Aiemmassa postissani kerroin eilisestä, kuinka täällä oli touhu päällä. 
Laitoin kuvia meistä muista. Oikeasti otin ihan erilaisia, mutta palvelin ei toiminut ja siten niitä ei saanut. Kata ja Krista yläkuvassa, ja Kirsti Jani - vävypojan kanssa kuvattu alemmassa.
Mistäkö voimme iloita - siitä ettei ole sotaa, ei ole nälänhätää, on demokratia, presidenttinä ei ole diktaattori, olemme uudestisyntyneitä♥ Eli luetteloa voisimme jatkaa loputtomiin:) ♥
Sulo ja Sulho ovat kansallisromanttisen kauden lämminhenkisiä pojannimiä. Ne otettiin käyttöön 1865, ja etenkin Sulo nousi aluksi suursuosioon.
Kaupassa kahdeksannella vuosikymmenellä Kerran elettiin tavarapulan aikaa ja kauppaan jonotettiin. Nyt on mistä valita, ja ostoksia voi tehdä..omalta kotisohvalta.
Mistä on pienet tytöt tehty?
Kukkasista, sokerista, inkivääristä, kanelista, niistä on pienet tytöt tehty. Tämä päivä on miltei jo mennyt, en sitten millään muistanut mistä on pienet tytöt tehty, siis runoa.
Hyvää yötä, Jeesus myötä! Onnellista viikkoa lukijani!
Ihania kuvia rakkaistasi,
VastaaPoistaTeillä on ollut hauska päivä.
Sulolla on nimipäivä.
Vuoden 1963 lopulla tapasin ensimmäisen Sulo nimisen ja hänestä tuli sitten omani.
Muista kun lähetin hänelle nimipäiväkortin kun hän oli sotaväessä.
siihen kirjoitin näin.
Tänään kun on nimipäivä sulla, näin sun luokses tahdon tulla.
Hänellä on se kotti vieläkin tallessa.
Hyvää ystävänpäivää sinulle!
Kiitos Sylvi ihana!
VastaaPoistaMinun piti tulla blogiisi onnittelemaan Suloasi,
mutta olen ollut kiireinen,vaikka ei minulla pitäisi olla kiire.:)
Olipa sinulla romanttista Sulosesi kanssa,kivan kortin lähetit Sulolle.
Hyvää ystävänpäivää! ♥
Hei ja kiitos pitkistä kirjoituksistasi.
VastaaPoistaSinulla on ollut siellä paljon ohjelmaa. Krista oli sairaana teillä. Joko hän on parantunut?
Sitten teillä oli juhlia ja vieraita. Näin täällä niin kauniita kuvia perheestänne ja niistä juhlista. Onnellisten ihmisten juhla.
Olivian ja Joonan hoito meni hyvin. Olin kyllä helpottunut kun päästiin kotiin, mutta mitään isompaa itkukohtausta ei siellä tullut.
En olekaan maininnut, että Johannalla oli lapsi kun hän meni naimisiin. Nico-poika on jo iso, en tietenkään saa nyt muistiini hänen ikäänsä. Nyt juuri hänellä on alkanut äänenmurros. Nico asuu isänsä luona, aiemmin asui äitinsä ja sittemmin Ollin luona. Hän itse halusi muuttaa isänsä luo. Nico oli tuolloin äitinsä luona viikonloppua kun meillä oli lasten hoito. Nicosta on kyllä apua. Toisaalta hän osaltaan sai aikaan Joonan hermostumista. Olisin antanut Joonalle Ville Vallaton jäätelöpuikkoja useamman kuin Nico salli. Siitä tuli Joonalle itkua. Minusta ne ovat niin pieniä jäätelöitä että hyvin niitä olisi voinut syödä montakin. Nico taisi myös irvistellä Joonalle, josta Joonalle tuli paha mieli.
Olivian seurana oli aluksi naapurin tyttö ja he leikkivät kiltisti. Sitten meinasi tulla juoksemista. Onneksi tämän tytön äiti tuli hakemaan hänet kotiin.
Olin viimeksi Huldat ja Hessut ryhmässä. Meitä oli siellä kolme Huldaa, ohjaaja oli sairaana. Mietimme, mitä voisimme tehdä keskenämme. Kaksi teki huovutustekniikalla pääsiäitipuja ja minä maalasin styrox-munia ja sitten aloitin virkkausta omalla langalla(ohuella). Toivoisin että tää kerho olisi joka viikko.
Hiihtoloma alkoi täällä päin.
Lähetän välillä tämän.
Minulla tuli todella vedet silmiin kun näin teidän kauniit kihlajaiskuvanne. Ihan kaikki olitte onnellisen näköisiä. Teillä on se onni, että olette läheisiä toisillenne. Monessa perheessä ei ole sitä hyvää tilannetta.
VastaaPoistaSulhanen äitinsä kanssa muuttaa Tampereelle. Se on kiva asia. Aikovatko he asua yhdessä?
Olen miettinyt, miksi sinulla kivut lisääntyvät. Onko ne operaatiot onnistuneet hyvin, jotka sinulle aikoinaan tehtiin? Ilmeisesti on. Kerran kirjoitit mitä sinulle tapahtui. Se kuulosti sellaiselta onnettomuudelta, että miten siitä selvisit hengissä!
Olet jaksanut ja ollut sitkeä.
On varmasti hyvä että sinulle annetaan kipulaastari.
Minun tuli mieleeni äitini, jolle laitettiin kipulaastari sairaalassa. Hänellä oli 92 vuotiaana leikkaus ja kunto romahti. Hänellä oli mielestäni koko sairaalassaoloajan se laastari. En todella tiedä olisiko hänen tietoisuutensa taso ollut muutenkin heikko niiden 7 kuukauden aikana jotka hän oli sairaalassa, (aikaisemmin hän oli henkisesti virkeä, muutaman kerran tuli muisti"heittoja") mutta leikkauksen ja laastarin aikana hän oli vähän toisessa maailmassa. En tunne kipulaastareita, mutta varmaan niitäkin on eri voimakkuusasteisia. Äitini oli hauras vanhus ja hänellä taisi olla aika vahva laastari. Varmasti oli hyvä niin ettei tarvinnut kärsiä. Tarkoitukseni ei ole peloitella mitenkään. Ajattelin kertoa tämän, että jos voisit kysyä sen sivuvaikutuksia ja onko siinä eri voimakkuuksia. Toivon hartaasti, että kaikki tulisi sinun parhaaksesi!
Jatkan rukouksia puolestasi.
Annalla on mennyt hyvin töissä. Kyllä ne työpäivät tahtoo tulla pitkiksi.
Iina ja Lotta olivat viime viikon päiväkodissa. Äsken Anna soitti, että Iinalla on taas kuumetta! Anna joutuu taas olemaan pois työstä.
Kiitos omasta rukouksesta jonka luit puolestamme. Kiitos.
En osaa kirjoittaa samanlaista sinulle. Toivon ja puhun Jumalalle sinusta ja teistä, että saisitte kaikessa avun ja varjeltuisitte kaikesta pahasta!
Siunauksen toivotuksin Kirsti
Hei rakas Kirsti blogiystäväni!
VastaaPoistaKiitos kivoista kommenteistasi!
Menen heti siihen kipulaastariin. Tänään mieheni haki reseptin. Tämä ei varmaankaan ole liian voimakas, reseptin päällä paperissa luki,että tramalia koetetaan vähentää astettain.
Luin netistä niistä, vanhuksille käytetään liian voimakkaita laastareita,siksi he menevät,kuin toiseen maailmaan. Mieheni äitikin meni muutamassa päivässä uneliaaksi,eikä puhunut kuin yhden sanan:"katso" ja kädet oli ristissä.Me uskotaan sen kertovan hänen saaneen pelastua viime hetkellä,hän kuoli parin päivän jälkeen.
Täällä blogimaailmassa tänä aamuna eräs sisar nukkui pois, hän on kotona,olin lukijana hänen blogissaan.Hänen nuori tyttärensä ilmoitti siitä.
Miten te jakselette? Kuinka Iina tytön vointi on. Olen kauhean pahoillani,kun hän on kuumeessa? Onkohan se näitä kevään tauteja, jotka tarttuu päiväkodeissa ja kaikkialta missä ihmiset liikkuvat,ei sitä tiedä.
Vielä niihin kipulaastareihin,jos tämä ei auta, niin pitäisi mennä uudelleen kipulääkärille. Reseptissä on nyt mahansuojalääke kirjoitettuna,joka on hyvä asia.
Minä olin niin heikossa kunnossa,kun minulle vuonna 2001 lokakuussa tehtiin se viimeisin leikkaus. Olin vuosia nukkunut huonosti,enkä pystynyt liikkumaan paljoa, mutta kerran -parin viikossa olin kaupassa. Minulla oli tuskatiloja,mutta ei auttavia lääkkeitä. Minua olisi terveyskeskuksessa pitänyt kuntouttaa,puhuinkin siitä,mutta ei laitettu mihinkään. Minua hoitava naislääkäri näytti omia jalkojaan,että hänellä on kiinteät,että tälläiset pitää olla lihasten,sinulla on niin veltostuneet.Hän juuri kirjoitti Tampereelle lähetteen,että laitettaisin nivel.
Muuten hän oli kyllä ystävällinen minulle.
Joonalla on isoveli,toivon,että hän on hyvä ja kiltti Joonalle ja Olivialle.
Hyvä että se teidän hoitokerta meni melko hyvin. Minustakin sellaisen vallattoman olisi saanut antaa.
Lähetän tämän tällaisena...
En tiedä olitko aikeissa jatkaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
VastaaPoistaKiva kun vastasit jo minulle siitä kipulaastarista! Olin vähän huolissani, että sopiiko se varmasti sinulle. Vastasit ihanan rauhoittavasti.
Huomasin siellä terveyskeskuksessa, jossa äitini oli, että siellä taidettiin hyvin herkästi lääkitä vanhuksia tällä laastarilla. En yhtään ihmettele sinun miehesi äidin tapausta.
Se on toisaalta vähän vahinko, kun vanhukset eivät sitten puhu, kun ovat siellä toisessa maailmassa. Itse ainakin toivoin, että äiti olisi jotain puhunut itsestään silloin, miltä tuntuu kun hän ihan kotielämästä yhtäkkiä joutui vuoteen omaksi.
En ole kertonut vielä sinulle, kuinka äitini sairastui ja se on pitkä juttu, etten voi vaikka haluaisin sitä täällä kirjoitaa.
Äitini tuli sisareni kanssa meille Kellokoskelle Annan nuoremman tyttären ristiäisiin. Hän oli ollut kovin huononvointinen jo kotona. Minulle hän sanoi puhelimessa meille lähtöä edeltävänä päivänä, ettei hän tiedä jaksaako han tulla.
Toivo hänet ja sisareni haki autolla meille. Seuraavana pnä menimme Annalle ristiäisiin. Äiti ei tahtonut pysyä pystyssä. Ihan jalat kannattamattomina hänet raahasimme Annalle sisälle. Tilaisuus sujui kuitenkin hyvin.
Meillä kotona sen jälkeen hän oli pitkällään sängyllä. Kävimme sisareni kanssa saunassa (silloin oli lauantai). Kun tulimme sieltä äitini valitti pahoinvointia. Hän oksensi vatiin ja se oli pelkkää verta. Sitä tuli todella paljon. Uskoin että se on nyt hänen loppunsa. Soitin ambulanssin, jouduin välillä kysymään, että eikö se ole jo tulossa. Äiti oli välillä tiedoton.
Ambulanssissa hemoglobiini oli jotain 6 ja verenpaine aika olematon.
