Hän puhuu henkilökoh taisesti tuskaiselle Jobille. Kun luemme Herran vastausta, saatamme kuitenkin pettyä. Ei sanaakaan Jobin kurjasta kohtalosta. Ei minkäänlaista osanottoa. . Vain tylyn tuntoinen nuhtelu siitä, että ahdistunut Job on kyseenalaistanut mielettömillä puheillaan Jumalan viisauden (Job 38:2, Good News Bible ). Job on uskaltanut arvostella Kaikkivaltiasta, halunnut ojentaa Jumalaa ja jopa käynyt oikeutta häntä vastaan. Nyt hänen on vastattava sanoistaan (38:3)Kärsivä ihminen pysäytetään katsomaan itsensä ulkopuolelle maailmaa, jonka keskellä hän elää. Eteemme tulevat kymmenet kysymykset pakottavat miettimään ja samalla riisuvat todella pieneksi ja avuttomaksi. Ne sisältävät voimakkaan: "Totta kai, sinähän tiedät kaiken " (38:17). Todellisuudessa tiedämme kuitenkin todella vähän.
Samalla tämä Jumalan puhe paljastaa myös oman aikamme ihmisen tyypillisen asenteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja kärsimyksen ongelmaan. Mikään ei ole muuttanut luonnollisen ihmisen asennetta Jumalaan vuosituhansien kuluessa. Kenties meidän ajassamme nämä samat asenteet ovat vain entistä räikeämmin esillä.
Eteemme asetetaan luonnon moninaisuus ja suurenmoisuus. Sen tulisi pysähdyttää näkemään Luojan suuria tekoja, jotka tapahtuvat silmiemme edessä joka hetki. Meidän tulisi kysyä itseltämme, mekö olemme tämän kaiken saaneet aikaan? Mekö tunnemme täysin maan ja sen laajuuden, meren ja sen syvyyden? Hallitsemmeko yön ja päivän vaihteluja ja kuoleman varjoja? Mekö saamme aikaan lumen ja rakeet, polttavan itätuulen, ukkosen jylinät ja rankkasateet, kasteen, jään ja huurteen, kokkarreiksi kovettuneen autiomaan ja sen viheriöimisen?
Meitä kehotetaan katselemaan tähtitaivaan kuvioita ja seuraamaan niiden liikkeitä: ohjaammeko niitäkin? Mekö ihmiset olemme luoneet iibis- linnun, kukon, leijonan pentuineen, korpin poikasineen, vuorikauriin vasoineen(39:1- ), villiaasit, villihärät, strutsit, hevoset, haukat ja kotkat? Mekö olemme kaiken tämän elävän luonnon takana? Mekö olemme muka kaiken keskipiste? Kaikkiko pyörii meidän ympärillämme ja toimii niin, että se palvelee tahtomallamme tavalla meitä?
Job hiljentyi ja sanoi: "Olen liian vähäinen." "Minä panen käden suulleni ja vaikenen" (40:4). Hänen oma ylpeytensä ja tuskansa Jumalan suurten luomistekojen edessä hiipui. Hänestä tuli vain pieni ihminen, joka tarvitsee Jumalan armoa. Suostummeko samaan!
Olavi Peltola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti