Kyläreissu Kristiinalle

Lauantaina meidät oli kutsuttu Kristiinalle.  Ensin ihailimme tyttöjen huonetta,  molemmilla oli pöydät ikkunan edessä,  kaikki oli järjestyksessä

ja kauniisti.  Minun kamerastani loppui akku,  en ehtinyt huoneesta kuvaamaan, 

Tyttöjen  huoneeseen oli ostettu  kivat hyllyköt,  tavarat oli laitettu  niin,  että  kaikki samanlaiset olivat näkyvillä,  jotka sai otettua helposti.  Kirjoja oli melkoisesti,  lastenkirjoja   ja,  vähän isommillekin  sopiva  mm. Tiina -sarja,  yksi vaan puuttuu.
Tästä välistä lähti kuva pois,  kun yritin  siirtää  kuvaa ylemmäksi.

           Saimme  kahvin kanssa  herkullisia laskiaispullia,  kieli oli mennä  mukana:)

                Nämä  kaksi kuvaa  ei ole  Kristiinan luona  kuvattuja:)

            Alemmassa on  Milla  prinssessamme,  ihana tyttö. ♥

nämä kuvat kuitenkin,  siis nämä kuvat  ehdin.  Laskiaispullat aioin kuvata,  mutta näin siinä käy,  kun ei osaa ennakoida,  tai ei ole kuvaajan taitoja.  No  viimeinen huomautus oli  turha,  koska kuinka voit saada  hyviä  kuvia,  jos  liikkuminen  on rajoittunutta  ja  kamerakaan  ei ole loistoluokkaa♥:)
                        Tässä  meidän suloiset  kullannuput.♥♥  
          Ja tästä lähti  myös kuva  Sallasta.
 

                     

Piilosta  ehdittiin leikkiä,  minulla oli hyvä  piilo  nurkassa  verhojen takana,   eikä  minua meinattu  löytää.  Jaksoin  hyvin,  koska nojasin seinään:)    Milla oli vielä paremmassa,  hän on niin pieni,  että  sopi  lattiatyynyn taakse  senkin viereen.
  Heidän kotonaan minun paikkani  on toisella  vaalealla sohvalla, tyynyjä  tukennani,  siihen mieheni  tuo minulle  kahvin ja tarjoilun.  Minulla  on näköyhteys pöytään,  jossa toiset  kahvittelevat.

           Tässä  Milla-tyttö  Severi-isän sylissä. Isi  on  rakas,  niin  äitikin ♥♥

        Tähän  väliin  olisi kuulunut  sanoa tarjoilusta.  Ihan oli hauskaa käydä  katsomassa rakkaita.  He ovat myymässä  taloaan,  kun  se on niin kaukana  koulusta  ja keskustasta.  Ja ovat käyneet katsomassa  uutta kotia asuntoalueelta,  jossa  olimme  vielä  asumassa   kuusi  vuotta sitten.  Siellä oli ollut kiintoisa talo,  joka on isompi  kuin tämä  heidän nykyinen kaunis kotinsa.  Tytöt saisivat  siellä  omat  huoneet,  ja koulu  on  lähellä.

 Puhuttiin osittain hassutteluna,  josta totta toinen puoli,  että  me  muutettaisiin heidän  rivitaloonsa  ja  saataisiin  heidän  hyllystönsä  kaupanpäällisenä,  (olen ihaillut sitä hyllystöryhmää)  sitten  heidän  ei tarvitsisi  viedä ryhmästöä,  kun  he ostaisivat  uudet  valkoiset hyllyköt:)  Meille muutto olisi rankkaa,  kun minä en voi tehdä mitään.  Severi; Kristiina ja  Susanna sanoivat,  että  he kantavat kaikki  raskaat mööpelit.  Mutta  olemme nauttineet  keskustan kodistamme,  vaikka onkin  kerrostalohuoneusto.  
23-vuotta  asuimme  siellä omakotitalossa,  jonka  rakentaminen oli   paljolti mieheni työtä.  Alkuvaiheessa hänellä oli kaksi miestä  tekemässä  hommia,  koska hän  kävi töissä.  Hän teki  ulkovuorauksen,  tiiliverhoilun,  tai miten sitä  sanotaan  kokonaan  itse.  Minäkin olin laittamassa  tiilien väleihin laastia.

Tämä kuva otettiin torstaina,  kun Kata ja Jani lähtivät.   Marko lähti tänään,  hänellä on  lääkäri  maanantaiaamuna.♥