Hänet vietiin Meilahden sairaalaan.
Siellä todettiin monen tutkimuksen jälkeen että mahalaukussa vuoto ja se jotenkin saatiin siellä tukittua. - jatkuu -
Kävimme lasteni kanssa (Olli ei tainnut olla)ja Toivon kanssa siellä Meilahden päivystysosastolla häntä katsomassa.
VastaaPoistaSitten äiti siirrettiin Tampereelle keskussairaalaan. Se on ainoa kerta kun pääsin keskustelemaan lääkärin kanssa, kun hän kertoi hoitovaihtoehdot. Annetaan olla näin, juuri nyt maha ei vuoda, mutta se voi ruveta milloin vaan vuotamaan, tai leikataan, joka taas on iso riski 92 vuotiaalle. Päädyimme sisareni kanssa leikkaukseen.
Leikkaus meni hyvin, mutta tosi kipeä hän oli.
Jonkin ajan päästä hän siirtyi Vammalan aluesairaalan kautta Ikaalisten terveyskeskukseen.
Liikuntakyky oli mennyt, puhuminen oli vähäistä.
Sisareni kävi joka päivä syöttämässä. Nieleminen meni tosi vaikeaksi.
Olin äidin sairastumisen aikoihin vielä töissä. Sain lääkäriltä sairaslomaa. Kun äiti leikattiin Tampereella olin siis Ikaalisissa sisareni kanssa. Toivo lähti samoihin aikoihin kuoronsa kanssa matkalle Saksaan. Sekin vähän suretti.
Oli loka-marraskuu, ajoin monta kertaa sisareni kanssa Ikaalisista Tampereelle äitiä katsomaan. Sinnekin piti joka päivä mennä. Se oli surkeata aikaa. Sisareni oli kanssa surkea. Mitään hän ei (nyt sen huomaan) päättänyt. Hän taisi jotenkin enemmän tukeutua minuun kuin mitä minä kestin ja siedin, enkä silloin tajunnut koko tätä asetelmaa.
Sitten kun äiti oli Ikaalisten terveyskeskuksessa ja kävimme Ikaalisissa, ja häntä katsomassa. Kävimme viikonloppuisin kun minulla oli vapaata. Se oli minulle kovin raskasta, ja ahdistavaa.
Minua ahdisti todella paljon käydä sairaalassa, nähdä vahva äiti heikkona lähes puhumattomana siellä. En tiennyt kuinka siellä olisin ja mitä puhuisin. Sisareni hoivasi ja hääräsikin. Jotakin hän odotti myös minulta, mutta en halunnut osallistua siihen hoitamiseen siellä.
Nämä muistot aktivoituivat nyt. Taisin rasittaa sinua näillä kirjoituksillani!
En ole ennen näistä näin puhunut tai kirjoittanut.
Jaksa hyvin rakas sisareni uskossa - toivottavasti se on niin minun puoleltani!
Kiitos kun sain sinulle kirjoittaa.
Jeesus paranna Kirstin kivut ja vaivat. Kirstillä on paljon tehtävää tässä maailmassa.
Siunausta sinulle ja ihanalle perheellesi.
Hei Kirsti,oikein ihana kun kirjoitit,en yhtään rasitu sinun kirjoituksistasi.
VastaaPoistaAluksi voi miten liikutuin kun sanoit Jeesus paranna... kiitos Kirsti,tiedän,että Jeesus aina kuulee meitä. Ja kohta; jaksa hyvin rakas sisareni uskossa- tiedätkö aivan varmasti on sinunkin puoleltasi. Minä olen joskus miettinyt omaa tilaani, mutta tosiasiat kertoo,kun olen tullut Herran luokse,Hän ei hylkää eikä jätä. Näin saat uskoa kohdallasi.
Saat milloin vaan kertoa ja kirjoittaa kaikesta. Luulen sen olevan hyväksi sinulle,kun voit kertoa. Koska olet ollut syvästi ahdistunut ja murheellinen kaikesta tapahtuneesta. Ja ne muistot aktivoituivat nyt. Olet saanut niin läheltä seurata äitisi loppumetrejä,varmasti oli ahdistavaa nähdä vahva äiti niin heikkona ja avuttomana.
Se kaikki aika mitä sisaresi kanssa kävitte katsomassa häntä sairaalassa oli alituista ahdinkoa,loputonta kaaosta mielen "maailmoissa".
Se aika on ollut raskasta,kun lisäksi olit vielä töissäkin,kuinka sinä oikein sellaisen jaksoit mennä läpi?
En tiedä olisinko pystynyt oman äitini luona käymään,kun hän oli ennen kuolemaansa sairaalassa. Minun kaksi sisartani kävivät päivittäin,luulisin. Minä en jaksanut matkustaa,vaikkakin hautajaisiin,kun seurakunnassa rukoiltiin minulle siunausta ja voimia.
Kyllä aioin jatkaa,mutta sanon ne nyt, Kristalla oli vähän kuumetta,mutta parani jo seuraavana päivänä.Marko ja äiti asuvat omissaan. Tänään tuli Armilta osoitteenmuutosilmoituksen. Marko muuttaa maaliskuun puolessa välissä. Marko sai heti kaksihuonetta keittiön asunnon,se oli rukousvastaus. Onhan se mukavaa,kun äiti voi opastaa jossain asiassa kun asuu samassa kaupungissa.
tai Marko voi viedä kissan hoitoon äidille,jos on sellainen meno.
Toivon,että Huldat ja Hessut kerho jatkaisi joka viikko,se olisi sinulle mieleistä.Mitä teet siitä virkkauksesta?
Kirsti jatkan huomenna tähän.
Voi sinä suloinen Kirsti,olen iloinen ja kiitollinen,kun olen tutustunut sinuun.
Luuk.8:47-56.
Sinua siunaten ja koko perhekuntaasi!
Shalom Kirsti ystävä, nyt pääsen jatkamaan!
