1. Jumalan Sana lupaa selvästi Kanaanin maan juutalaisille ikuiseksi omaisuudeksi.(1Moos. 17:7-8).
2. Tämä lupaus toistetaan yhä uudestaan (esim.Ps.105:7-10), jopa Uudessa testamentissa (Hebr.6:13-20).
Jälkimmäisessä raamatunkohdassa Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset esitetään epäileville Uuden testamentin uskoville todisteina Jumalan uskollisuudesta. Jumala ei valehtele tehdessään lupauksen, Hän on luotettava ja pitää jokaisen lupauksensa.
3. Israel omistaa Kanaanin maan ikuisesti, mutta sen oikeus asua maassa riippuu siitä, onko se kuuliainen Jumalalle, joka kutsui sen, Herra, Israelin Jumala vaatii, että pyhässä maassa asuu
pyhä kansa (Hes. 36:24-28).
4. Historia todistaa Jumalan olevan uskollinen karkottaessaan Israelin maastaan siksi, kun se on kapinoinut Häntä vastaan, sillä Hän tuo heidät aina takaisin (Jer. 25: 4-11).
5. Profeetta Jesaja toteaa, että Israelin pitkän historian takana tulee olemaan kaksi pakkosiirtolaisuutta ja kaksi paluuta Kanaanin maahan (Jes.11:11). 
6. Toiseen ja lopulliseen paluuseen kuuluu konflikti ja siunaus, eli Jerusalemista tulee suuri riidan aihe ja siitä käydään sotia, mutta Israelia ei enää ajeta uudelleen pois maastaan (Sak. 12:1-3; Aamos 9:14-15).7. Oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus ovat Jumalalle tärkeitä asioita (Miika 6:8) ja näiden tähden Hän ottaa kaikki alueen ihmiset käsittelyyn. Hän yksin tietää totuuden oikeudenmukaisuudesta ja vanhurskaudesta (Jes. 55:8-9).
9. Koko Raamattu ennustaa juutalaisten paluun Siioniin, mikä tuo mukanaan suuren siunauksen maailmalle ( Jes. 2:1-3; Sak. 14:16-21; Jes. 66:12-13).
Paavali kirjoitti 1 Kor. 13:9-10:ssä, sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on , katoaa se, mikä on vajavaista.
Siihen asti, kun täydellisyys koittaa, tiedämme kaiken. Siihen asti siunaamme Israelia ja rukoilemme sen puolesta, seisomme sen rinnalla. Olemme sille velkaa (Room. 15:27) ; emme vain siksi, että pelastus on juutalaisista (Joh. 4:22). vaan myös vuosisatoja kestäneen kristittyjen kauhean juutalaisvastaisuuden takia. lainauksia Malcolm Hedding:n tekstistä.
Olet oikeassa, että meidän, kristittyinä, kuuluu ojentautua sen mukaan, mitä Raamatulla on sanottavana Israelista. Ihmettelen kristittyjä, jotka eivät tee niin. Mitä kristillisyyttä se on?
VastaaPoistaRaamatun Sana ei ole muutenkaan maassamme sillä arvopaikalla, mikä sille kuuluu. Humanismi on vallannut tilaa ja sokaissut ihmisiä.
Rukoillaan tämän kansan ja maan puolesta, jos Jumala vielä auttaisi näkemään ja ymmärtämään.
Täällä olikin taas paljon luettavaa. En ole ehtinyt enkä jaksanut käydä blogeissa....
Mutta kurkin silloin tällöin, kun jaksan :)
Siunausta loppuviikkoon!
Kiitos sinulle Nurkkalintu!
VastaaPoistaMukavaa kun nyt tulit käymään!
On ikävää,kun maassamme on tilanne tällainen.
Joku kertoi tapauksen jostain ulkomaalaisesta,
kuinka hän halusi viettää lomansa Suomessa,kun Suomi on kristillinen maa. Hänelle
selvisi todellinen tilanne nopeasti, kristitty maa ei ollut sitä mitä sanottiin.
Raamatusta näkyy selkeästi kuinka Jumala ennallistaa Israelin aseman,ja kristittyjen tulee siunata Israelia,koska Jumala siunaa ja rukoilla Israelin puolesta ja seisoa sen rinnalla ja olla sille tukena.
Rukoillaan,että Jumala vielä armahtaa tätä kansaa,rukoillaan maallemme kansallista herätystä.
Jää Herran hoitoon!
Hyvää yötä,Jeesus myötä!
Rakas Kirsti ystäväni!
VastaaPoistaHävitin viestini,olin saanut sen valmiiksi,kurkotin Raamattua,käsi osui johonkin ja koko pitkä viesti oli kuin poispyyhkäisty hetkessä.
Suothan anteeksi,kun olen huolimaton.
David Pawson on ihan oikeassa,ensin puhe ja ylistys tulee kuin itsestään.
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu,kun tulee kapinamieli siitä musiikista.
Ei kaikki ylistysmusiikkiin kuuluva oikein siltä vaikuta. Joskus se on niin kovaa ja pauhaavaa...
Yritän onnistua tänään.
Siunausta sinulle Kirsti,samoin perheelle ja jokaiselle!♥
Room.15:9-13.
Hei Kirsti!
VastaaPoistaUusi yritys paremmalla onnella.:)
Joona on hymypoika,voikun on kiitollinen mieli,kun hän parani siitä syövästä.
Teillä oli kahden pikkutytön juhlat lähiaikoina.
Sehän kuulostaa kivalta,että Joonalla menee hyvin päiväkodissa. Olivian ja Lotan kohdalla taitaa olla, etteivät he vielä jaksa rytmiin, kun ovat niin pikkusia, pian tytöt tottuvat.
Johanna taitaa olla taituri niissä leipomusasioissa,kun on itse kaikki herkut tehnyt.
Milloin menet Iinan luokse lukemaan prinssessa lehteä? Annan työstä pääsy ja tyttöjen hakeminen menee melko pitkälle illasta,joten siinä täytyy miettiä,milloin mummi pääsee lukemaan Iinan kanssa prinssessaa.
Se on tärkeää Iinalle, niinkuin mummillekin:)
Vatsatauti on kamalaa,minä pelkään sitä myös.
Siinä menee niin heikoksi,että pyörtyy.
Sodan aikana ja sodan jälkeen kasvatus taisi olla amkaraa,oli eri tavat,kuin nytkyisin.
Sinun äitisi oli aikansa ihminen,että koki ettei tarvitse avautua omista asioistaan muille, kertoiko hän uskosta? Saatoin sanoa väärin tuon äidistäsi. Mutta koit,että ei olisi tarvinnut kasvattaa niin ankarasti. Onko sinulla jotain ikävää muistoa sieltä,joka saa sinut murheelliseksi?
Minulla ei ollut,tai ei kehittynyt suhdetta isään, minä olin jännittynyt ja sisäisesti vihainen.Meillä ei saanut suuttua,ja sitten olisi puhuttu asiasta. Ehkä hekään eivät osanneet.Minä pelkäsin häntä,vielä aikuisenakin,vaikka olin ollut kauan naimisissa ja omassa kodissani. Tunsin siitä syyllisyyttä,kun en pystynyt olemaan vapaasti isän seurassa,vaikka olin tullut uskoon.
Kyllä te hyvin osaatte tulla Nokialle,kun tie kulkee aika läheltä.
Kyllä minäkin haluan nähdä sinua.
Meillä on viimeinen päivä 40-vuotihääpäivä,ja jotkut tyttäristä ei pääse silloin,niin mietittiin,että pidetäänkö ne ensi lauantaina. Meillä on sellaisia touhuja näinä päivinä.
Minusta on ihanaa kuulla mitä olet puuhaillut,niin että voit turvallisin mielin kertoa mitä olet tehnyt.En ollenkaan ajattele siinä,ettenkö itse pääse. Kyllä minä suren,että olen näin sidottu,ja tahtoisin päästä tekemään kaikenlaista.Mutta olen iloinen,kun kuulen mitä toiset ovat tehneet.
Kyllä pidän herkuista ja jos niitä on näkyvillä niin sorrun syömään aivan varmasti.
Mutta olemme sopineet,että otamme kahvin kanssa yhden pullan tai munkkirinkelin leivän tai karjalanpiirakan jälkeen.
Minä en halua painoa koska en juurikaan liiku,niin mieskin pystyy paremmin auttamaan minua. Ja miehellä on sokeriarvot koholla,niin ei pitäisi olla herkkuja.
Se on vaikeaa,jos kovasti tekee mieli,tiedän itsestänikin.Joskus kun joku tytöistä tulee ja hänellä on karkkia,haluaisin ahmia niitä,ja jos joku hakee pakasteesta tuutin,niin en voi vastustaa. Minullekin on tullut vähän lisäpainoa. Saataishan me pyytää Jumalalta apua,rukoilla,että Hän sanoo jonkun mahdollisuuden päästä liiasta makean haluamisesta. Kromi pillerit auttavat,olen lukenut mainoksia ihmisistä,jotka kertovat päässeensä tasapainoon kromin avulla. Ne ovat suomalaisia valmisteita ja edullisia.
Mukava,ihana Kirsti ystäväni,tässä tämänkertainen vietini.
