojen ajan usein kilpailleet keskenään juutalaisten häätämisestä, tässä suomalaiset kilpailivatkin oikeudesta pitää heitä vierainaan.

Mistä tämä ilmiö johtuu? Jossakin määrin se perustuu tietyille yhtäläisyyksille Suomen ja Israelin välillä: molemmat ovat pieniä maita, joiden täytyi taistella itsenäisyydestään ja joiden perinteisesti saaliinhimoiset naapurit ovat toisinaan himoinneet niiden maita. Mutta monissa tapauksissa syynä on se, että suomalaiset kristityt tuntevat syväksi uskonnolliseksi ja hengelliseksi velvollisuudekseen puolustaa Israelia Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen vuoksi, "minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat" (1. Moos. 12:3 ).
Michael Freund..... Artikkeli on julkaistu Jerusalem Post - lehdessä 1.7. 2009
Artikkelin loppuosa lähipäivinä.