On kuvien vuoro.

Kuvia ajalta, jossa meidän viisi lastamme asuivat vielä kotona. Jokaisesta on kuvia aivan pienenä. Siis pyöreällä pöydällä keskellä.

Ylhäällä on kuva Sallasta viime vuonna otettu, en ole varma onko se syksy vai kesä, vai peräti
kevät. No arvailuksi menee, mitäpä tuosta ,

aina kaan huolestu-

maan. :)
Oi näitä aikoja, kuinka ne näin ovat menneet, näin pian .
Elämä kulkee tiimalasin tavoin hetken kerrallaan, väistämättömästi. Niinhän se on tarkoitettukin, elämä on elämisen arvoista. Siihen kuuluu myös surua ja vastoinkäymisiä, mutta ne on voitettavissa.
Valokuvista ja lapsista näkee ajan kulun. Vuodet vierii, sille emme voi mitään, eikä sitä voi pysäyttää... En tarkoita, että sitä tarvitsisikaan, minulla on yleisesti ottaen ollut hyvä elämä, ja uskon tulevaisuuden olevan vielä parempi.
Minulla oli tässä alhaalla kuva Millasta, mutta se katosi, enkä osaa laittaa takaisin.
Noihin kuviin liittyy paljon ihania muistoja, monia juhlia ja arkipäivän taistoja. Mielestäni minun elämäni ja luulisin, että mieheni elämä myös, on ollut monimuotoinen, iloa ja surua sisältävä kaikinpuolin rikkautta täynnä oleva "pakkaus rakkautta".
Tietysti Jeesuksen pelastava armo antoi täydellisen elämisen runsauden ja rikkauden ja sisällön. Kiitos Jeesus!
Kiitos blogilaiset, kestitte urheasti ajatuksiani! ;) ♥