VastaaPoistaKrista on meillä, hän juttelee niin paljon kanssani,että joudun vähän väliä nostamaan katseeni tästä työn äärestä häneen päin, niimpä kirjoitamani teksti etenee hitaammin.
Onko Iina parantunut? Entä toiset pienet,miten voivat?
En ole vielä saanut kipulaastaria,maanantaina mies saa eläkkeensä.
Miltä sinusta on tuntunut näinä päivinä,olen rukoillut puolestasi?
Se on ollut hirvittävä paine mitä olet käynyt läpi sisimmässäsi,olet elänyt uudelleen niitä aikoja,muistoja, tuntemuksiasi.
Olit äitisi leikkauksen aikoihin siskosi kanssa Ikaalisissa,kuinka kauan? Miehesi oli Saksassa kuoron kanssa matkalla. Siksi se oli enemmän ahdistavaa sinulle,kun Toivo oli poissa.
Mitenkähän sinun siskosi ajattelee niistä ajoista,hän ei ilmeisesti puhu sellaisista? Kokisitko sinä sen raskaaksi jos hän vaikka ottaisi sellaisen puheeksi?
Olen ajatellut,jos minun pitäisi siskoni kanssa
jutella,ehkä se ei onnistuisi.
Jatkan rukousta sen asian puolesta, sinun puolestasi rakas Kirsti,voi kuinka tahtoisin sanoa sinulle vapauttavia sanoja,sanoja jotka eheyttävät,lohduttavat ja tuovat rauhan sydämeesi:
Kun Jeesuksen seuraajien joukko kokoontuu Karitsan hääaterialle, silloin ilo saa täyttymyksensä, kuolemaa ei enää ol, ei itkua eikä parkua,sillä kaikki entinen on mennyt, ja ikuinen rauha on tullut tilalle.
Hääjuhlaan pääsevät kaikki,jotka ovat pukeneet juhlavaatteet. Juhlavaatteen saa lahjaksi Jeesukselta,kun tunnustaa Hänet syntiensä sovittajaksi ja kutsuu Hänet hallitsijaksi oman sydämensä valtaistuimelle.
Jeesus Kristus,elävän Jumalan Poika,on sovittanut koko maailman syntitaakan ja on siten oikeutettu saamaan ikuisen kuninkuuden. Hän hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen yhdessä morsiamensa kanssa, joka on Hänen seurakuntansa.
Kirsti kirjoittele niistä asioistasi tai mistä vaan. Olen onnellinen sinusta ja sinun kirjoittamista kirjeistäsi,kiitos Kirsti.
Hyvää yötä,Jeesus myötä!♥
Rukoillaan!
Luuk.11:9-10.
Kiitos kirjoituksistasi!
VastaaPoistaKiitos että olet rukoillut. Se on todella tuntunut. Minun on, kirjoitettuani nuo äidin sairauden aikaiset muistoni, ollut helpompi olo. Jo ensimmäiset kommenttisi helpottivat minua. Tiesin että olit ne lukenut ja kun vastasit niihin, tiesin, että olit ymmärtänyt. Olet mahtava ihminen kun niin hyvin ymmärrät ja osaat asettua toisen aaltopituudelle!
"Loputonta kaaosta mielen maailmoissa"-kirjoitit kommentissasi, se kuvaa hyvin silloista tilaani.
Kiitos vielä sinun rukouksistasi! Ne ovat auttaneet!
Olisin luullut, että nämä muistot olisivat jo "asettuneet" tai laimentuneet, mutta siellä mielen pohjalla ne oli. Niissä on paljon sellaista mitä en ymmärrä, esimerkiksi mistä se suuri epämääräinen ahdistus silloin oikeen tuli.
Jos jokin vastaus olisi annettava, olisiko se ahdistus tullut siitä, että äiti joka kaikkea ohjasi, ei nyt hallinnutkaan omaa tilannettaan..? Tai että minulle tuli tunne, että minun pitäisi jotenkin osata poistaa tilanteen vakavuus, (epärealistinen ajatus). Yksi joka vaikutti oli se, että minulla oli ollut ristiriitainen suhde äitiin ja oli edelleen. Tuli tunne, että olin tehnyt väärin äitiä kohtaan kun olin arvostellut häntä ainakin mielessäni.
Yksi vaikuttava asia oli se, että tuntui sisareni odottavan minulta jotain mitä en tiedä mitä se oli. Hänen hätääntyneisyytensä vaikutti minuunkin.
Kun äiti oli Ikaalisten terveyskeskuksessa ja hän oli käynyt siellä katsomassa, hänen piti silti aina iltaisin soittaa, mitä äidille nyt kuuluu. Hän tarjosi tätä tehtävää minullekin. Hän olisi kovasti halunnut että minä soitan ja kysyn äidin vointia. En missään nimessä halunnut sitä tehdä. Juurihan siellä oli päivällä käyty.
Sisareni oli omalla laillaan erittäin ahdistunut. Minusta tuntuu nyt että hänen ahdistuksensa kaatui minun päälleni. Sen muistan että monesti menin aivan kuin karkuun häntä.
Kun äidin poismeno oli jo tapahtunut ja olimme siellä Ikaalisissa käymässä, sisareni keitti aamukahvin ja joimme sitä keittiössä. Muuten oli mukava siinä olla, mutta sitten sisareni aloitti kysymisen, että mikä tämän päivän ohjelma on, mitä syödään... tai mitä tehdään sen ja sen asian kanssa, joka tarvitsi päätöksen tekoa. Mulle jostain syystä alkoi sisäinen tärinä, kahviviihtyisyys oli mennyttä. Minulle tuli tunne kuin sisareni tulisi ihan päälle niiden asioidensa kanssa. Tämä tapahtui monta kertaa. Joskus sain sanottua,että pitääkö nyt tietää, haluaisin juoda kahvin rauhassa. Mutta minun rauhani oli jo mennyttä.
- Oi, tässä on paljon kaikkea, osaanko selittää-.