Jeesuksen sylihoitoon jätän sinut ja perheesi,rakkaat lapsesi ja lastenlapsesi,suloiset pienokaiset!
Kol.1:12-23.
Kiitos Kirsti vastauksestasi!
VastaaPoistaSe on avuton tunne kun kirjoitettu pitkä teksti katoaa, minulle ainakin se tulee! Tässä blogi-kirjoittelussa se käy todella herkästi. Täytyisi olla näissä blogeissa jokin tallennusmahdollisuus.
Huomenna mennään Joonaa ja Oliviaa hoitamaan päivällä noin neljäksi tunniksi.
Eilen illalla olin pari tuntia Iinan ja Lotan kanssa, kun Anna kävi ostoksilla (Juhanilla iltaviikko). Ehdittiin vähän lukea Prinsessalehteä ja leikkiä. Annalle tulee todella päivät pitkiksi. Huomasin, kuinka Lotta kaipasi äitiä kun tämä oli pois. Pyysin Lottaa syliini, mutta Lotta sanoi "odotan äitiä ja menen sitte sen syliin".
Siitä ylistysmusiikista vielä. Ei se ole kovaäänistä vaan pitkäveteistä! Uskon että totun vielä siihen.
Mun on myönnettävä että olen kärsimätön ja usein jännittynyt, eli henkisellä puolella olisi parantamisen varaa. Varmaan toivun ajan kanssa.
Äsken olin kovin jännittynyt kun kuulin naapurista kolinaa. Sinne taidetaan nyt muuttaa. Mun jännityksestä tulee ihan paha olo.
Sinun lapsuudenkodistasi oli varmasti kauniit näkymät Keitelejärvelle. Eikö olekin niin, että sitä tottuu järvinäkymään ja kaipaa sitä, jos sitä ei ole. Järvestä näkee aina vuodenajan, sään ja muuta. Se on aina vaihtuva maisema.
Meillä oli sama matka järveen kuin teilläkin. Järvimaisema aukeni etelän puolen ikkunoista.
Minulla oli (ja on) ristiriitainen suhde äitiini. Kyllä hän osasi olla hellä ja oli jopa ylihuolehtivainen, mutta vasta myöhemmin tajusin kuinka kaiken piti mennä hänen ehdoillaan. Jos kouluaikana epäonnistuin jossain, en uskaltanut kertoa siitä hänelle. Jouduin paljon kantamaan sisälläni. Ei ollut mahdollisuutta puhua kotona. Aina piti seurata millä tuulella äiti oli ja toimia sen mukaan. Äiti hallitsi isääkin. Eikä myöskään saanut suuttua. Vihaisuus oli äidin yksinoikeus.
On minulla joitain kokemuksia joista olen murheellinen.
Myöhemminkään en uskaltanut paljastaa esimerkiksi epäonnistumisiani työelämässä, työyhteisössä. Tunsin itseni syylliseksi kaikesta ikävästä mitä työpaikalla tapahtui, vaikka sillä ei olisi ollut mitään tekemistä minun kanssani.
Voin mielestäni hyvin kuvitella suhteesi isääsi, kokemassani on jotain samanlaista. Tunsin myös syyllisyyttä suhteestani äitiini. Mutta sen verran nyt tiedän, ettei meidän tarvitse eikä olisi tarvinnut kantaa siitä syyllisyyttä.
Minuun tarttui ikävä kyllä tuo kodin tapa olla puhumatta, oman perheeni sisällä. Vasta nyt myöhemmin olen alkanut puhumaan, jonkin verran, varsinkin tyttärille.
ONNEA teille tulevan hääpäivänne johdosta!! Olkoon se teille ihana päivä oli vieraita tai ei! Toivon kaikkea hyvää elämäänne jatkossa!
Hyvä kun muistutit tuosta kromista! Minun kannattaisi kokeilla sitä. Muistan joskus useita vuosia sitten sitä syöneeni muttei ollut tuloksia. Voi olla etten syönyt sitä tarpeeksi kauan.
Kiitos Raamatunkohdasta.
Paljon siunausta Sinulle ja perheellesi!!
Kiitos rukouksistasi!
Kiitos Jeesuksen sylihoitotoivotuksestasi! Sen parempaa paikkaa ei voi olla.
Rakkain terveisin Kirsti
Hei Kirsti!
VastaaPoistaAvuttomaksi siinä olonsa tuntee,kun on valmistellut pitkän kirjoituksen,ja se on hävinnyt kuin"tuhka tuuleen".
Olitte hoitamassa Oliviaa ja Joonaa neljä tuntia,se meni varmaan mukavasti?
Lapset olivat onnellisia,kun saivat olla mummin ja vaarin kanssa,ja samanlailla te nautitte olla pikkusten kanssa.
Sait myös olla Iinalle lukemassa prinssessaa,se oli tärkeää Iina tytölle. Lotta kaipaa äidin syliä,pieni tyttönen, hänelle äidin poissaolo on vaikeaa.
Onko Anna jaksanut "uurastaa" pitkien päivien rasituksen?
Muuttiko sinne jo naapurit? Vai onko muuttamassa?
Voi kuinka toivon,että he olisivat kunnon väkeä,että teillä olisi hyvä olo.
Me asuttiin Suolahdessa,oli suloista nähdä järvinäkymää ikkunasta.Talvella ikkunastakin näki,kun oli autokilpailuja jäällä,oli tehty ajorata, suuri ympyrä.
Vähän kauempana oli luistinrata,jossa oli musiikkia,olin minäkin tyttöjen kanssa luistelemassa,ja se oli ihanaa.
Myöskin koululla oli luistinrata,jossa joskus tuli käytyä.
Minulle oli kauheaa,kun vanhemmat muuttivat Jyväskylään,minulle ei löytynyt ystäviä.
Naapurin tyttöjen kanssa olin vähän. Kaikki tutut jäivät Suolahteen.
Olin kyllä vieraantunut Suolahden kavereista,kun kävin koulua Helsingissä sisäoppilaitoksessa.
Kirsti,sinulla näyttää olevan samanlaisuutta,kuin minullakin.Olen kokenut olevani syyllinen sellaisestakin,joka ei ollut minun syytäni.
Olin kauhean jännittynyt,kun Jyväskylästä tultiin kylään,vaikka olin omassa kotonani ja jo naimisissa.Minusta tuntui,että minut otettiin arvostelun kohteeksi.Minä en osannut mitään,en pukea lapsia sieviin vaatteisiin,enkä hoitaa kukkia, jne.
Tietenkin nyt osaisin suhtautua kaikkeen toisenlailla.
Sinulla on myös ollut jännityksiä äitisi taholta. Ja ne ovat vaikuttaneet rikkinäisyyttä ja jännittymisiä myöhempään elämän vaiheeseen,niinkuin sinäkin kerroit,ettei uskaltanut paljastaa epäonnistumisia esim.työelämässä. Minä en kertonut mitään epäonnistumisia myöskään.
Seurakunnissa pitäisi olla sielunhoitajia,tai henkilöitä,jolle voisi puhua ja kertoa asioista,jotka ovat jättäneet haavoja.
Kyllä minua surettaa,kun ei ollut suhdetta kotiin,mutta ei meidän tarvitse tuntea syyllisyyttä enää.
Minun miehellänikin oli puhumaton perhe.Vanhemmat olivat seurallisia ja heillä oli paljon ystäviä,mutta lasten kanssa ei puhuttu,eikä itketty.
Jos nyt saisi aloittaa kaiken uudelleen,niin tekisimme monia asioita erilailla.
Aiotko yrittää kromia,se voi auttaa pitkän päälle?
Tällä kertaa jätän sinut ja perheesi Isän käteen,Hänen turviinsa.
Kiitos hääpäivä onnitteluista!
Olet ihana ystävä Kirsti!
Olen rukoillut Joona pojan puolesta,ja kaikkien pienten lapsenlastesi ja sinun ja miehesi ja teidän lasten!
Joh. 6:35-40.
Rakastavin terveisin Kirsti
Kiitos Kirsti vastauksestasi!
VastaaPoistaOlin kovin iloinen ja hyvällä mielellä luettuani mitä kirjoitit! Ymmärrät hyvin minua.
Olivian kanssa meni hyvin. Hän on kova laittamaan "ruokaa". Kaikki käy niin reippaasti ja kuin rutiinilla. Ukki ja mummi saivat paljon syödäkseen.
Aluksi syötiin oikeasti, Olivia söi hyvin. Joona katseli TV:stä jotain piirrettyä eikä halunnut keskeyttää sitä. Myöhemmin hän tuli pöytään, ruoka oli lautasella, mutta jokin hänen mielestään oli väärin. En ymmärtänyt mitä hän halusi. Hän sanoi omilla sanoillaan ja näytti jotain sormilla, kuin jotain viittomaa, mutta ei sitä voinut tajuta. Hänellä on pieni kansio jossa on kuvia ja josta voi näyttää paljon eri asioita. Hän näytti sitä kuvaa joka merkitsee vähän. Otin ruokaa pois mutta sekään ei ollut hyvä. Koetin soittaa Ollille, joka oli lähtenyt työhön, mutta hän ei pystynyt vastaamaan puhelimeen.
Aina kun esitin Joonalle jotain, tein kysymyksen, etsin kansiosta kuvaehdotuksia, hän vain hermostui lisää. Hän huusi todella kovaa ja pyöri pitkin lattiaa. Ai että minun oli paha olla. Vaikka kuinka kauniisti sanoin, että mummi on pahoillaan kun ei ymmärrä, mikään ei auttanut.
Lopulta vaihdettiin ruokaa (valmis lastenruoka purkki), tai Joona siis suostui valitsemaan uuden, lämmitin sen mikrossa ja olisin laittanut sen lautaselle, mutta se ei ollut hyvä. Viimein asia päätyi siihen että syötin häntä suoraan sieltä purkista.Sitten kaikki muuttui. Hän oli hyvällä tuulella ja alkoi leikkiä. Olli soitti siinä vaiheessa ja kerroin mitä oli tapahtunut, mutta hänkään ei tajunnut mikä siinä ruokajutussa oli kiikastanut. Samoin kun Johanna palasi messuilta, hänkään ei tiennyt. Ei ollut mitään lempilautasta tms. Se sormimerkki ei ollut heille tuttu.
Olin vielä pitkään kotiin päästyäni järkyttynyt. Kyllä olisi hyvä että Joona saisi avun tuohon itsensä ilmentämiseen!!
Lopetan tähän ja lähetän lisää tekstiä kohta.
Jatkoa jo lähettämääni tekstiin.
VastaaPoistaKuule, meillä taitaa olla aikamoisia kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa. Paljon on tietysti hyvääkin, mutta tuolloin meihin ovat kehittyneet syyllisyydet, jännittämiset ja ahdistukset. Ne kiusaavat yhä aika ajoin meitä. Varmasti Jumala voi parantaa, mutta olen jostain lukenut, että vaikka esimerkiksi antaisimme anteeksi meidän kohtelemisemme, nämä seuraukset jäävät meihin vaikuttamaan, tai eivät ainakaan kovin helposti helpotu.
Varsinkin viime aikoina mieleeni on tullut, että miten paljon nämä kokemuksemme ovat osaltaan vaikuttamassa uskonelämäämmekin. Ne voivat vaikuttaa Jumala-kuvaamme. Jumala saattaa kokemustemme pohjalta vaikuttaa ankarammalta kuin on tarpeen. Meidän voi olla vaikeampi luottaa Jumalan isänrakkauteen.
Minun tarvitsisi lukea uudestaan se kirja Tuhlaaja-Isästä. En vielä oikein sisäistänyt sitä. Näin kuitenkin käsitin, kun siinä paneudutaan varsinkin vanhempaan veljeen, että kaikki mitä on Isän on myös meidän. Meidän on siis lupa "juhlia" ystäviemme kanssa, niinkuin se tuhlaajapojan isä sanoi vanhemmalle veljelle. Käsitän tämän niin, että meidän on myös lupa uskoa ja uskaltaa antautua enemmän Jumalan rakkauden varaan. Sen sijaan nyt tarkkailemme itseämme, ettemme vain ajattele tai tee mahdollisesti jotain väärin Jumalan edessä. Saisimme luottaa enemmän Jumalan rakkauteen meitä kohtaan ja olla vapaammin.
Minua kosketti kun luin tämän päivän postauksestasi, että olit epäillyt itseäsi oletko ollenkaan uskossa koska et ole tuntenut haluamaasi Pyhän Hengen täyteyttä. Mieleeni tuli, että et aina usko itseesi. En muista sitä Raamatunkohtaa, jossa luetellaan Hengen hedelmiä. Siinä luettelossa on paljon niitä, joita tiedän sinulla olevan. Olen sen kokenut kun olet kirjoittanut minulle. Hyvyys on kohdannut minua kirjoittamisissasi!! Et saa vaatia itseltäsi liikaa!
Minulle on tuttua epämääräinen ahdistus (aika kovakin) joka toisinaan valtaa minut, enkä tiedä syytä. Luulen että se juontaa juurensa jostain menneisyydestä/lapsuudesta. Silloin tulee epäiltyä esimerkiksi Jumalan rakkautta tai muuta sellaista. Se on kuitenkin "väärä hälytys", tunne, ei tosiasia.
Kumpa sinun ei tarvitsisi enää kärsiä kovia kipuja, sitä toivon koko sydämestäni, ja rukoilen!!! Onko sisäinen vapinasi heikotusta kivun vuoksi vai onko sinullakin jännitystä ja ahdistusta, vai voiko sitä pystyä erittelemään mikä mitäkin on?
Taidan jo lopettaa. En tiedä kirjoitinko ollenkaan ymmärrettävästi.
KIITOS rukouksistasi! Jeesuksen sylihoitoon koko Kirsti!!
Hei Kirsti,kiva ystäväni!
VastaaPoistaMinulla oli tarkoitus tehdä vastaus jo eilen. Mutta Krista tuli käymään ja minun piti kuunnella,hän puhuu koko ajan,ja minun pitää katsoa häneen päin. Olen joskus samalla kertaa tehnyt tietokoneella,mutta ajatukset menevät sekaisin,kun pitää koittaa kuunnella ja silti tehdä jotain.
Eli eilinen meni niin,sitten myöhään tein tuon postauksen ja nyt on aikaa paneutua sinulle vastaamiseen,joka on mieluista.
Teillä oli lasten kanssa aikamoinen kokemus.
Käsitän, että sinulle on järkytys,kun Joona poika
ei saa ilmaistua itseään.
Joona on ahdistunut,kun hän ei osaa sanoa mitä tarkoittaa,hän on vielä pieni,eikä osaa suhtautua kuin itkemällä ja huutamalla avuttomuuttaan.
Miten siihen ukki suhtautuu?
Joonan puolesta jatkuva rukous on tärkeä aihe,pienen avuttoman ihmisen alun.
Kun ajattelee itsensä aikuisena sellaiseen tilanteeseen,
jossa ei osaisi ilmentää asiaansa,se olisi ahdistavaa,
ja kuinka lapsi kokeekaan sen,eihän ymmärrä kuin valtavan pahan olon.
Paljon hyvääkin lapsena tapahtui,ihan kivojakin muistoja on. Mutta jännittyminen on jäänyt jostakin ahdingosta.
Olen omasta mielestäni antanut anteeksi,olen käynyt läpi niitä kokemuksia Jumalan edessä. Enkä ole katkera,ehkä olen ollu. Nykyisin suren tapahtumia,mutta koen hellän säälin omia vanhempiani kohtaan. Hekään eivät saaneet omasta perheestään sitä mitä olisivat tarvinneet.
Kokemuksemme vaikuttaa Jumalakuvaamme.
Minä en pitkään aikaan voinut uskoa,että Jumala rakastaisi minua,tai minä uskaltaisin sanoa Häntä Isäksi.
Tiesin kyllä,että Jumala rakastaa minua,mutta vähemmän,kuin muita. Ja kun olin arka en uskaltanut kysyä keneltäkään mistään enempää.
Ettemme eläisi tunteiden mukaan,eli jos on tapahtunut jotain kurjaa, tuntuu etten ole uskossa,tai kun tuntuu mukavalta silloin olen uskossa.
Olen onnellinen,että tänään ymmärtää monia asioita.
Tuhlaaja Isä vaikuttaa kovin kiinnostavalta kirjalta.Meidän on lupa uskoa,ja antautua Jumalan varaan enemmän,tai peräti antautua kokonaan Jumalan varaan,se tuntuu hyvältä.
Niinhän Isä sanoi vanhemmalle pojalleen,että kaikki mikä on minun,on sinun.
Se kertoo paljon Isästä.Hänen rakkaudestaan.
Kirsti,sinä kirjoitit kokonaan ymmärrettävästi. Minä luin innolla kirjoituksesi.
Sellaista heikotusta minulla on ollut nuoresta lähtien,olen ajatellut,että nykyisin ne johtuvat kivuista.
Mutta silloin nuorena ja pitkään avioliiton aikana oireilin huonon itsetunnon takia,joka oli seurausta lapsuuden/nuoruuden kokemuksista.
Minä olen puhunut itsestäni näin pitkään ja nyt on sinun vuorosi.
Lähetän vielä lyhyen viestin kohta...
Hei Kirsti!
VastaaPoistaSinä kirjoitit monista asioista,esim. vaikka olemme antaneet anteeksi,saattaa joku jäädä pitkäksi aikaa elämääme juuri niinä ahdistuksina jne.
Jumalalle kaikki on mahdollista,ja Hän voi parantaa.
Mutta mitä jos olisi sielunhoitaja,jonka kanssa voisi puhua,tietysti kuka tahansa kuuntelija olisi hyvä.Mitä mieltä olet?
Ja ei tarvitse uskoa tunteitansa uskon suhteen.
Minun tekstini on vähän asiasta toiseen poukkoilemista,mutta jospa jaksat lukea.
Ps. 58: 5- 11. voi kokonaankin lukea
Suljen sinut Herran suojaan Kirsti,olkoon koko perheesi Isän rakkauden piirissä!
Muistan Joonaa!
Jumalan siunausta!
Hei Kirsti!
