Ihmisarvoa ja unipillereitä

Kirjailija Kaari Utrio käynnisti vilkkaan keskustelun ehdottamalla "ystäväl listen unipillerien" jakamista 70 vuotta täyttäneille. Näin ratkaistaisiin väestön ikääntymisestä seuraava pula hoitajista ja hoitopaikoista. Moni Utrion kirjoja lukenut hämmästyi kirjailijan suorasukaisuutta. Eikö hän ole aiemmin puhunut nimenomaan heikommassa asemassa olevien puolustamisesta? Utrion tuotannon keskipisteessä ovat olleet alistetut naiset. Nytkö hän rohkaiseekin isoäitejä uhraamaan itsensä vielä viimeisen kerran? Pitäisikö heidän ymmärtää lopullisesti väistyä häiritsemästä nuorempia, vahvempia ja terveempiä?

Vaikka Utrion ehdotusta pitäisi tahallisena kärjistyksenä, se säikäyttää avaamaan useita kysymyksiä. Vanhustenhoidon määrärahojen riittämättömyys on yksi, omaishoitajien asema toinen.

- Elämän mielekkyyttä koskevia kysymyksiä ei kuitenkaan ratkaista vain poliittisella tahdolla, eikä taloudellisilla päätöksillä. Niihin vetoaminen voi päinvastoin kääntyä tuhoisaksi, kuten esimerkit Natsi - Saksasta osoittavat.

- Ihmistä ei voi kohdella vain sen mukaan, mitä hän yhteiskunnalle tuottaa tai maksaa. Hänen arvonsa ei perustu suorituksiin vaan siihen, että hän yksinkertaisesti on ihminen.

- Kristillisen uskon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jokainen on arvokas ja heijastaa Jumalan luovaa tahtoa pelkällä olemisellaan. Jokaisen kasvoilta on luettavissa niin oikeudenmukaisuuden kuin rakkauden kaipaus. Kärsivän ihmisen hahmossa meidät kohtaa myös itse Kristus.

- Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täytti 60 vuotta. Julistus syntyi maailmansodan kauhujen ahjosta. Sen pontimona oli, ettei mikään valtio saa alistaa eikä sortaa ihmistä. Valtion tehtävänä on päinvastoin varjella vapautta ja turvallisuutta.

- Ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisella on "oikeus elämään". Sanat on lainattu niin Euroopan ihmisoikeussopimukseen kuin myös Suomen perustuslakiin.

- Kukaan ei ole itse hankkinut elämäänsä. Elämän lahjaa ei ole kenelläkään oikeutta ottaa pois. Koska lahja on yhteinen, sen saajat on kutsuttu elämään yhdessä, lievittämään toistensa tuskaa ja tukemaan niitä, jotka pelkäävät joutuvansa toisten taakaksi.

- Ihmisoikeuksien julistus laadittiin yhteisöllisestä näkökulmasta. Sen olemuksena on valtio, joka koostuu vapaista kansalaisista. Ihmisoikeuksia ei voi käyttää kevyesti perustelemaan yksilön vapauksia irrallaan yhteisöstä. Ihmisellä on vapauksien ohella myös velvollisuuksia. Jokainen osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja on tarpeellinen juuri sellaisena kun on.

- Myös sairaat ja heikot ovat tärkeitä. Ilman heitä eivät vahvat, menestyvät, kauniit ja kiireiset näkisi, mistä ihmisenä elämisessä on kysymys. Elämä on hauras lahja, jonka arvon voi ymmärtää vain rakkaudessa ja huolenpidossa. Heikoimpien lähellä opimme kohtaamaan oman heikkoutemme. Kuolevan lähellä opimme itse olevamme kuolevaisia.

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo