Lomalla

Viime viikon perjantaina meillä oli jännittävät hetket lähellä, se oli meille erikoista, ei ehkä sinulle, joka menet sinne ja tänne, oikeammin pääset menemään. No minä olen tottunut kotona olemaan, oikeastaan haluan olla kotona, piiloutua kodin turviin. Vaikka tiedänkin ettei se ole hyväksi, niin sanovat asiantuntijatkin, olla neljän seinän sisällä, mutta minkä teet, jos et muuta voi?
Olen onnellinen, että minulla on koti ja mies, joka rakastaa ja lapset. Ennenkaikkea saan olla lapsi Jumalan, mua suuri perhe rakastaa... laulun sanoin.
Matka Vantaalle, kolme vuotta oli vierähtänyt viime käynnistä. Nyt aloin olla jo matkatunnelmissa, oli ihanaa pian nähdä Kataa ja Jania. Krista oli yhtä innostunut, ellei enemmänkin. Miehenikin oli iloisena, pitkästä aikaa lähdetään matkoille. Meillä on niin paljon kaikkea mitä pitää ottaa mukaan, että loma onnistuu, tämä erikoispyörätuoli (tässä voi levätä)
korkeampi käsinojallinen vc- tuoli, monia tukityynyjä, monta lämpöpussia yöksi.
Matka meni hyvin, ajokelikin oli mitä parhain.
Perillä oli kahvit odottamassa. Se ilta menikin jutellessa ja ihasteltaessa suloista kotia ja ihmetellessä; ihanko oikeasti ollaan täällä? Sivussa on kuva minusta, siellä otettu. (vihreä pusero, näyttää harmaalta), ja toinen ylempänä, lila pusero, kirja sylissä. Laittaisin mielelläni muistakin kuvia, mutta ei kai saa.
Kata ja Jani oli järjestänyt oman sänkynsä meidän käyttöömme.
Lauantaina tuli Janin äiti Irja käymään, mukanansa pikkunen Veera koira, aivan ihana ja söpö.
Päivät kuluivat nopeasti, olimme sentään perjantaista - tiistaihin.
Sunnuntaina teki mieleni kurkistella mitä blogimaailmaan kuuluu,
tein muutaman kommentin.
Kata oli tehnyt ihanaa pannukakkua, hyvää hillon ja kermavaahdon kanssa.
Otettiin tietysti valokuvia paljon, ja hassuttelu ja nauru, kuten aina, kuului meidän ohjelmaamme.
Viimeisenä yönä olin hirvittävän tuskainen, joka kohtaa, varsinkin selkää ja jalkoja särki. Kuitenkin sain vähän nukuttua, varmasti joku rukoili puolestani.
Tiistaina tuli jäähyväisten aika.
Ulkona kamera "räpsyi", ja pyrystä huolimatta muutamat kuvat ikuistettiin,
Kun auto oli "lastattu" täyteen, edessä oli pitkä ajomatka.
Pyryn ja myrskyn piti tulla jo sunnuntaina, mutta se odotti tiistaihin,
lähtöpäiväämme.
Selvisimme hyvin, vaikka mies joutui katsomaan tien pintaa tiiviisti, kun pyryn vuoksi ei näkyvyyttä ollut. Sisimmässäni nousi rukous Jumalalle.

Kotiin päästyämme ensimmäisenä juotiin kahvit, kaurapuuro juhlisti illan. Muistojen albumiin tuli lisäväriä kivasta matkastamme.
Kiitos Jumala, että varjelit meitä siinä vaikeassa ilmassa!

Tänä talvena on saatu nauttia pakkasista ja lumesta:)
Minusta on ihanaa, kun joku kokee näistä ilmoista iloa. Mieheni veli perheensä kanssa pitää hiihtämisestä ja lumesta, he nauttivat tälläisestä talvesta. He menevät Lappiin lomalle.
Me taas ihaillaan ikkunasta lumista maisemaa.

Mieheni toinen veli perheineen pitää matkustelemisesta, onko maailmassa maata missä he eivät olisi käyneet. He menevät useita kertoja vuodessa johonkin. Viime vuoden lopulla he aluksi kiersivät Englannissa ja Skotlannissa ja sieltä jatkui matka Kiinaan.
Nyt matka suuntautuu Brasiliaan, siellä Rio de Janeiroon ja myös Iqussun
putouksille.