perjantai 29. toukokuuta 2009

Selviytymistarina,kirjoituskilpailun satoa

HYVÄKSY ITSESI
Jälkeenpäin olen ajatellut kaikesta,että asioiden vain piti tapahtua näin.En ole pystynyt vastaamaan itselleni kysymykseen:Miksi juuri minua piti koetella näin?Ajan kuluessa olen kuitenkin ymmärtänyt,että kaikkien ihmisten elämään kuuluvat sekä ylä-että alamäet.Olen antanut luvan itselleni olla oma itseni kaikesta huolimatta.
Kaiken alkuna toimi siirtyminen ylä-asteelle.Ilman tätä ajanjaksoa elämäni
ei juuri nyt olisi tälläista kuin se on.Se toi elämääni koulukiusaamisen.
Luonnettani haukuttiin ja minut eristettiin joukosta.Poikkesin normeista
lähinnä oman pituuteni ja ujon luonteeni takia.Tuossa elämänvaiheessa
on olennaisinta kuulua joukkoon ja olla normaali.
Tavaroitani piiloteltiin ympäri koulua.Koulumatkoilla muistan lumipallohyökkäyksen,joka sai minut pelkäämään kouluun menemistä.
Minun ei annettu olla oma itseni vaan minut yritettiin sosiaalisen ympäristön antamien signaalien kautta alistaa.Henkinen olotilani kasvoi
siihen pisteeseen,että koin tarvitsevani apua.Oppivelvollisuus oli suoritettava loppuun,mutta tilanteen jatkuessa en olisi tuota pystynyt suorittamaan.Ainoa vaihtoehtoni oli kertoa asiasta vanhemmilleni.
Kiusaamisesta kertominen muutti elämääni siten,että fyysiseen lyhyyteeni
oli etsittävä lääketieteellinen syy,jotta avun saaminen siihen olisi mahdollista.Diagnoosi,joka osoitti perimässäni olevan poikkeavuuden ,
löytyikin kohtalaisen helposti.Suurin ja mullistavin asia diagnoosin sisällössä oli lapsettomuus.Tuohon asti haaveissani oli elänyt ajatus biologisesta jälkeläisestä,jonka tuo uutinen romutti.Diagnoosin saaminen
itketti minua.Kukaan ei osannut kertoa minulle syytä mikä tuon poikkeavuuden aiheutti ja miksi se esiintyy juuri minun perimässäni.
Asiassa oli edettävä eteenpäin,sillä tiesin elämää olevan vielä edessä.Asian
hyväksymistä helpotti se,että kertoi asiasta kavereille,sekä näki miten he
reagoivat siihen.Jännitin ottaisivatko kaverini tiedon vastaan hyväksyvästi
vai alkaisivatko hekin alistaa minua.Onneksi kaverini hyväksyivät asian ja
annoin itselleni mahdollisuuden ajatukseen ,että en tarvitsisi kiusaavia ja
alistavia ihmisiä ympärilleni.Näiden ajatusten lisäksi realistiseksi asetetut
haaveet ovat luoneet ajatuksia,joiden pohjalta minun on ollut mahdollista
ajatella positiivisesti itsestäni,sekä oppia hyväksymään vajavaisuuteni.
Iseään on turha syyttää asioista,joille on mahdotonta tehdä mitään.
Realistiset haaveet ovat toteutuessaan luoneet elämääni onnistumisen
tunteita ja positiivista minäkuvaa.Haaveiden toteuttamista helpottaa myös
sinnikkyys ja periksiantamattomuus.
Ajatuksiani olen pyrkinyt eheyttämään erilaisten taiteenmuotojen avulla.
Ne ovat luoneet positiivisia ajatuksia itsestäni,jolloin olen pystynyt unohtamaan poikkeavaisuuteni ja hyväksymään itseni.Rakkain taiteenmuoto itselleni on musiikki,jonka kautta itken,nauran,puran vihaa ja rakastun.Olen oppinut käsittelemään tunteitani ja luottamaan ihmisiin
taiteen kautta.Asioista selviämisen yksi edellytys onkin löytää itselleen sopiva tapa käsitellä asiat,ja oppia hyväksymään ne.
Lopulta kiusaaminen aukaisi minulle portin,jonka kautta olen saanut tutustua itseeniTällöinhän minulla on mahdollisuus kasvaa ehyemmäksi,
ja ilman sitä on mahdotonta olla oma itsensä ja eritoten luottaa omaan itseensä.Lopulta minun kai pitäisi olla kaveri kiusaajilleni,sillä ilman heitä minusta ei olisi varttunut sitä,mitä nyt olen.Olennaisinta asioista selviämisessä on hyväksyä oma itsensä,ja tehdä niitä asioita joissa itse kokee pärjäävänsä. M.N

4 kommenttia:

  1. Hyvä teksti!niin todellista!Monesti ihmiset tuntee niin arvottomaksi itsensä,mut saiskin hyväksyä itsensä sellasena kun on!

    VastaaPoista
  2. Hyvä tarina:).Hyvä postaus!Mistä löysit?
    Joskus olis muuten kiva kuulla susnkin tarinasi.Siinä olisi varmasti vaikka minkälaista kirjottamista,jopa kirjanmuotoon.

    VastaaPoista
  3. Saamme hyväksyä itsemme sellaisena
    kuin olemme,hienoa!Kiitos Krista,tunnut kivalta.

    VastaaPoista
  4. Eikös olekin mahtava tarina!Leikkasin
    jostain viikkolehdestä,olikohan tamperelainen.
    Onhan sitä monenlaista elämän varrella tapahtunut.Aineistoa kyllä olisi,mutta ei kykyjä sen toteuttamiseen.Kiitos Kata!Pidän sinusta.

    VastaaPoista