Ihan tavallisena päivänä

Heippa taas,  meillä on tuo pikku parvekepöytä  ollut apuna tavaroilleni keittiössä.  Joskus se otetaan pikku joukolle kahvitukseen,  kuten tässä kuvassa:)

 Kahville, onko ketään  tulossa?

Kahvitus  odottaa,  tuleeko ketään muita? 

Tulppaanit ovat kauniin värisiä,  nämä tässä alempana:)

Meidän pikku  hymytyttö,  vaikkei tällä kertaa  hymyile,  ei aina tarvitse hymyillä:)

Meidän kullannuppu,  rakas päivänsäteemme:   Minä olen mummin ja vaarin toinen lapsenlapsi,  Minun pikkusiskoni on se  toinen.  Minä  tiedän,  että  mummi ja vaari  rakastavat meitä,  mekin  rakastetaan heitä.  Vaari  kuljettaa meitä  keskiviikkoisin,  minä menen kouluun,  (olen muuten ekalla),    ja pikkusisko  kerhoon,  äitikin  menee sinne,  se on äitilapsikerho. 

Mummi  päällystää  minun  kaikki  kirjani  ja  myös  vihot,  ja sanoo  sen olevan kunniatehtävä,  hän  lähettelee  meille  joka viikko  1-2  korttia postin kautta.  Ne ovat  joskus  hassuja,  kun sinne on ilmestynyt esim. sotka, joka sanoo ikövöivänsä meitä,  meitä  naurattaa:)  Mutta syy  siihen sotkaan on,  kun me vähäsen pienempänä  leikittiin usein pienellä pehmosotkalla,  ja minä toivoin,  että mummi liimaisi sotkan korttiin,  nykyisin pikkusisko  toivoo sitä,  minä  kai olen päässyt  yli siitä "sotkavillityksestä". On ne kortit ihan kivoja,  ei niissä  pelkkiä  sotkia  ole liimailtu,  vaan vaikka mitä,  jotkut ovat hienojakin.  Mummi  kysyi;vieläkö  minä  toivon  sellaisia kortteja  hänen lähettävän,  sanoin,  tahdon,  huomasin kuinka  mummi ilahtui,  kun sanoin niin.  

♥♥♥

♥ 

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.  Snl.19:22.    Katso, ei  Herran käsi  ole liian lyhyt auttamaan,  eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.  Jes. 59:1.

niin mikä on ihminen,  ettö  sinä  häntä  muistat,  tai  ihmislapsi,  että  pidät  hänestä huolen? Ps. 8:5.

Hyvää yötä,  Jeesus  myötä!