VastaaPoistaEilen illalla olin Sanan ja rukouksen illassa. Tuntui hyvältä.
Ymmärrän että Joona turhautuu ja siksi huutaa. Mutta se sattuu kun tavallaan minä aiheutan sen, kun en ymmärrä häntä. Se raastaa sydäntä. Sitten kun kaikki on hyvin, hän on sellainen kullanmuru, kultapoika. Sanoin hänelle että mummi rakastaa sinua.
Ukki tahtoo väsyä Joonan huutamiseen. Viimeksi ukki leikki Olivian kanssa toisessa huoneessa ja minä yritin saada Joonaa syömään. Joona on oppinut päiväkodissa paremmin syömään.
Hyvin kirjoitat, pystyn hyvin lukemaan.
Sielunhoitajan kanssa keskusteleminen on auttava asia. Nyt en tunne siihen pakottavaa tarvetta. Jos vaan minulle tulee uskonasioiden suhteen ahdistuksia, varmaan harkitsen keskusteluita. Täällä on halutessaan mahdollista päästä niihin keskusteluihin.
Minulle tulee ahdistus, sitten kun se tulee, äkkiä ja niin ettei aina tiedä mistä se nyt taas johtui. Joskus taas huomaan sen syyn, eli on puhuttu jostain hankalaksi kokemastani asiasta.
Itsesyytökset ovat niitä pahimpia tunteita kokea.
Olen nuorempana (työssäolon aikaan) keskustellut asioistani terapeutin kanssa. En mielestäni hahmottanut asioitani silloin samalla tavalla kuin nykyään, enkä osannut niitä keskusteluita kovin hyödyntää.
Naapuriin ei ole muuttanut vielä ketään. Jotain ääniä sieltä kuuluu, ehkä siellä siivotaan. En ole nähnyt keitä sinne menee, enkä taitaisi uskaltaa katsoakaan. Taidan olla (useinkin) kuin pupu pää pensaassa.
Nyt kun olen rauhallisella mielellä voin kirjoittaa valoisammin. Tunteet eivät saisi liikaa vaikuttaa, mutta kyllä synkällä mielellä kaikki asiat, myös uskonasiat, tuntuvat vaikeammilta.
Toivon sydämestäni, että voisit olla hyvällä mielellä. Rukoilen että kivut poistuvat.
Sinulla oli postaus, jossa sanoit että elämme vakavia aikoja. Ajattelin mielessäni että mitähän se tarkoittaa?
Kiitos kaikista kauniista toivotuksista joita sinä osaat kirjoittaa. Ne ympäröivät minut suurella lämmöllä.
Isän tuntuvaa rakkautta sinulle, jotta voisit siihen vaipua. Jumala tietää kaiken sinusta mitä sinun pitää jaksaa. Luovuta hänelle kaikki.
Rakkain terveisin Kirsti
Kiitos Kirsti kirjoituksestasi, joka oli taas mieluista saada!
VastaaPoistaMenen heti siihen,kun viime postauksessani oli :"elämme vakavia aikoja", kuten ehkä huomasit, että otin sen pois. Otin sen siksi,kun mietin jos en osaakaan vastata siihen oikein. Yritän kuitenkin sanoa jotain. Esim. maailman talous on kaaottinen,tai jos kirkko alkaa siunaamaan homoja, tai jos... se kertoo,että elämme lopun ajassa, ja että tämä sukupolvi,me,jotka nyt elämme, meidät omansa Jeesus tulee noutamaan ylösotossa.
1 Kor.15:51- 53.
Se on tempaus.
Oletko saanut opetusta siitä? Se on onnellinen tapahtuma Jumalan omille,uskoville.
Toivon Kirsti ettet mistään pelästy,kun puhun. Nämä on raamatun tapahtumia,eikä meidän tarvitse pelätä,koska Herra pitää meistä huolen. Ehkä kirkon puolella ei opeteta näitä, tai jos nykyään on alettu.
Se varmasti raastaa sydäntä,kun tavallaan koet olevasi aiheuttaja Joonan tapauksessa.
Joonalla on rakastava mummi,sinä Kirsti. Uskotaan,että Jumala kuulee rukouksemme ja Joona oppii ilmaisemaan itseään,ja päiväkotikin on osa Jumalan huolenpitoa ja hoitoa.
Koska kaikki hyvä anti tulee
ylhäältä
valkeuksien Isältä.
En nyt muista tuota kohtaa Raamatussa,ehkä se on evankeliumeissa.Mutta aivan ihana kohta.
Minusta on myös upea Sanan paikka -
Fil.4:13. Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.
Siellähän on mahtavaa, kun pääsee sielunhoitokeskusteluihin tarvittaessa.
Sitten jos tuntee tarvitsevansa sielunhoitoa,niin voi varata ajan,vai onko se sen tilaisuuden aikana tai lopussa jolloin voi mennä?
Muistan joskus,kun olimme Pirkko Jalovaaran kokouksessa Lempäälässä,että siellä sai mennä juttelemaan,mutta en jaksanut olla,kun selkä oli niin kipeä.
On totta,että ihmisen mielentila ja tunteet ohjaavat elämää.
Olen huomannut omassa elämässäni,jos on mahdottoman tärkeä asia menossa "päin honkia",niin siinä ei
reagoi rauhallisesti,vaan miettii pitkään sitä tilannetta.
Sinne naapuriin ehkä on muuttamassa jotkut mukavat ihmiset varmasti,uskotaan niin.
Jatkan tätä vähän,jos huomaan sellaisen kohdan mikä kaipaa vastausta.
Herra siunatkoon sinua rakas Kirsti kaimani! Ja perhekuntaasi!
Rukoilen joka päivä puolestanne!
Room.4:18- 25.
Kirsti,vähän jatkoa seuraa tässä.
VastaaPoistaMiehet eivät ehkä kestä lasten itkua,meilläkin mies hermostuu nopeammin.Olemme naisina kestävämpiä niissä tilanteissa.
Kun kerroit,että työaikana sinulla oli terapeutin kanssa keskusteluja, koit ettet hahmottanut asioita niinkuin nyt tekisit,niitä voisi hyödyntää eri tavalla jopa paljon paremmin. Itsesyytökset ovat pahimpia tutemuksia.
Ymmärrän,että jännittää ja pelottaa minkalaisia naapureita muuttaa seinänaapureiksi. Samanlailla suhtautuisin,jos olisin samassa tilanteessa.
Uskomme,että saatte hyvät naapurit.
Kiitos Kirsti,kun rukoilet ettei minua enää koskisi niin kovasti ja että olisin hyvällä mielellä.Koska mieliala vaikuttaa moneen, tai voisi sanoa kaikkeen. Jos on katkera ja on ananteeksiantamattomuutta ja vihaa jotain kohtaan, se voi sairastuttaa. Välillä mietin itseni kohdalla näitä,mutta minulla on vamma,joka aiheuttaa vuosien myötä vaivoja jalassa ja selässä.
Kirsti, minun veljeni on sairaalassa,jotain sydänvaivaa ja keukoissa paljon nestettä.Hänellä on ollut vuosia diabetes ja korkea verenpaine. Jos sinäkin muistat rukouksin,kiitos.
Miten sinä ja miehesi Toivo jaksatte?
Miten sunnuntain viettonne on sujunut?
Näin loppuun laitoin kysymykset,jotka olisi kuulunut alkuun.
Ajattelin,että olisiko parempi siirtyä taas edemmäksi,kun tämä kommenttipaikkamme jää tänne vanhempiin postauksiin,mitä mieltä olet?
Vastaa tänne tai jonnekin ylemmäksi...
Jumalan rakastavaan syliin jätän teidät Kirsti ja Toivo!
Saan olla lapsi Jumalan,mua suuri perhe rakastaa... suloinen laulu on mielessäni!
Ihania pyhäillan viime tunteja!
Olen iloinen,kun olen ottanut teidät yhtä tärkeäksi rukouksiini, kun oma perheenikin.
Hei Kirsti ja kiitos kohtikäyvästä kirjoituksestasi!
VastaaPoistaHyvin kirjoitit vaikeista ajoista. Sitä vähän arvelinkin sinun tarkoittaneen ja kaikesta olen samaa mieltä kanssasi.
Lopun ajoista puhuminen on saanut minut helposti pelokkaaksi. Kysyit kivasti, olenko saanut siinä opetusta. Olen mielestäni, varsinkin TV7:n kautta. David Pawson on opettanut siitä, myös Leo Meller. Silti minulle tahtoo tulla pelokkuutta kun en voi olla varma itsestäni, että olenko esimerkiksi vaikeina aikoina riittävän vahva. Nyt minulla on sellainen tunne, että en edes halua kärsiä mitään..
(Tuo on kyllä paha.)
Tässä kohtaa sinä kirjoitit lempeästi ja rohkaisevasti. Se tuntuu hyvältä.
Hyvä ajatella, että päiväkotikin on Joonalle Jumalan huolenpitoa. Kiitos kun muistat rukouksin Joonaa.
Kiitos kun lohdutit minua Joonan suhteen, että Joonalla on rakastava mummi - niin on. Rakastan sitä pikku poikaa joka huitoo mummin pois kun mummi pitäisi hyvänä.
