Eräänä jouluna saimme siskoni kanssa ruotsalaiset nuket,mi-nun nukkeni nimeksi tuli Marjatta ja siskoni nukke oli Satu.Minulla oli myös yksi posliininukke,joka jo pian rikkoutui leikkien tiimellyksessä.Minulla oli useita harrastuksia pikkututtönä,kävin kahdessa eri
voimisteluryhmässä.Toista pidettiin koululla ja toista urheilutalolla ja molempiin riitti tyttöjä paljon.
Muistan myös päivän nuoret,jossa kävin.Ja pyhäkoulun ja tyttökerhon.
Tyttökerhossa kiertelimme "myyntihommissa"keräämässä varoja vapaasisälähetykselle,niin minäkin,vaikka olin kamalan ujo.Kun olin saanut myydyksi vaadittavan määrän merkkejä,sain lahjaksi uudentestamentin,johon oli painettu kultavärillä oma nimeni.Myös meidän kerho kävi laulamassa lähikunnissa,muistan ainakin laulun;"Pikku lintu riemuissaan jne.Mutta kerhossa ei kerrottu pelastuksen tietä,eikä
kotona ollut uskoa.Joten uskoon sisälle pääsyyn meni kauan,kauan tuntuu
että liian kauan.Kaste ja rippikoulu eivät kumpikaan riitä pelastuksen takeeksi.Vaan Jeesus on tie Isän luokse,uskomalla Jeesukseen,pelastut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti