KRISTILLINEN OPETUS ANTAA ARVOA MYÖS MUILLE

USKONTO. Moni kysyy tänä päivänä mikä on suomalainen kulttuuri ja perinne? Millaisia asioita me vaalimme historiastamme, suomalaisesta identiteetistä ja arvopohjasta? Mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa? Keskustelujen pohjana tulisi olla nimenomaan syyt, miksi kristinuskon opetus alun alkaenkin on otettu opetusohjelmaan kouluissa. Tähän löytyy perusta suomalaisesta kulttuurihistoriasta ja

maamme perinteistä. Kristillinen usko on kautta aikojen ollut tärkeä lohtu ja turva niin sotien, kuin erilaisten kriisien keskellä.

Ihmiset ovat hakeneet uskosta apua suruun ja elämän erilaisiin aallokkoihin. Kristilliset juhlat ovat tuoneet lepoa ja hiljentymistä arjen keskelle. Koko länsimainen kulttuuri - , ja yhteiskuntaelämä perustuu kristilliselle arvopohjalle. Näistä arvoista nousevat niin ikään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaate ja lähimmäisen kunnioittaminen.

- Monet suomalaiset vaativat kiivaasti kolmansien maiden alkuperäiskulttuurin (vrt. uskonnon) vaalimista ja säilyttämistä niiden mahdollisista ihmisoikeusloukkauksistakin huolimatta.

- Samaiset suomalaiset ovat kuitenkin valmiita heittämään hyvästit omalle kulttuurilleen ja juurilleen niiltä osin, johon vahvasti kuuluu lapsillemme opetettu kristillinen ihmiskuva ja arvomaailma.

- Mitä niin radikaalia yhteiskunnassamme tapahtunut, ettei suomalaisille lapsille voisi opettaa heidän juuristaan ja kristillisestä perinteestä?

- Onko enemmistö kansasta valmis taipumaan vähemmistön vaatimuksille, kun kuitenkin vanhemmille on annettu siirtää lapsensa vaihtoehtoiseen opetukseen, mikäli uskontotunnit eivät ole perheen arvojen mukaisia? Miksi meidän kulttuurimme ja uskomme ei ole tarpeeksi arvokas säilytettäväksi ja vaalittavaksi, mutta eksoottisemmat uskonnot monien mielestä sen sijaan ovat.

- Kristilliseen uskoon perustuva uskonnon opetus ja perintö on antanut ymmärrystä ja kunnioitusta niin omaa kulttuurinsa arvopohjaa ja uskoa kohtaa, kuin myös muidenkin uskontoja kohtaan.

- Tämä on ensiarvoisen tärkeä pääoma, jonka opettaminen ei suinkaan ole vain kirkon vastuulla, vaan myös yhteiskunnan. Tämänkin sukupolven tarvitsee oppia suvaitsevaiseksi oppimalla omat juurensa ja siten suvaitsemaan myös erilaisia uskontoja ja arvomaailmoja.

Leena Rauhala

kansanedustaja (kd) Aamulehti 9.10 09