Täällä meilläpäin vuorottelee Sanan ja rukouksen illan kanssa (joka toinen torstai) Toivon lähde -niminen tilaisuus, jossa rukoillaan ihmisten puolesta/kanssa niin että siinä voi keskustella enemmän kuin Sanan ja rukouksen illassa tapahtuvassa rukoilussa.
Sinulla on ollut juhlaa. Laitoin meiltä onnittelut sinun torstain postaukseesi. Ihanat tarjottavat teillä oli! Kyllä on hyvä että arjen välillä on juhlaa!
Minun tulee aina vaan uudestaan mieleen se tuhlaajapojan vertauksen vanhin veli. Hän ei koskaan juhlinut, vaan käsittääkseni hän vain odotti että isä järjestäisi hänelle juhlat. Siksi hän oli kateellinen kun sille joka tuhlasi omaisuutensa kyllä järjestettiin isot pidot, mutta hänelle ei edes pientä paistia laitettu... Isä vastaa, että kaikki mitä on minun on myös sinun. Olisiko vanhempi veli voinut järjestää jotain itse itsellensä?
Nauti kahvihetkistä! Toivon sinulle kaikenlaisia hyviä hetkiä! Niin minäkin yritän nauttia kahvihetkistä ja nautinkin.
Meidän tarvitsisi mennä sinne Ikaalisiin mutta jokin panee minussa vastaan. Olen sisareni kanssa hyvissä väleissä mutta jokin (hänessä) laittaa minut hermostumaan siellä. Se on mun omaa pahuutta, niin tunnen. Tämä vaivaa minua ja tuntuu joskus raskaalta.
Kiitos kun rukoilet meidän puolestamme!!
Rukoilen sinun ja perheesi puolesta.
Kiitos Raamatun kohdista.
Kirsti,kiitos sinulle vastauksestasi!
VastaaPoistaKyllä vanhempi veli olisi voinut järjestää pitoja ystäviensä kanssa,ilmeisesti hänellä oli taipumusta katkeruuteen,ja selvästi hän tuli kateelliseksi nuoremmalle veljelleen.Isä oli viisas ja vastasi leppeästi. Sinäkin olet varmasti kuullut,että siinä on kuva Taivaallisesta Isästä, joka on armollinen ja laupeudesta rikas ja uudestisyntymisestä,nuorempi veli tuli takaisin ja katui syntejään ja Isä otti hänet hellästi vastaan,kuten Hän otti meidätkin.
Vanhempi veli voisi kuvata meitä,kun vielä kuljimme syntien ja taakkojen painamana,katkerana ja kateellisena, ja Hän koko ajan odotti milloin me huutaisimme avuksemme Häntä,Herraa Jeesusta.
Oletko lukenut vielä sitä kirjaa? Se on tosi mielenkiintoisen tuntuinen,olet kertonut kiinnostavasti. Voisin pyytää Kristaa kysymään kirjastosta.
Kiitos teidän onnitteluistanne torstaina tekemääni postaukseen, olin iloinen,kun näin sen! Kyllä on kiva juhlia,ja oli niitä lahjojakin mukava saada.:)
Joinakin vuosina en halunnut juhlia synttäreitäni, sain piilotettua sen pois näkyvistä tämän hääpäivämme läheisyyden vuoksi. Kutsuimme sukulaisia viettämään meidän hääpäiväämme. Yleensä monilla pareilla on tapana viettää kahdestaan hääpäivää,mutta meille siitä on tullut tapa pyytää luoksemme läheisiä ja ystäviä.
Mitenkä teillä hääpäivää vietetään?
Oletteko juhlineet omia synttäreitänne?
Kirsti,ei se ole sinun pahuuttasi,kun tunnet jännitteen siellä siskosi luona. Minä tunnen myös,jos olen heidän kanssaan yhdessä. Molempien siskojeni kanssa ja veljeni kanssa.
Olen ajatellut syyn olevan minussa,mutta ei välillämme ole riitaa,olen vain ollut tällainen. Toinen siskoistani on uskossa,
he ovat miehensä kanssa aivan vapaita,minä vaan en ole päässyt jännityksestä.
Me voidaan anoa Jumalan kosketusta,vaikka oltaisiin sitä pyydetty ennenkin.
Ei se ole Kirsti pahuuttasi,kyllä se on jotain sisäistä rikkinäisyyttä,josta Jumala haluaa parantaa Hänen kunniakseen.
28.10,torstaina pastori tulee käymään,se on tällä viikolla. On hienoa,kun seurakunnasta käydään kotikäynnillä,meidän seurakunnan pastorit ovat niin ystävällisiä.
Kahvihetket ovat nautittavia hetkiä edelleen,en osaa sanoa miten ihanaa on tulla kahville,sinä sen tiedät Kirsti,koska sinäkin nautit niistä.
Mitä Jaffalle kuuluu? Kuinka innoissaan se tulee istumaan keskellenne? Milloin saan suuhunpantavaa,se kyselee,ainakin sisimmässään.
Kuva teistä kahvilla on mielessäni,pikku Jaffa keskellä,odottaen kärsivällisenä muropalasta. Jonkun pitäisi ottaa kuva siitä kanssanne.
Mitä pikku Jasperilla menee? ♥ Tuleeko Jenni käymään pikkusen kanssa,vai oletteko menossa heille? Sittenhän Jaffakin saisi taas kynsihoidon? :)
Entäs Joona kullannuppu,♥ joka rakastaa mummia ja mummi rakastaa Joonaa. Ja siellä on myös 3-vuotias pikku Olivia tytön tylleröinen,varmasti kans ihana pikkunen enkelityttö.♥
Enkä ole unohtanut Lottatyttöäkään,onko hän leikkinyt nukketalollansa? Hänkin on pikku enkelityttö ♥ Vielä yksi suloinen tyttö löytyy 5-vuotias Iina,joka tahtoo kuulla mummin lukemana prinssessa lehteä. ♥
Niin fantastisen ihania lastenlapsia sinulla Kirsti ja Toivo miehelläsi on.
Olette onnekkaita! Mekin koetaan olevamme.
Ja että meillä on pelastus Kristuksessa Jeesuksessa,olemme autuaita, ikionnellisia!
Jippii meitä kaikkia!
Tuo on ymmärrettävää,kun sanoit,että pelkäät vaikeita aikoja,tai että et tiedä oletko tarpeeksi vahva kestämään vaikeita aikoja,etkä haluaisikaan kärsiä mitään.
Ei sitä haluaisikaan, sitten kun Jumala vakuuttaa sinun sisäiseen maailmaasi,että Hän on joka päivä kanssasi,oli vaikea aika tai helppo aika. Eli Hän pitää sinusta huolen, eikä heitä pois,koska Hän on luvannut niin,olet turvassa kaikkina hetkinä ja aikoina. Jumalan lupaukset ovat niin ja Amen!Totisesti Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Olet turvallisissa käsissä aina,se tarkoittaa AINA.
Tällä kertaa lopetan tähän.
Herran hoitoon Kirsti! Ja Toivo!
Rukoillaan taas toistemme puolesta.
Ja jokaisen pikkusen puolesta!
Room. 5:1- 11.
Kiitos kirjoituksestasi! Se taas ilahdutti minua paljon!!
VastaaPoistaEn ole enää lukenut Tuhlaaja-isä -kirjaa. Palautin sen jo. Tarvitsee lainata se uudestaan. Siinä oli ehkä yllätyksellistä tulkintaa tuosta vertauksesta, mutta uskon että se oli oikea-oppista. Kustantaja on Päivä Oy, joka on käsittääkseni vapaakirkon omistama ja niinmuodoin kyllä kristillinen kustantamo.
Tuo suhde sisareeni on minulle kova kohta. Hän on aina palveleva ja myönteinen. Hän on minua 7 v vanhempi, naimaton. Hän on ollut erinomainen täti lapsilleni ja on sitä vieläkin. Hän hoiti äitiämme vanhuuden heikkouden ja vaivojen tullessa.
Kuitenkin aistin hänessä piilotettua kiukkua minua kohtaan. Hän sanoa töksäyttää joskun siten että pahastun.
Hän haluaa asua vanhassa kodissamme ja minun mielestäni ikään kuin vaalii äidin muistoa. Hän ei tunnu tykkäävän jos kerron negatiivisia muistoja äidistä.
Itse en jaksa tykätä vanhasta kodistamme vaikka sieltä on paljon hyviä muistoja. Talo on 60 vuotta vanha ja korjattavaa tulee. En tunne olevani mitenkään jaksava ottamaan kantaa mitä tehdä mahdollisesti ilmeneville vioille ja monenlaiselle kunnossapidolle. En halua sitoutua siihen. Olen sen sanonut hänelle. Hänellä on oma asunto toisella paikkakunnalla jossa käy ehkä noin kerran kuussa.
Äiti oli aina vahva ja määräsi kaikesta. Sisareni ei ole tottunut päättämään asioista, koska hänen tuli aina ennen saada kaikkeen äidin hyväksyntä.
