Jouluisia kuvia 2010

Ei vieläkään avattu lahjoja.  lauleltiin monia joululauluja,  osa talletettiin videolle.  Mies halusi olla kuvaajana,  mutta  pakettien avaamiseen hänkin pääsi  "filmitähdeksi",  jokaisesta kuvasin  ainakin yhden paketin avaamishetken.

Mutta eipäs mennä  asioiden edelle.  Laulamisen jälkeen  kahvipöytä kutsuu...

En jaksanut maistaa kaikkea,  kun oli niin monta sorttia herkkuja.  Tykkään kuumasta kahvista,  silloin kaikki maistuu  mahtavan hyvältä.  

Karistin mieleeni nousevan ajatuksen,  kuinka joillakin ei ole mitään,  ei kotiakaan.  Tai on köyhyyttä,  jossa on puutetta kaikesta,  ei ole ruokaa,  paketeista puhumattakaan.

Muistan joulunlapsen ensimmäisen paketin,  kuinka  kiitollinen lapsi oli,  ei kenkiä jalassa,  vaikka ulkona on pakkasta.  Kodissa maalattia,  ei mitään lämmintä vaatetta,  vain riekaleita vaatteena.

Mahtaako suomalaiset lapset olla kiitollisia,  vaikka paketteja on ylenmäärin,  kodissa on kaikkea,  tavaroita paljon.  silti taitaa olla osalla tyytymättömyyttä  ja marinaa.

Tiedän että löytyy kiitollista mieltä  Suomenniemellämme.  Mutta näinhän se on,  että ylellisyyden keskellä unohtuu  helposti kiitos.

Takaisin kahvipöydän antimien pariin,  kahvin kanssa maistuivat piirakat,  kuivakakku ja täytekakku.  Suklaakarkit tekivät kauppansa.