Minusta tuntuu kuin sisarellani olisi ollut (ja on) kiukkua pinnan alla. Häneltä tuli helposti vihjaava tokaisu jos jotain vastustelin.
Olin varmasti "ikävä ihminen" kun saatoin olla kuin liukas saippuapala. En aina ottanut vastaan hänen kysymyksiään, enkä ottanut kantaa. Mutta kun ne kysymykset tulivat hänen ajatuksen juoksunsa aikataulun mukaan. En ollut valmis vastaamaan.
Onkohan tämä liian pitkä lähetettäväksi.
Palaan viimeistään huomenna.
Huomaan, että tässä mitä olen kirjoittanut, on myös vielä ahdistusta. Mutta kun tämä äidin kuoleman jälkeinen elämä on varsinkin siellä Ikaalisissa ollut ahdistavaa, enkä ole tästä vielä kirjoittanut.
VastaaPoistaSisarellani oli varmasti aivan erityinen suru äidin mentyä. He elivät monta vuotta yhdessä, voi sanoa, että olivat ihan symbioosissa. Lisäksi äiti määräsi/ohjasi heidän elämässään edelleen kaiken. Sisareni oli myös kaikkeen määräämiseen ja hallitsemiseen erityisen vastaanottavainen.
Jokin siinä oli, että en voinut siellä Ikaalisissa näyttää omaa suruani. Taisin pelätä, että sisareni aivan liimautuu sitten minuun.
Hänen surunsa oli äitiä ihannoivaa. Hän oli keskittynyt omaan suruunsa. Hän piti aluksi äidin puseroa päällään. Hän toisteli äidin sanontoja. Arvelen, että hän noudatti mielessään kaikessa äidin tahtoa, niinkuin hän kuvitteli äidin tahdon nykypäivässä olevan. Tätä kaikkea hän tekee edelleen ja sekös ärsyttää minua.
Minulle tulee syyllinen olo kun kirjoitan kielteistä sisarestani.
Kaikkeen on tietenkin syynsä.
Vähän minua kismittää kun sisareni asuu siellä kotitalossa. Hänellä on omakin asunto.
Mutta ei minulla olisi mitenkään voimia eikä tarmoa ruveta tyhjentämään sitä kotitaloa. Se on muuten kauniilla paikalla. Piha on aika suuri.
Olen sanonut sisarelleni, että en ole kiinnostunut siitä talosta. Minusta ei olisi sen ylläpitäjäksi. Sanoin hänelle varovasti, että en pysty auttamaan, jos jokin paikka siellä menee esimerkiksi rikki. Sisareni sanoi heti, että eihän ole mitään pyytänytkään.
Pelkäsin lapsena todella kovasti kun äiti oli vihainen. Se on jäänyt mielen pohjalle.
Jos kotitalossa jokin meni rikki, äiti sanoi painokkaasti että voiVOI sentään, ja sitä jo pelästyin. Isä korjasi rikkimenneen mutta tilanne päätyi useimmiten siihen, että äiti moitti isää jostain kuitenkin niin painokkailla sanoilla, että pelkäsin jotain pahaa tapahtuvan. Ei meillä kuitenkaan mitään pahaa tapahtunut. Koin vaan uhkan tuntua.
Nytkin jos siellä vanhassa kotona jokin rikkoontuu, minulle tulee jännittynyt ja paha olo. Luulen että siksi juuri en tykkää olla siellä. Minulle on yllätys, että en pidä siellä olosta, kun kuitenkin minulla on ehkä enemmän hyviä muistoja sieltä.
En taida vielä pystyä puhumaan sisareni kanssa äidin sairastamisen ajasta, miten se oli minulle ahdistavaa. Hän voisi sanoa vaikka että niin se oli hänellekin.
Olet Kirsti sanonut minulle jo niin paljon lohduttavia sanoja. Olen saanut niistä merkittävän paljon apua! Olen kiitollinen että olen saanut kirjoittaa sinulle.
Olen kirjoittanut mielestäni niin paljon, että nyt tuntuu että olen valittanut turhasta. Toivottavasti kukaan ulkopuolinen ei lue näitä.
Iina on jo parantunut.
Huomenna on Huldat ja Hessut. Illemmalla on yks tietokonekurssi Keravalla, jonne olen ilmoittautunut. Se on blogin perustamiskurssi. Nyt kadun sinne ilmoittautumista. Minua jännittää ja pelottaa nyt niin. Haluaisin vetäytyä siitä, mutta olen jo maksanut sen. Pelkään, että en tajua siellä mitään, kun olen huomannut muutoksen omassa keskittymiskyvyssäni, samoin jaksamisessani. Se kestää kolme tuntia. Monet ovat perustaneet blogin tosta vaan ilman kurssia, niin sinäkin. Enkä ole ollenkaan varma, rupeanko blogia pitämään. Kamerakin on niin ja näin, enkä hallitse muutenkaan sitä (lasten vanha).
Kiitos kauniista sanoistasi viime kirjoituksessasi.
Rukoilkaamme toistemme puolesta.
Siunauksen toivotuksin Kirsti.
Tilannetiedotus välillä.
VastaaPoistaTänään keskipäivällä tuli tekstiviesti Keravan kansalaisopistolta, että kurssi on peruutettu vähäisen osanottajajoukon vuoksi.
Se oli helpotus ja vähän pettymyskin.
Kohta tämän jälkeen lähdin Huldat ja Hessut ryhmään. Kun pääsin perille, siellä kävi ilmi, että ryhmä on peruutettu koska meille ei riitä tilaa.
Olin kovin pettynyt, sillä tähän ryhmään menin mielelläni ja sainkin palata kotiin.
Itse asiassa nielen kiukkuani nyt!
Terveisin Kirsti
Kirsti rakas ystävä, ihanaa kun kirjoitit!
