keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kristan synttärit

Tähän kohtaan on tarkoitus laittaa joitakin syntymäpäiväkuvia lauantailta. Kamerastani loppui akku parin kuvan jälkeen,  huomaatte,  että  olen melko huolimaton:) Sain lainaksi Kristan kameraa,  mutta  monet kuvista olivat himmeitä.  Lienenkö  osannut  kuvatakaan,  tai mikä oli syynä. Kyllä  jonkun kuvan sain  ja laitan,  kun ehdin.  Ja aikanaan akku latautui  ja ehdin  ottamaan  muutaman kuvan  ennenkuin synttäritouhut  loppuivat.
Katsotaan  jos ehdin  iltapäivällä  tänne  tarkistamaan tilanteen.

 









       Tässä muutamia kuvia mitä lupailin.  Lauantai  Kristan syntymäpäivä  valkeni  kauniina ja aurinkoisena, oli kuin kesällä  konsanaan.
  Muistan vielä  3.9. Kristan syntyessä  oli myös lämmin kesäpäivä.  Päivällä  vein  pyykkiä  ulos kuivumaan,  ja  klo kuusi illalla syntyi  neljäs tyttömme,  suloinen  pikku enkelimme.
Tänään molempien parvekkeiden ovet saivat olla auki, oli  ihanan  lämmin.  
Onnittelulaulun  jälkeen  jokaisella oli kiire  kahvipöytään, mielessä  kangasteli  herkut  -  piirakat  ja kakut:)   Meitä  juhlijoita oli täällä Kristiina,  Susanna,  Salla,  Milla,  päivänsankaritar  Krista,  Marko   ja loppupuolella  myös Severi, eikä  unohdeta huoneuston  haltijoita,  Sakaria  ja Kirstiä.  Ei  muuta kuin  pöytään  ja  kakun  kimppuun:)


                      Marko  osti  Marjaanalle  tällaisen viehättävän  kukkakimpun.









                                              ♥♥









                                      ♥♥















8 kommenttia:

  1. Laittaisin syntymäpäivä kortin jos voisin, mutta ei ole s.postia blogissasi, enkä tiedä miten tänne kortin laittais,siis onnittelut kellä ne synttärit olikaan.Hyvää keskiviikko päivää!t.pepita

    VastaaPoista
  2. ONNEA Kristalle,kauniita korteja,aurinkoisia syyspäiviä:)

    VastaaPoista
  3. Mukavia kuvia syntäristä,ja kahvipöydässä mitä herkuja onnea ja siunausta<3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Pepita,onnittelut menivät perille♥

    Kyllä nämä onnittelut ovat kuin onnittelukortti.
    Minulla on ollut kiireitä,siksi
    en ole ehtinyt blogeihin kommentoimaan,mutta kohtapuoliin.
    Hyvää torstaita Pepita♥

    VastaaPoista
  5. Onnittelut syntymäpäivä sankarille näin jäkeenpäin.
    Ihanat synttärijuhlat teillä.
    Minunkin kaksoissisarukset täyttivät 75 vuotta keskiviikkona.
    Olimme heidän synttäreillä.
    Meillä on myös ollut vieraita suomesta, niin en ole kerennyt täällä käymään.
    Hyvää ja siunattua syksyä sinulle Kirsti!♥

    VastaaPoista
  6. kiitos itsellesi kommentistasi, kivat synttäri kuvat.Minä kuljen pyörällä kesät talvet työmatkat, olen kaatunut muutaman kerran, kerran törmäsin autoon, etu pyörä vain meni mutkalle, toisen kerran kaaduin keskelle tietä töistä tullessani, vähän ajan päästä ajoi suuri rekka, se on vilkasliikenteinen tie.Olin saanut sitä ennen Raamatun kohdan, "Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi..."työpaikkani on Jumalan johdatus.Ehkä tiedät mikä tarkoitus siinä on kun jäit autonalle, ja että elämäsi jatkuu vielä sen jälkeen.siunausta viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Sylvi,onnittelut ovat mukavia,
    ei haittaa vaikka tulee jälkeenpäin♥

    Sinäkin olet ollut juhlimassa kaksoissisariesi syntymäpäivää,ja kakku oli varmasti hyvää?
    Oliko kaikki sisarukset mukana?

    Teillä oli vieraita Suomesta,sehän on mukava kuulla..
    He tulevat mielellään niin vieraanvaraiseen kotiin,kun teillä on.

    Siunausta syksyn viettoon Sylvi♥

    VastaaPoista
  8. Kiitos Pepita♥
    Sinulla oli varjelus ettei sattunut pahemmin,etupyörä vain meni mutkalle.
    Ja se toinen kerta, kun kaaduit keskelle tietä.
    Jumala varjeli sinun lähtemisesi ja tulemisesi,Jumala tietää kaiken etukäteen mitä elämässämme tulee tapahtumaan.
    Työpaikkasi oli Jumalan johdatus,kiitos Jumalalle!

    Tulin uskoon sen ahdistuksen keskellä,kivuissa minä huusin Jumalan puoleen. Hän vaikutti,että sydämessäni syntyi kaipausta saada syntini anteeksi, soitin ystävälle,jonka tiesin kuuluvan siihen seurakuntaan. Sanoin: "voinko tulla kanssasi katsomaan seurakuntaa missa olet"
    Ja heti ensimmäisellä kerralla nostin käteni,kun kysyttiin;"onko täällä joku, joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle?
    Siitä meni pari vuotta,kun eräänä sunnuntaina puolestani rukoiltiin,koin Jeesuksen läsnäolon,ja tiesin nyt olen saanut tulla Herran omaksi,eli saanut pelastusvarmuuden siitä,että Jeesus asui Pyhän Henkensä kautta minussa.
    Se on minusta kaikkein suurinta kohdallani,on sitä muutakin. Tietenkään ihminen ei aina heti tiedä kaikkea. Me olemme erilaisia ja meillä jokaisella on oma elämämme.
    Minun tyttäreni Krista sai rukousvastauksena uskovan poikaystävän,josta tuli tänään hänen aviomiehensä.
    On ihanaa vaeltaa uskossa♥
    Siunausta sinulle Pepita♥

    VastaaPoista