Suloisia muistoja

Koetin kuvailla meidän vanhoja valokuviamme, tämän selkeämpää en onnistunut saamaan aikaan. Onkohan vika kuvaajassa vai kamerassa, ehkä molemmissa? :)
Meidät on vihitty Jyväskylän kaupungin kirkossa, meillä oli melko pienimuotoiset häät, mutta sitäkin ihanimmat. Jo hääiltana lähdimme ajelemaan kohti meidän tulevaa yhteistä kotiamme, täällä Nokialla.

Matkustimme häävaat teissamme mieheni veli ajoi autoa hänen nuorin veljensä oli myös mukanamme. Pelkäsin aika kovasti, kun "kuskimme" ajoi melkoista vauhtia, pyrytti lunta ja tiet olivat paikoin liukkaat.

Kun menimme kirkkoon silloin jo satoi lunta hiljalleen.

Välillä poikkesimme kahvilla/limsalla Jämsän kohdalla olevassa kahvilassa. Olihan kaikki juhlallista, oma tekemä hääpuku päällä, juuri mennyt naimisiin. Mitä muuta voisi toivoakaan! Toiveet olivat silloin täyttyneet. ♥ ♥

Lauloimme autossa koko joukko: "sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita, kiitos, kiitos panda karhu, kun annoit meille makeeta, pabbada daa da da ba.". Monia kertoja, ja muitakin lauluja...

Aluksi minusta täällä puhetyyli kuulosti omituiselta , puhuttiin "hämettä" hämeen murretta.

Jälkeen päin kuulin, että mieheni vanhempien käyttämä kieli oli taas Karjalan murretta. Tosiaankin alkuvaiheessa tuli vertailtua, ainakin mielessään, kahveelle sanaakin, voi minua, tuntuu ihan hupsulta. Nyt en mistään hinnasta muuttaisi Jyväskylään, niin täysin olen kotiutunut tänne, juuri tälle paikkakunnalle. Missä on koti, siellä on elämä.

Nämä ovat meidän kultaisia muistoja yhteiseltä alkutaipaleelta. Jokaisella kai niitä on iloja ja suruja, ei kukaan taida selvitä ilman niitä elämän läpi, uskon näin.

Voi jos me oltaisiin oltu jo silloin uskossa Herraan Jeesukseen, mikä ihana lähtökohta se olisi yhteisen taipaleen alkuun ollut.

♥♥♥