Kun hän kysyy minun mielipidettäni jostain, vaikka että sano sinä mitä tänään ostetaan ruuaksi, kun ollaan siellä käymässä, olen heti hermostunut. Tai hän kysyy muuta, tärkeämpää asiaa. Minulle tulee tunne kuin hän roikkuisi minun niskassani. Nämä liittyvät johonkin muuhun (eri ristiriitoihin varmaan), ei nämä pelkästään riitä aiheuttamaan minulle näitä tunteita?
Olen kovin syyllinen omien kielteisten tunteideni vuoksi! Tämä on kova kohta minulle!!
Kiitos kun viime postissasi sanoit, että nämä johtuu rikkinäisyydestäni, se on helpottavaa.
jatkuu
jatkuu
VastaaPoistaKahvihetket ovat elämän ilonaihe. On kodikasta ja lohdullista käydä kupin ääreen.
Jaffa jaksaa onneksi hyvin. Se on tottunut tiettyihin kuvioihin ja haluaa että aina mennään samalla tavalla. Toivo laskee sen aamulla ensimmäiseksi parvekkeelle ulkoilemaan. Sitten juodaan kahvit ja syödään raksut, ja vielä se haluaa piipahtaa ulos, sitten päiväunille. Jaffa osaa muuten kuorsata.
Yhteisestä kahvihetkestä pitäisi saada kuva ihan totta. Mutta jos meillä on joku ihminen, vaikka Jenni kuvaamassa, en usko että Jaffa tulee samalla tavalla meidän kanssa. Jaffa on vähä hassu.
Kertomasi mukaan torstaina teille halusi tulla eri pastori. Se on iso muutos, mielestäni. Kaunis kahvipöytä häntä odotti.
Eilen käytiin Jenniä ja Jasperia tapaamassa. Paul oli iltatöissä. Käsivarteni on nyt kipeät kun hyppyytin Jasperia sylissä, tai hän itse hyppi, minulla oli kiinni pitämistä. Hän on puolivuotias ja painaa jo 10 kg. Syntyissään hän oli neljää grammaa vaille 5 kg. Hymypoika hänkin. Aina pitäisi olla jotain käsissä tai ainakin kiinnostavaa katseltavaa.
Illalla käytiin Annan ja tyttöjen luona. Juhani oli myös iltatöissä. Veimme tytöille naamiaisasut. Anna maksoi mutta me etsittiin ne, kun Anna ei mitenkään itse ehtinyt. Annalle tulee pitkät päivät. Tänään oli päiväkodissa naamiaiset. Tytöt saivat prinsessa-tyyliset puvut. Kyllä heidän iloaan oli kiva seurata.
Molemmat, Iina ja Lotta ovat kovia leikkimään. Muistit uuden nukketalon! Molemmat olisivat innokkaita tulemaan yökylään! Me ei olla ihan yhtä innokkaita Toivon kans.
Eikö teidän hääpäivä-juhla ole nyt lauantaina? Onnea ja iloa juhlaanne!!
Meidän ei ole tullut juhlittua hääpäivää, vähän enemmän synttäreitä, mutta isoja juhlia emme ole järjestäneet. Hääpäiväjuhla on todella kiva juttu, siinä on pariskunta yhdessä juhlittavana!
Joonaa ja Oliviaa ei olla nyt tavattu. He menevät Annalle huomenna lauantaina hoitoon muutamaksi tunniksi (Olli menee iltaan yhdeksi ja Johanna pääsee kotiin n. neljän aikaan).
Kiitos kaikista ihanista toivotuksistasi! Rukoilen mielelläni veljesikin puolesta.
Jumalan suurta siunausta sinulle, miehellesi ja koko perheellesi! Jeesuksen suuren rakkauden ympäröimistä sinulle ja teille!
Kiitos viime kirjoituksesi lohduttavista sanoista. Hyvä muistaa että Jeesus pitää huolen. Siihen ei ole mitään omaa ansiota.
Rukoillaan taas toistemme puolesta.
Rakkain terveisin Kirsti
Hei rakas Kirsti ystävä,ihana Kirsti!
VastaaPoistaNyt on jo maanantaiaamuyö, meillä oli eilen sunnuntaina se hääpäivä. Pastori tuli neljältä iltapäivällä,hän kysyi lauantai-iltana voiko tulla. Ja mikäs siinä,ja sanoi ettei tarvitse nyt kahvitusta.
Hän oli Mika ja edelliskerralla oli Timo.
Hyvin se meni,oli mukavaa jutella ja nauttia ehtoollista. Krista oli meillä yötä lauantaista lähtien. Hänen asuntoonsa kuuluu mahdoton metakka,siellä asuu paljon nuorisoa.
Hän on välillä meillä. Metelöinnin lisäksi hän näkee pahoja unia. Siksi me pyydettiin pastoria käymään siunaamassa kodin.Ei koskaan tiedä millaista väkeä on asunut aiemmin. Ovet ovat rikkinäisiä,sisäovet ja karmit on kuluneet ,melko ikävän näköisiä.
Muuten hänellä on tilava asunto,iso olohuone ja makuuhuonekin on iso. Keittiö on pitkänomaisen muotoinen,aika kiva. Me ostettiin apteekkarin senkki sinne ja annettiin meiltä lepotuoli,minkä saa eri asentoihin.Kun hänellä ei ollut kovin mitään. Näin paljon tuli kerrottua Kristan asioita.
Minullekin kahvihetket ovat odotettuja ja ihania,on suorastaan loistavaa tulla kahville.Meillä on aina melkein joku herkku pulla tai donitsi,ensin leipää tai karjalanpiirakkaa.
Silmissäni on kuva teistä kolmesta,Jaffa on keskellä,taitaa olla "sankari" se Jaffa.
Kuva täytyisi ottaa, mutta Jaffa häiriintyy ja tilanne on ohi.
Ajattelen niitä lastenlapsianne,kuvat menevät mielessäni kunkin lapsen nimen kohdalla. On jännä juttu, ihminen näkee asiat ja nimet kuvina,esim. kukka näet kuin sielun silmillä kukan. Eräs pastori puhui siitä opetuksessaan. En ollut aikaisemmin miettinyt sellaista,mutta kyllä se taitaa olla niin.
Olen nukkunut taas huonommin,ja ahdistus puristaa sisäistä ihmistäni, olen lukenut Ps.118:14-18. siinä on kohta; "en minä kuole vaan elän ja julistan herran töitä.
Jatkan iltapäivällä tai illalla,kun kello on taas paljon,ja mies on herännyt torkuiltaan.
Rukoilen teidän (tuntuu,että olette läheisiä meille)puolestanne.
Annan sen saman psalmin sinulle Kirsti,se on hyvä.
Ps.118:14- 18.
Siunausta ja Herran läsnäoloa!♥
Tein Kirsti sinulla valtavan pitkän kommentin,mutta koodia ei hyväksytty ja se hävisi.
VastaaPoistaOlen kovin pahoillani kun jouduit jo odottamaan.
Koetan katsoa mitä saisin aikaan huomenna tai tänään.
Herran hoitoon,olkoon Jeesus kanssasi!
Rakkain terveisin Kirsti
Hei Kirsti,uusi yritys paremmalla onnella!
VastaaPoistaTuhlaajapoika kertomuksesta on kirjoitettu monia erilaisia,mutta tämä kirja toi hienosti uuden näkökulman vanhemmasta veljestä,joka oli kateellinen ja vihainen,kun nuorempi sai hänen mielestään liian helpolla kaikki.
On todella kipeä taakka sinulle se siskosi kiukku.
Hän varmasti tuntee sellaisia tuntoja,jos hän on jostain selittämättömästä syystä keteellinen sinun nuoremmuudestasi. Siis jos hän koki itsensä marttyyriksi,kun hoiti äitiänne,vaikka hän ei silti olisi sinua siihen päästänyt.
Kyllä hänen pitäisi päättää mitä ostetaan kaupasta,kun olette hänen vierainaan. Siitä äidin määräämisestä on jäänyt siskollesikin joku trauma,mutta hänen ei pidä tuoda sitä sinun päällesi. Sinä olet pikkusisko.
Hän on ollut hyvä täti lapsillesi ja on vieläkin. Sinä tunnet syyllisyyttä,se ei ole sinun syysi miksi on tälläinen jumittunut tilanne välillänne.
Näissä vaikeissa tapauksissa pitäisi seurakunnissa olla viisaan ja rakkaudellisen ymmärryksen omaavia ammattitaitoisia sielunhoitajia,jossa voisi käydä säännöllisesti saman ihmisen puheilla/hoidossa.
Ymmärrän sinua,se on kova kohta sinulle,vielä kun ei tiedä miksi on sellainen kiukku olemassa.
Jospa Jumala on aloittanut hoidon,koska et varmaankaan ole puhunut surustasi juuri kenellekään.
Kävitte katsomassa Jenniöä ja pikku Jasperia,ja tottakai mummi haluaa pitää sylissä pikku aarretta,ei siinä ajattele tuleeko kädet kipeiksi jälkeenpäin.
Lähetän tämän jo sinulle...
Ja tässä jatkoa Kirstille,ystävälleni!
VastaaPoistaMiten olet kuntoutunut uupumuksestasi? Oletko voinut tehdä kortteja ja askartelujasi?
