Hei rakkaat lukijani elämme uskomattoman kaunista kesäaikaa! Ensi sunnuntai on kirkastussunnuntai, se johdattelee ajatuksemme Jumalan kirkkauden ymmärtämiseen.
Jeesus ja opetuslapset saivat kirkastusvuorikokemuksensa oman uskonsa vahvistukseksi. Jeesus, voidakseen kulkea loppuun asti sillä tiellä, mikä oli vievä Hänet ristille. Ja opetuslapset, voidakseen uskoa todeksi, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Vapahtaja.
Nyt on jo lauantai, eli vuorokausi on vaihtunut, aloitin tämän postini kirjoittamisen, perjantain puolella. Koko eilinen päivä oli
tuskallinen, koska oli tosi paha olo, väliin ei voinut liikahtaakaan, ei tehdä tekstiviestiä, saati sitten mitään muutakaan. Tämä kuumuus sen tekee, kyllä minä lämpimistä ilmoista pidän, mutta olen niin heikkokuntoinen, että helposti voin huonosti, jos kuumat ilmat jatkuvat näin kauan.
Lauantai na illalla.Kuuntelimme mieheni kanssa pari raamattu tuntia, puhujana Leo Meller. Hänellä on hyvää opetusta, ja paljon tietoa.
Kuuntelemme usein Taivaan ja maan välillä ohjelmaa, toivon aina, että Meller olisi vastaamassa, kun hänellä laajemmat tiedot asioista. Onhan sitä mukava kuunnella, vaikka siellä joku muukin on vastaamassa.
Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne (Neh.8:10)
- Fil. 4:4-7 Fil.4:13
Suloista sunnuntaita!
Hyvää yötä, kauniita unia, sekä Jumalan siunausta kaikki ihanat blogiystäväni!
Toivottavasti voisit jo paremmin.On tosi kurjaa kun on paljon kipuja.Olet monien rukouksissa.
VastaaPoistaJumalan kirkkaus on jotakin sanomattoman suurta ja ihmeellistä.
Tossa aamulla kun istuskelin parvekkeella yksistäni kun toiset viä nukkuivat niin mieleeni tuli,että monesti me ihmiset valitaan aina niitä kiertoteitä ja tehdään asiasta ja uskosta niin monimutkaista,vai mitä?Ja luullaan et Jumala ois meille vihainen.Ainakin minä.
Mutta Jumala puhui sisimpääni,ettei se niin menekkään,vaan riittäisi paljon helpompikin.
Koska Jumalahan jo näkee sen kun me esim.
kadutaan jotakin asiaa.Se on anteeksi annettu kun vaan pyydämme sitä,mutta minä ite ainakin monesti rämmin vielä pitkään syyllisyydessä.
Mutta sittenkun ajattelee niin,että jos joku toinen ihminen haluis tulla Jeesuksen lähelle niin me heti toedettäis se kuinka paljon Jeesus rakastaa häntä ja että hän saa tulla.Miksi me ollaan välillä niin ilkeitä itseämme kohtaan?Miten me päästäis huonosta itsetunnosta eroon,vai mitä?Koska Jeesus rakastaa suakin niin paljon.Olet paljon ihanampi kuin itse uskotkaan.Jostakin menneistä asioista nää kaikki tälläset varmaan jonkinverran johtuu ja ois hyvä joskus vaikka yhdessäkin kun tullaan sinne jutella asioista.Kiitos kun olet äitini.
Tarvitsen sinua.Saat mut hymyilemään♥Ja odotan aina innolla vierailuitasi blogissani!
Tervetuloa aina vaan kun jaksat!=)
Niin muuten suihkulähteet näyttävät tosi kauniilta ja noi kaikki kuvat=D
VastaaPoistaHei rakas Katariina!
VastaaPoistaOlet oikeassa siinä,että teemme uskosta vaikeampaa,monimutkaisempaa.
Minä myös rämmin syyllisyydessä kauan,ja tunnen olevani ihan mitätön.
Voi kuinka vaikea on saada terve itsetunto,sitten olisi vapaus.
Samanlailla minäkin ajattelen,että toisia Jeesus rakastaa,mutta minä olen mahdoton,jota ei voi rakastaa.
Ehkä meillä on raihnaisuutta,joka helposti vie apatiaan.
Kiitos kommentistasi kulta!
Meidän pitäisi jutella yhdessä,kun tulet,se olisi ihanaa,ja tärkeää.
Kata sanot niin kauniisti,kiitos ihmeellinen rakas tyttöni,mielestäni olet suloinen ja ihana ja olen kiitollinen sinusta ja ylpeä siitä,että minulla on sellainen tytär,niinkuin sinä,on Jumalan armoa,että saan olla äitisi.
Leppoisaa iltaa!