"Herkkä ja todella koskettava, vie välittömästi mukanaan".
Arvio elokuvasta Sisareni puolesta .
Mikä pitää perheen yhdessä? Tässä ajatuksia herättävässä elokuvassa
rakastavan perheen kohtaamasta haasteesta - ja yhdistymisestä - lapsen sairauden myötä
Cameron Diaz, Abigail Breslin, Alec Baldwin sekä muut loistavat näyttelijät tuovat herkkyyttä tarinaan 11- vuotiaasta Anna Fitzgeraldista, joka on saatettu alkuun voidakseen
toimia luovuttajana leukemiaa sairastavalle siskolleen,
mutta joka lopulta vaatii oikeutta määrätä itse omasta kehostaan.
Tämä oman tahdon osoitus voi hajottaa koko perheen. Tai se voi olla ensimmäinen askel voittoisan rakkauden, omanarvontunnon ja mitä merkitsee olla
perhe ymmärtämisen tiellä.Kirjan takana lukee: Kolmetoistavuotias Anna ei ole sairas, vaikka verensiirrot ja leikkaukset ovat hänen arkeaan. Niillä ei kuitenkaan hoideta hänta vaan isosisko Katea , joka taistelee harvinaista leukemian muotoa vastaan. Anna itse sai alkunsa koeputkessa, kun perheeseen kaivattiin Katen kanssa geneettisesti yhteensopivaa lasta. Anna ei ole koskaan kyseenalaistanut asemaansa isonsiskon kudos- ja solupankkina... ei ennen kuin nyt. Anna tekee ratkaisun, jota useimmat pitäisivät ennenkuulumattomana. Hänen päätöksensä uhkaa repiä perheen hajalle ja koitua kohtalokkaaksi rakkaalle sisarelle.
Sisareni puolesta, Jodi Picoultin ensimmäinen suomennettu romaani, on bestseller- kirjailijan kansainvälinen läpimurto: terävän huomiokykyinen hienovireinen ja äärettömän jännittävä kuvaus ihmissuhteiden kipupisteistä.
Miten itse voit? Kun et blogissa juurikaan valita niinkuin minä. Olen melkein kuin avoin kirja blogilaisille ja muillekin.
VastaaPoistaMutta tosiaan: mitä SINULLE ihan oikeasti kuuluu. Voit laittaa vaikka sähköpostia, jos et blogissa halua avautua.
Jumala sinua kaikella siunauksella siunatkoon.
Meillä on toi "Sisareni puolesta" elokuva.Se on surullisen koskettava.Pistää ajattelemaan elämää ja sen rajallisuutta ja sitä mitä täällä ihan oikeasti on tärkeätä.Siunausta ja varjelusta ihana!
VastaaPoistaMarja-Liisa,sinä olet ihanan avoin,minä ihailen sinun avoimuuttasi,kyllä minä kodissa olen avoin,mutta muualla en osaa.
VastaaPoista(kumpa minäkin olisin)
Minä olen aina ollut tällainen,olen tottunut olemaan näin. Olen onnellinen,kun saan elää.
Mutta en minä hyvin voi,minua koskee jatkuvasti,
en oikein pysty nukkumaan, nukun liian vähän. Joudun olemaan vain selälläni,vaikka selkä on kipeä.
Olen kai sisäisesti rikkinäinen,sitä ei ole hoidettu,kun ei ole ollut sielunhoitajaa. Olen painanut ne pois mielestäni,ehkä siksi koen jännitystä mennä ihmisten pariin.Voi olla sekin syynä,kun olen vuosia ollut neljän seinän sisällä.
Kiitos Marja_Liisa koen kauttasi Jumalan rakastavan minua,kun huolehdit.
Kiitos,minäkin toivon Jumalan siunaavan sinua runsaasti,kiitos ystävyydestäsi!
Rakas Katariina!
VastaaPoistaSe on varmasti koskettava,en ole katsonut sitä,mutta ehkä Kristan kanssa joskus.
Elämä on rajallista,emme tiedä elämämme pituutta täällä,meidän pitäisi siksi valvoa itseämme,miten aikamme vietämme.
Kiitos kulta kommentistasi!
Isän käteen!