On totta,että askarteluvälineiden pitäisi saada olla samassa paikassa,ettei tarvitsisi korjata aina kaappiin,ja taas hakea takaisin.
Minustakin olisi,enhän muistaisi ehkä mikä on missäkin:)
Sitten veitte naamiaisasut tytöille,Iinalle ja Lotalle,Annan tytöille.
Pikku "tytöntypykät" ovat nauttineet prinssessaasuistaan. Päiväkodissa juhli ainakin kaksi onnellista prinssessaa. Suloiset lastenlapset teillä.
Annalla on kovin pitkät päivät,hänkin tarvitsee rukousta,että jaksaa siinä pyörityksessä. Lapsiperheiillä on tiukkaa,kun molemmat käyvät töissä,mutta he jaksavat kun saavat olla terveitä. Jokainen tarvitsee meidän rukouksiamme.
Joonaa ja Oliviaa ette nyt ole tavanneet,mutta täälläkin joku muistaa heitä rukouksin.
On aika lopettaa,sinulle on hankala vastailla näin pitkiin kommentteihin.
Jumalan rakastaville käsivarsille Kirsti jätän sinut,siellä on hyvä olla!
Hän pitää huolen teistä kaikista,todella pitää!
Jes. 55:7- 13. ja Jes.57:15- 19.
Jooel 2:21-32.
Kiitos sinulle Kirsti monesta pitkästä postistasi jotka sain!
VastaaPoistaOn niin iloinen asia saada sinulta postia! Joudut uudestaankin kirjoittamaan. Tämä blogi-systeemi hävittää tosi herkästi kirjoituksia.
Teidän Kristalla on tosi hankalaa kun on metelöiviä naapureita. Niiden kanssa on aivan avuton. Ei voi kuin odottaa seuraavaa päivää että väsyisivät. Hänelle meidän on myös rukoiltava parempia naapureita.
Tunsin sinua kohtaan suurta myötätuntoa sen sisäisen ahdistuksen vuoksi jota jouduit tuntemaan. Se on kovaa, niinkuin kipu kanssa. Pystyitkö yhtään arvelemaan sen ahdistuksen alkuperää? Minulla on sellainen kokemus että ahdistuksesta on vaikea päästä. Vaikka mitä ajattelisi, mikään ei helpota. Jokin ikään kuin kiristää mieltä.
Olen ajatellut että jokin rasituskin voi aiheuttaa sitä. Minulla jos on ollut päivän tai illan aikana paljon erilaisia tapahtumia, niin ne saattaa pyöriä yöllä mielessä, varsinkin jos niihin liittyy jotain omaa katumista, tai huolta tai pelkoa.
Kiitos että otit kantaa sisareni asiaan. Kyllä se syyllisyys tahtoo minuun tulla ja se on vaikeata kestää.
Samoin myös minuun tulee kiukkua silloin kun olen hänen kanssaan tekemisissä ja hän esimerkiksi kyselee mitä pitäs tehdä, tms.
En ole tästä ongelmastani muille puhunut. Mieheni tietää ja hän kokee myös samantapaisia tunteita siellä käydessämme.
Olet oikeassa, sielunhoitokeskustelut olisivat tässä paikallaan. Minun mieleeni vaan tulee, että vaatisin sielunhoitajalta tässä paljon kokemusta ja viisautta, niinkuin sanoitkin, että tulisi löytää viisas ja rakkaudellinen sielunhoitaja. Kuvittelen, että joku sielunhoitaja saattaisi sanoa että en saisi hermostua sisareeni eikä ymmärtäisi minun kantaani. jatkuu
jatkuu
VastaaPoistaSatuit oikeaan paikkaan kun kysyit uupumuksestani ja että olenko saanut tehtyä kortteja tai muuta. En ole saanut tehtyä mitään. Monesti on mielessä että nyt olisi kiva tehdä jotain. Olen saattanut avata kaapin oven mutta olen sulkenut sen saman tien. Tarttis olla paljon voimaa ruveta etsimään sieltä jotain. En muista mitä missäkin on. Etsiminen on niin suuri homma. Koko kaapin sisältö pitäis purkaa.
Mielialani on välillä aika maassa ja olen mieluiten alallani. Kaikki liikkeellelähtö on vaikeaa, vaikka on liikuntakyky. Olen tainnut kroonistua tähän tilaani. Tulee syyllinen olo valittaa. Jumala on voimallinen muuttamaan tilani. Kysyn joskus itseltäni, että haluanko itse parannusta tilaani.
Tänään tapahtui ihme siten että sain pakotettua itseni lähtemään seurakunnan askartelu-lähetyspiiriin. Olen lukenut lehdestä jo kuukausien ajan että sellainen on olemassa ja se kokoontuu ilmeisesti joka toinen viikko - päivisin, eli eläkeläisille sopiva.
Ei siellä tänään montaa ihmistä ollut. Maalasin yhtä kukkaruukkua. Onhan se jotain mutta kaapilleni en vielä pääse. Nyt olisi joulukorttiaikakin.
Se piiri kokoontuu ensi viikollakin ja lupasin mennä. Kotiintultua mieheni muistutti että mehän ollaan juuri silloin Ikaalisissa!
Ihanasti muistelet ja kirjoitat meidän pikkusista! Kiitos kun muistat heitä ja heidän vanhempiaan!
Jasper on saanut syöttötuolin. Jenni lähetti kännykkäkuvan ja siinä niin istuttiin hymy huulessa.
Teillä oli ihana hääpäivä. Onnea ja siunausta teille edelleenkin! Miehesi oli osannut järjestää sinulle kivan yllätyksen!
Kiitos rukouksistasi! Jeesuksen läsnäoloa sinulle! Siunausta koko teidän joukolle!
Rukoilen Jumalan apua kipuihisi ja mahdollisiin ahdistuksiin!
Rakkain terveisin Kirsti
Hei Kirsti,kiitos,on se vaan paras yllätys,kun saan kommenttisi
VastaaPoistaLiikkeellelähtö on minullekin vaikeaa,vai pitäisikö sanoa uuden aloittaminen.Tai vaikka tutunkin asian aloittaminen. Minulla on paljon innostuksia moniin tekemiseen,kun olen aloittanut,niin usein se into lopahtaa.
Blogin tekemiseen en ole kyllästynyt.
Kestää ennenkuin tottuu ajatukseen,että meille tulee Kristan poikaystävä ja hänen äitinsä kylään. Äitikin voi olla monta yötä. Eli tulemme tulokseen,että jännitän häntä jo näin etukäteen. Hänhän voi olla yhtä mukava,kun poika.
Minusta sielunhoitajan pitäisi osata kuunnella,ei keskeytettää omilla mielipiteellään ennenkuin hoidettava haluaa. Oletko kuullut Eric Ewaldsista? Hän on nykyisin kuollut,mutta meilläkin on hänen opetuksiaan sisäisesti rikkoontuneiden hoidosta,heitä pitää kuunnella. Heidän pitää saada tuoda ilmi kaikki huonotkin tunteensa,vaikkaa huutaa suuttumuksensa ulos. Hoitaja ei saa moittia,eikä keskeyttää sanomalla vaikka se,että et saa hermostua,sinun täytyy hillitä itsesi.Eric Ewalds oli suomalainen ja ihana henkilö ja monet hoidettavat paranivat vaikeista haavoista. Joidenkin hoitoon meni esim. vuosi tai kuukausia.
Hänellä oli viisautta,hän itse oli käynyt läpi kamalan lapsuuden oman isän toilailusta johtuen.
Meitä on kasvatettu kuriin väärän lailla,moitittu,pelottelemalla,esim. Jumala suuttuu.
Minusta tuli arka,hiljanen,eikä juteltu asioita,ei neuvottu ja ohjattu,ei ollut selkeitä rajoja. Muistan yhden äidin selkäsaunan antamisen,kun viivyin liian kauan ulkona. En minä ole yhtään murheellinen siitä piiskauksesta. Ne ovat jotain muuta.
Onpa mukavaa,kun Jasper sai syöttötuolin. Minulle tulee mieleen,kun meidän omat lapset saivat syöttötuolin. Varsinkin ensimmänen lapsemme ja myös viides tuli mieleen. Viidennelle ei oltu säästetty tuolia,kun emme aikoneet tehdä viidettä,vaan minä vain aloin odottaa. Kerron joskus mitä taisteluja siitä tuli.
Onko sinulla tai teidän lapsillenne sattunut mitään "haaveria" lapsena? Meillä ei kovin paljon,vanhin putosi keittiöjakkaralta ja näimme silmissä kuinka kuhmu nousi. Ja yksi tytöistä työnsi päänsä parvekkeen reunan aukkoon,eikä saanut itseään pois. Minä nostin häntä ja kääntelin eri asentoon,siitäkin selvittiinn. Sama tyttömme kaksi kertaa kaatui ja löi päänsä,mutta ei tarvinnut mennä lääkäriin,vaan piti katsoa ja levätä. Soitin kyllä lääkäriin. suurin oli,kun Kata leikin touhussa satutti jalkansa, tytöillä oli kavereiden kanssa menossa riehakas leikki,
(edellispäivänä kaapin lasiovesta oli irronnut pala,joka olisi pitänyt liimata)
jalka osui siihen,ja alkoi tulla paljon verta,minä kiireissäni löysin kaapista pitkänomaisen keittiöpyyhkeen ja sidoin sen tiiviisti jalan ympärille ja mies ja vanhin tyttö veivät Katan terveyskeskukseen jossa laitettiin tikit,kolmeko vai neljä.