VastaaPoistaOlen kamalan pahoillani,kun Huldat ja Hessut ryhmäkin peruutettiin. Ymmärrän sinua,että tunnet kiukkua,olen ollut samanlaisissa tunnoissa. Miksi,se tuntuu jotenkin niin epäoikeudenmukaiselta? Kansalaisopistolta tuli peruutus,tunsit helpotusta,ja vähän pettymystäkin.
Jospa sinua varten on vielä parempaa,odotellaan ja kysellään Jumalalta, pyydetään Häneltä.Koska kaikki, kullat ja hopeatkin ovat Hänen,miksei sitten jotain sinulle.
Ehdin jo ilahtua sinun tietokonekurssistasi ja siellä blogin perustamiskurssista.Olin iloinen,että pääsisit oman blogin tekemiseen.
Voi Kirsti,eikö missään ole sellaisia kursseja?
En usko ettetkö oppisi hyvin,ehkä aliarvioit itseäsi.
Nyt myös olet käsittelemässä raskaita muistoja, siitä johtuen olet myllerryksessä.
Minulle tulee mieleeni minun suhde isääni, minua sisäisesti suututti,kun hän tuli paikalle. Pelotti ja jännitti.
Siskoni kanssa on myös edelleen jännittynyt olo,pelottaa jos sieltä tullaan kylään. Tahtoisin,että vapautuisin.
Minä ymmärrän sinua,kun minulla on ollut samantapaisia kokemuksia. Mutta en tiedä vapautusta,jota etsin.
Nyt kuitenkin on sinun tilanteesi hoito,sinulle on jäänyt pelko sieltä kaukaa.
Kun äiti on vihainen ja määräävä, sen lapsi vaistoaa,varsinkin herkkä lapsi,niinkuin sinä olet ollut. Jos kodissa on riitaa, kodin ilmapiiri on rauhaton, ja lapset kärsivät,ja muutkin.
Tosin ihmiset ajattelevat ettei enää aikuisella ole ahdistuksia menneistä, ehkä uskovat psykiatrit,tai seurakuntien sielunhoitajat tietävät totuuden selittämättömien ahdistusten alkuperästä.
Meidän seurakunnassakaan ei ole sielunhoitajaa,se olisi tarpeellinen.
jatkuu...
Tässä jatkoa rakkaalle ystävälleni Kirstille♥
VastaaPoistaOn ihan ymmärrettävää, että tunsit tuntemuksia ettet viihdy entisessä kodissasi,koska sieltä ovat muistot tulleet esille. Oli niitä jännitystä aiheuttavia asioita,ne saivat sinut jännittymään entisestään ja siinä oli jo kaaos, mutta pelko oli mukana, olit lapsi,joka et voinut käsittää mistä oli kyse. Ja se vaurioitti sinua,ja sitä pelkoa tunsit vieläkin siellä siskosi luona. Mielestäni sinulla on mukana syvää surua,miksi kävi näin,miksi ahdistun?
Sitten se sisaresi kiukku,vaikka hän ei näyttäisi sitä, saattaa olla osatekijä siinä ilmapiirissä mikä muodostuu..
Kyllä hänkin on jollain tavoin kärsinyt vahvasta äiti syndroomasta,hän on reagoinut toisella tapaa. Hän joko odottaa jotain toista vahvaa persoonaa,joka ohjaisi kuin äiti. Tai odottaa sinulta hoitoa itsellensä. Tai hän tahtoisi itse johtaa tai ei tiedosta vaurioimistansa.
Kaikkein ihaninta olisi ollut,kun hän isona siskona olisi "hoivannut sinua",mutta sitä hän ei käsittänyt.Tietenkään tällaiset jos jutut eivät voineet tapahtua.
Oliko sinun vanhempasi uskovaisia? Äitisi otteessa oli kohtuutonta ankaruutta,mistä isäsi myös kärsi.
Saat puhua kaikesta mikä sinua painaa,niin kauan kuin on tarve, ja toivon,että olisin edes pikkuriikkisen verran sinulle lohduksi
Kirsti.
Ei kai kukaan viitsi/ehdi lukea näitä kirjoituksiamme, luulisin,että jokainen touhuaa oman bloginsa "kimpussa" ja haluaa lukijoita lisää ja lisää. :)
Rakas Taivaan Isä,kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki Sinä tiedät kaiken mitä Kirstin elämässä on tapahtunut,kuinka lapsuuden tapahtumat ovat tulleet esille ja kuinka hän on hämmentynyt ja murheinen, kun ei tiedä mitä
pitäisi tehdä, pyydän Jeesus ,että autat Kirstiä,eheytä hänen sisäinen ihmisensä,sido ne haavat ja rikkinäisyydet, Herra armahda ja kuule rukoustemme ääni, vastaa meille, tätä me anomme Isä, Jeesuksen nimessä. Aamen!
Neh. 8:10.
Sinua ja perhekuntaasi,myös pikku päivänsäteitä siunaten ja hellästi ajatellen♥
Kirsti ystäväsi!
Kuinka ymmärtävästi taas kirjoititkaan minulle!
VastaaPoistaKirjoitin sähköpostin Tuusulan seurakunnalle ja kysyin eikö heillä ole mitään tilanvarausjärjestelmää. Heidän työhönsä kuuluu monien eri tapahtumien järjestäminen. Päivisin siellä saattaa olla monta tapahtumaa yhtäaikaa. Kyllä kuuluu organisoida niin, että sovitaan, mikä ryhmä on missäkin huoneessa. Huldat ja Hessut kun on vain joka toinen viikko, siinä tulee pitkä väli kun yksi kerta jää pois. Sitäpaitsi edellisellä kerralla olimme keskenämme, no, eihän sairaudelle voi mitään, kun ohjaajamme oli sairauden vuoksi pois. Kyllä minä annan anteeksi hänelle, mutta toivon että tarkentavat tilojensa käyttöä.
