Raastavia kipuja...

Hyvää  maanantaiaamua  kaikki  ihanat  ihmiset!

Olen ollut kovissa  tuskatiloissa,  selkä ja jalat  ovat  kuin "hakatut".  Vaikka  otin  isot  annokset  voimakkaita  lääkkeitäni,  ei auttanut. Kipulaastarikin  on  ollut  kaksi  vuorokautta,  mutta en  ole   ole  voinut  nukkua,  kun  säpsähdellen,  mieheni  lämmitti mikrossa lämpöpusseja,  ne tuntuu  ihan  mukavalta,  mutta  kipu  raastaa  minua.  En voi  nukkua kuin  selällään  tuettuna  monille  tyynyillä  ja  lämpöpusseilla.  Usein  kuitenkin  on tällaisia  öitä.  Minä  en ole  voinut  nukkua  normaalisti  vuosikausiin.  Selkään  on tehty yhden  nikaman poisto  ja alemmat  nikamat  ovat  surkastuneet  ja selkä  on aihettanut  usein tuskaa,  en sai  yhtään kumartua tai  kurkotella  mitään,  paitsi  roikkua  puolapuulla suorana:)

En  voi  nukkua lonkkien päällä,  enkä  mahallaan.

Näissä  merkeissä  minä aloin etsimään  Jumalaa,  kun  olin jatkuvasti  kipeä,  en voinut  tehdä  mitään, olin suunnattoman  murheellinen,  miksi  olen aina  kivulias,  miksi  olen allerginen,  monet  tällaiset  aatokset  pyörivät  mielessäni.  taivaan  Isä  miksen pääse  kävelemään,  kun  tulen heti  kipuihin,  en  jaksa  tehdä  mitään,  vaikka  pitäisi  jaksaa.   Minä  silloin kävin   näitä monenlaisia  pohdintojani.  Sanoin  Taivaan  Isä,  vaikka  en  ymmärtänyt  mitään,  mitä  on  olla  uudestisyntynyt  tai  uskova.(saa sitä  niin  sanoa,  rukoilla,  vaikkei  ymmärtäisikään,  niinhän  itsekin  tein)   Minä  rukoilin  Taivaan  Isä  anna  meidän  päästä  rakentamaan,  sitten minä  menen  kirkkoon,  jos  sinä  autat  meitä  saamaan  lainan.  Saatiinhan  se  laina,  mutta  en  minä  muistaakseni  mennyt  kirkkoon,  kun jonkun  lapsista,   kouluunmenosiunaustilaisuuten.  Minä  rukoilin;  Levolle laskeon Luojani, armias ole  suojani...miltei joka  ilta,   tai  yö   kun  valvoin  paljon  yksin,    sattui  niin...  Jonain  kertana  sanoin  miehelleni:  taidampa  soittaa  Impelle,  tiesin  hänen olevan  uskova  ja  kuuluvan  helluntaiseurakuntaan, selitin  hänelle,  että  tahtoisin tulla  kanssasi  teidän  seurakuntaan  katsomaan millaista  siellä on?  Sunnuntaina  kymmeneksi  menimme  sitten  kyseiseen paikkaan  ja  siellä  oli  niin "kohtikäypää",  mutta  armon  evenkeliumia,  täysin  erilaista  mitä muistoissani oli  (enhän  sitä  silloin käsittänyt armon julistukseksi,  en   tainnut  käsittää mitään)  Kysyttiin,  onko  täällä  ketään,  joka  tahtoisi  antaa  elämänsä  Jeesukselle?  Minusta  tuntui,  että  pitäisi,  mutta  sydän  jyskytti  ja pelotti,  no  nousihan  se  käsi pystyyn,  ja  vielä  kun  Imppe  kuiskasi;  tulen  kanssasi,  niin eikun  menoksi  sinne  eteen,  alttarille.  Me istuimme,  koska  en  voi  polvistua,  siinä ystävällinen  pastori  rukoili  puolestani,  että  sasin pelastua  ja  parantuakin♥.  Siitä  alkoi  kirkkoon  meno,  aina kuin jaksoin.  Aloin  lukea  Raamattua,  aloitin  Johanneksen  evankeliumista.  Yleensä  neuvotaan  siitä  aloittamaan.  On tapahtunut  paljon siihen  asti,  kun  mieheni  tuli  uskoon,  ja  jaksoin   joitakin  kertoja   mennä  hänen kanssaan  seurakuntaan.  
Rukoilkaa  minun  puolestani,  että  nämä  kovat  tuskatilat  paranisivat,  tai  että  paranisin  kokonaan.  Tiedän  että  Jumalalle  on  kaikki  mahdollista!♥ 
Minulle  on Johanneksen  evankelumi  tullut  rakkaaksi,  voin  sanoa,  että  se  on  ihanaa  luettavaa.  Kuitenkin  nykyisin pidän  paljon  Paavalin,  Pietarin  ja  muiden  kirjeistä,  mutta  kaikki  Raamatussa  on  hengellistä  ravintoa♥  Kiitos  Jumalalle!