Huomasin lehdestä, että Järvenpäässä on myös bloginperustamiskurssi tämän kuun lopussa. Kahtena iltana kello 18 - 21. Aika myöhään kestää. Tarvitsee miettiä osallistunko, mieli tekee ainaki vähän. Jos sen blogin perustaa, siihen joutuu sitoutumaan, että siihen kirjoittaa ja laittaa kuvia. Kuvaaminen on vielä ongelma.
En tunne itseäni mitenkään innokkaaksi selvittämään kameran käyttöä, jos tuo meidän vanha siihen käykään ja eikö niitä kuvia tallenneta jonnekin. Sekin pitäisi selvitellä.
Varmaan yrittäisin saada askarreltua kortteja ja niitäkin kuvata blogiin. Askartelussa tarvitsisin tulostinta, jolla voisin tulostaa netistä kuvia. Taitaisi se skannerikin olla tarpeen. Mistähän nekin rahat löytyisivät?!
Minua ärsyttää, että vaikka mielialani on vähän noussutkin, kaikki toimeen tarttuminen on vielä vaikeaa.
Tiedätkö mihin olen ryhtynyt?!
Mikähän minuun meni, kun yllättäen mielessäni valkeni, että nyt haluan tämän liikapainoni pois.Samalla katsoin paikallislehtemme Keski-Uusimaan etusivun mainosta. Siinä kehoitettiin liittymään neljän kuukauden intensiiviryhmään xtravaganzan painonpudotusohjelmassa. Soitin sinne toimistoon samana päivänä ja seuraavana olin jo haastattelussa ja seuraavana ryhmän istunnossa.
Xtravaganza on tullut tietääkseni Ruotsista ja nyt se toimii Suomessa jo yli 40:llä paikkakunnalla. Se minun sukulaisrouva joka laihdutti hurjasti itsensä, on käynyt tässä paikassa!
Kuulin tästä jo aiemmin häneltä ja silloin ajattelin, että en ikinä mene tuollaiseen rääkkiin.
Laihdutus aloitetaan täysvauhdilla, eli se tarkoittaa käytännössä lähes paastoa. Tavoitteena on päätyä noin viikon päästä ketoositilaan. "Ketoaineita muodostuu kehossa rasvanpolton yhteydessä. Ketoosin aikana kehon omia rasvavarastoja aletaan käyttämään pääasiallisena energianlähteenä. Ketoositila käynnistyy kun energian saanti jää alle 800 kcal/vrk. Tämä säästää lihassoluja painonpudotuksen yhteydessä. Syntyneiden ketoaineiden ansiosta olo tuntuu pirteämmältä ja näläntunne vähenee. Vaikutus alkaa noin 3-4 vuorokaudessa."
jatkan
VastaaPoistaAikaisemmin ajattelin, että tämä tämmöinen xtravaganza on hömpötystä, ja voihan se ollakin. Minulla on kuitenkin mieli hyvä, että tuli alettua.
Tässä syödään keittoja ja pirtelöitä. Saatiin yksi keittojauhepussi ja kaksi pirtelöjauhepussia päivää kohden. Ne puolitetaan ja saadaan täten tällainen ateriakorvike kuusi kertaa päivässä. Paljon vettä tulee juoda. Keittoa tai pirtelöä on määrältään n. 2dl kerta. Kyllä kuule tulee nälkä!! Se on sellaista ohutta litkua mitä saa pelkästään syödä. Mitään muuta ei saa ottaa.
Eli olen nyt kuin paastolla. Tällä hetkellä on menossa vasta toinen päivä.
Olen rukoillut että voisin saada painoani pois. Minusta tuntuu että Jumala on tässä minua auttanut ja auttamassa.
Tuossa edellisessä kirjeessäsi minulle, sen toisessa osassa kirjoitat hyvin osuvasti tilanteestani ja sisareni tilanteesta. Pitää varmasti täysin paikkansa että hän odottaa jotain toista vahvaa persoonaa, joka ohjaisi häntä ja odottaa minun hoitavan häntä. Hän kyllä mielellään johtaisi myös.
Eilen olin sanan ja rukouksen illassa. Siellä puhui Matti Vuolanne ja hän puhui hyvin ja voimallisesti. Hän johti myös monta kertaa meitä rukoukseen, myös siten, että lausuttiin rukous ääneen hänen perässään. Yksi pitkähkö rukous koski toista ihmistä kohtaan tunnettavaa vihaa ja katkeruutta, eli niistä vapautumista. Se tuntui hyvältä. Lausuin sen sydämestäni ääneen.
Meillä kotona ei puhuttu uskonasioista, mutta mielestäni molemmat luottivat ja uskoivat Herraan.
Sinulla on paljon samanlaisia kokemuksia varsinkin isäsi kanssa. Olet saanut traumoja sieluusi lapsuudessa. Tahdon rukoilla, että ne parantuisivat sieltä.
Olen joka päivä ajatellut, että miten laastari on toiminut. Onko se auttanut, vai joko olet ottanut sen käyttöön?
Olin eilen hoitamassa Iinaa ja Lottaa. Iinalla oli taas kuumetta ja nuhaa. Hänellä oli huono olo sen nuhan vuoksi. Monta kertaa hän kysyi, koska tämä paranee. Päiväkodista oli ollut 13 lasta pois, ilm. juuri Iinan ryhmästä.
Kunpa jaksaisin pitää tota kovaa dieettiä.
Sinä olet ollut minulle suuren suureksi lohdutukseksi!! Kiitos kun olen saanut sinulle vapaasti kirjoittaa kaikesta. Sinunkin tulee saada kirjoittaa tai puhua vapaasti kaikesta!
Oletko koskaan saanut puhua niistä ihan vapaasti?
Jumalan rakkaus olkoon osanasi! Jeesus sinua runsaasti siunatkoon!
Toivo lähettää terveisiä!
Hyvä Kirsti ystäväni,kiitos viesteistäsi!
VastaaPoistaSinulla on monia asioita alkamassa,hyvä, sinulla on aloitekykyä,oletko huomannut?
Kirsti, kun olet rukoillut painoasiasta, on Jumala nyt jo vastannut, ja järjestänyt sinulle ihanan mahdollisuuden, olet jo aloittanut ohjelman, voi kuinka tuntuu kivalta.
Meidän yksi tytär ja minun veljeni tarvitsisivat sen ohjelman, heillä on liikapainoa.
Kyllä se blogin aloittamiskurssikin voi olla hyvä,jos tunnet kiinnostusta.
jatkuu...
Kirsti jatkan kirjoitustani, ensimmäisenä kysyn miten se Xtravagaza- ohjelma on lähtenyt käyntiin?
VastaaPoistaTodellakin ihanaa,sinulla on monta "rautaa tulessa",eikös sellainen sanonta ollut?
Keittoja ja pirtelöitä kuusi kertaa päivässä,minusta näin asiasta tietämättömänä, se kuulostaa mukavalta,minä nimittäin pidän no keitoista ainakin.:) Ja juoda vettä paljon.
Tiedänhän minä, että se on rankkaa, ainakin alussa,mutta rukoillaan sinulle jaksamista.
Kun Jumala on mukana,se onnistuu.
Mielenkiintoista ne ketoaineet,ja ketoositila käynnistyy,kun energian saanti jää alle 800 kcal/vrk
Sinähän vaikutat hyvin aloitekykyiseltä,ihailen sitä ja olen kiitollinen Jumalalle sinusta, eikös Hän vaikuta meissä tahtomista ja tekemistä.
Meillä kai on joku osuus,kai niin,kun me etsimme Häntä,tai pyydämme Häneltä,niin Hän kuulee ja auttaa. Sinä pyysit Jumalalta apua painoasiassa.
Nyt on kiitoksen paikka,kun Jumala on vaikuttanut Kirsti sinua tahtomaan,eli mennä sinne ohjelmaan, kun ensin olet pyytänyt Jumalaa olemaan siinä mukana.
Rukoilen puolestasi, että jaksat sen "rääkin",
onhan se kuin olisit paastolla, sattuu niin jännästi, että nyt laskiaisesta alkaa paastonaika,laskeutuminen paastoon.
Ihanaa,kun olit Sanan ja Rukouksen illassa ja siellä oli Matti Vuolanne,me pidetään kovasti hänestä,meillä on muutamia kasetteja. Hän kuulostaa kokosydämiseltä uskovalta.
Pikku Iina on sairastellut,se on ikävää, tämä on sellaista aikaa,että on monenlaisia tartuntoja.Ja kun on päiväkodissa,niin tarttuu toiselta toiselle,niinhän se on koululaisillakin ja kerholaisilla. (päiväkoti on kiva mahdollisuus lapselle)
Jos tänään tekisin vielä pikku jatko kirjoituksen,
ainakin blogi asiastasi,kysyit olenko saanut puhua lapsuudesta,askartelustasi, ja pitäähän siirtyä etusivulle.
Täällä rukoillaan puolestasi Kirsti, ole turvallisella mielellä, Herra on kanssasi.
Kirsti sinä olet ihana,kaikki sujuu parhaasti,kun Jeesus on mukana.
Siunausta,palaillaan tähän tänään myöhemmin...
Kiitos Kirsti kärsivällisyydestäsi,kun viivyttelen vastaustani. Siirrytäänkö etusivulle kohtaan Kiitos Kahvikissa tunnustuksesta.
VastaaPoistaMiten siellä jakselet?
Voit miettiä sitä blogikurssia,se on varmasti kivaa tekemistä sinulle,kun tunnet kiinnostusta. Sanoin miettiä, koska en tiedä kuinka ohjelmasi edistyy ja oletko väsynyt.
Katso onko kamera kunnossa, se saattaa olla ihan hyvä.
Siihen asskarteluusi tarvitset tulostimen ainakin,ehkä skannerin.
Minä olen tallentanut ne kuvat koneelle kansioihin, mutta meille pitäisi ostaa joku laite,( en muista nimeä) minne kuvat,saarnat ja mitä on koneella,tallennetaan talteen.
En ole vielä aloittanut käyttämään laastaria, mietin mihin ajankohtaan sen otan, jos otan päivällä se saattaa väsyttää, jos otan yöksi, miten otan ne muut lääkkeet, tällaisia mietin,kun minua vähän pelottaa.
En ole koskaan puhunut kuin miehelleni, nykyisin hän on alkanut vähän kuuntelemaan.Aluksi hän ei voinut ymmättää miten vanhat tapahtumat voi vaikuttaa.
Hän on kasvanut ympäristössä, jossa ei puhuttu, vaan ajateltiin,että kyllä se siitä.
Kirsti, voit puhua asioistasi kaikki mikä sinua painaa, olen hyvä kuuntelija, nuoremmat tytöt juttelevat kaikista tapahtumistaan,lohdutan heitä,niin he taas jaksavat.
Vanhimman tyttären asunto pitäisi saada pian myydyksi, koska heillä on talo,jonka he haluaisivat ostaa, ja siellä olevat ovat löytäneet keskustasta sopivan huoneuston. Hän pyysi rukousta,että tulisi ostaja.
Minulla on ollut taas huonovointisuutta, ei luulisi sen mahalääkkeen aiheuttavan, olen käyttänyt sitä kolme päivää.
Kirsti kiitän Toivon terveisistä. Ja nyt on aika lopetella.
Vien Jeesukselle sinun asiasi, sen ohjelman ja kaikki muutkin täällä, ja mies tulee mukaan.
Olet arvokas ja tärkeä. Jumala haluaa sinun parastasi ja Hän on mukana joka päivä kanssasi. Turvaa Häneen!
Jeesuksen rakkaus ja armo olkoon kanssasi!
Suljen teidät rukouksiini!
Rakkain terveisin Kirsti!
Ps. 16. Ps. 18:1-4.