Muuta ei ole sattunut,kun tuollaisia,joku tytöistä laittoi pieniä helmiä,joista tehdään pannunalusia, nenään ja niitä ei meinattu saada pois,viimein mies otti nyppärillä nenästä ne,ja karkkien kurkkuun jäämistä kahdelle tytölle. Nuoremman otin syliin ja laitoin sormen kurkkuun,niin tuli oksennus,ja siten saatiin karkit pois.
Kirsti,minua nolottaa näin pitkästi meidän asioista kertominen,anteeksi,en taida ottaa poiskaan.
Olen muistanut pikkusia kullanmurujanne,teille rakkaita aarteita.
Joonaa,pikku poikaa,niinkuin pientä Jasperiakin. Ja tyttöset Iina,Lotta ja Olivia,tottakai heitä muistan rukouksissani,kuten omia Sallaa ja Millaa.
Kirsti,katson päivällä onko lisättävää,ehkä on. Koska olen tainnut "jaaritella" omien lasteni sattumuksista.
Kirsti olet hellä ja suloinen,ymmärsit hyvin minun ahdistukseni,en tiedä miksi olen joskus niin ahdistunut. Ehkä kiputila laukaisee sen. Kiitos Kirsti,et tiedä kuinka iloitsen sinusta! Ihanaa kun olet olemassa!♥
Taivaan Isän hellään suojelukseen jätän sinut,
miehesi Toivon ja lapsesi ja pikkusesi! ♥
Hei Kirsti!
VastaaPoistaEn tiedä meneekö kirjoituksemme "ristiin" nyt kun jo kommentoin sinulle. En vaan malttanut olla kommentoimatta. Olisi ehkä parasta olla kirjoittamatta! Kun luin kirjoituksesi minulla nousi kiukku tuota teille tehtävää vierailua vastaan! Poista tämä kirjoitus jos tämä on haitaksi! Ajattelin vaan, kuinka teille voi tulla vieraita useammaksi yöksi!! Ja melko vieraita ihmisiä, mielestäni. Eikö nämä nuoret vasta tavanneet? Eikö tämä nuori mies voi ilman äitiä kulkea!? Anteeksi nyt olin paha! Nuoret ihmiset ovat usein huomaamattaan itsekkäitä ja toimivat pelkästään omien toiveiden mukaisesti. Teidän on oikeus sanoa että nyt ei sovi, senkin uhalla että loukkaannutaan. Jos on kyse tosi ystävyydestä niin sellainen loukkaantuminen kyllä kestetään.
Ajattelen sinun vointiasi ja jaksamistasi, se on tärkeää.
Lähdemme sunnuntaina Ikaalisiin. Huomenna voin vielä kirjoittaa, sitten tulee parin kolmen päivän tauko. Jaffa viedään Annalle.
Hei Kirsti,kiitän sinua,kun ymmärsit miltä minusta tuntuu,kun ollaan tulossa yöksi,useaksi.
VastaaPoistaTämä poika oli kerran jo torstaista maanantaihin. Hän on ihan mukava,mutta eihän se riipukaan siitä.
Niin,nyt tulee äitikin.
Minun siskoni miehensä kanssa tulee yleensä kahdeksi yöksi,olen siitäkin aivan väsynyt. Kun tuntikaupalla keskustellaan,enkä saa nukutuksi senkään vertaa yöllä. Mutta hekin tulevat siksi,että saavat käydä kirpputorilla. Onhan ihana heitä nähdä ja jutella.
Sitten meillä kävi Helsingistä korealaiset poikamme kanssa,kaksi tai kome yötä kerrallaan.Korealainen pastori on baptisti,ja oli ihan kiva,kun hän piti meille kahtena päivänä raamattutunnin. Mukana pastorilla oli hänen nuoret aikuiset oppilaansa,yhden kesän aikana oli kaksi tyttöä. Pidin tytöistä. Seuraavana kesänä hänellä oli mukana kaksi kertaa kaksi poikaa ja viisi tyttöä ja he olivat kaksi yötä. Miehellä oli melkoinen homma tehdä ruoat ja kahvitukset,tee tarjoilut ja laittaa lakanat peteihin.Ja he tulevat väkisin,poika ei enää voinut vaikuttaa siihen. Poikakin oli sunnuntaisin hänen kirkossaan tulkkina kääntämässä toisille seurakuntalaisille venäjäksi ja sitten opastaa pastoria englanniksi,Kristian asui silloin heillä ja joillekin kääntää saarna suomeksi. Mutta hän muutti omaan asuntoon siksi,koska hänen omat opiskelunsa häiriintyivät,kun piti niin paljon olla neuvomassa. Hän opetti myös heillä asuessaan tytöille englantia. Mutta nyt he eivät ole tulleet,kun kaksi kertaa kielsimme,toisella kerralla miehellä ja Kristianilla (joulun aikana,jolloin Kata,Jani ja Krista ja Kristian olivat meillä yötä.) oli kova yskä ja pojalle nousi kuume. He olisivat tulleet siitä huolimatta,onneksi poika sai kiellettyä.
Kyllä kaikki ovat ystävällisiä,ja pidin heistä. Raamattutunnit olivat hyviä,kuvasin videolle niitä,mutta useampi yö on raskasta.
Ja meille,jossa on vaikeuksia.
Nyt he tahtoisivat perheenä tulla käymään.
Tiedätkö silloin yöllä kun tein sinulle kommenttia, tuli taas ettei voida lähettää,kun ei ole koodia. Sitten pyyhin osan kirjoituksesta pois,niin sain lähetettyä,eli liian pitkää viestiä ei lähetetä ilman koodia.
Pyyhin siitä pois ainakin sanomiseni Ikalisiin menostanne. Ja että kyllä kai mekin tapaamme,mitä mieltä olisit siitä?
Kirsti,et ollenkaan ole tuhma,sinä ymmärrät minua,olen lohdutettu sinusta.
Minä ajattelen, että olen tuhma,kun en halua kuin yhden yön vieraita.
Kirsti kuinka sinä olet noin ymmärrärtäväinen,olet ihana ihminen,en muista ketään,joka käsittäisi asiaani,niinkuin sinä.
Miten Jaffa voi, ikävöiköhän se,kun te olette pois? Kyllä kai ihmettelee,kun ette ole kahvittelemassa. Ja iloitsee,kun tulette kotiin.
Hienoa kun menit askartelu-lähetyspiiriin,se tekee sinulle varmasti hyvää. Maalasit ruukkua,mukavaa tekemistä,voi miten olen mielissäni,kun sait mentyä.
Siunausta ja varjelusta Kirstille ja perheelle johon kuuluu myöskin lastenlapset.
1 Kor.11:23-loppuun.
Hei Kirsti!
VastaaPoistaKiitos kivasta kirjoituksestasi!
Olen jostain kristillisestä kirjasta lukenut, että et saa antaa kenenkään kävellä ylitsesi. Ymmärrän tämän niin että ei meidän ole pakko suostua sellaiseen joka haittaa meitä. En muista mikä kirja ja miten ne sanat meni. Minua helpotti kun luin siitä. Olen itse myös sellainen jonka on välillä vaikea sanoa ei, jos joku jotain kovasti haluaa. Meillä on kuitenkin lupa siihen. Siitähän tulee kova syyllisyys, siis jos sanoo ei. Samalla sitä tuntee itsensä todella ilkeäksi ihmiseksi. Mutta se on väärä tunne! Kyllä saa puolustaa yksityisyyttään.
Toivon että voitte torjua sen vierailun tai ainakin lyhentää sitä. Kun perustelee sitä omalla huonolla voinnillaan ja huonolla nukkumisella, niin se on jo niin hyvin perusteltua, ettei siihen ole vastaan sanomista. Se tehoaa koska siinä puhuu vain itsestään, ei siitä että toiset olisivat jotenkin huonoja ihmisiä ja siksi ei haluaisi heitä yöksi luokseeen. Osaanko nyt selittää...
Toivon kovasti että joskus tapaamme, mutta ei kai nyt vielä tällä Ikaalisten matkalla? Kyllä me siellä taas myöhemmin käydään. Koska nuo yövieraat ovat jos ovat?
JOS tulee joskus jokin äkillinen yhteyden tarve välillemme (ja tämä blogikirjoittelu on hyvin hidasta) niin laitan numeroni tähän
044 5656111. Tekstiviestejä ainakin voidaan jossain äkillisessä tapauksessa lähetellä.
Ensi tiistaina tai keskiviikkona palaamme kotiin.
Siunausta teille koko joukolle!! Sinun kanssasi on niin kiva keskustella!
Huomenna vielä katson tänne, mutta ei sinun ole pakko mitään kirjoittaa. Kirjoitan vaikka sitte kun olemme tulleet.
Terveisin Kirsti
Shalom! Kirsti!
VastaaPoistaOlen kuullut siitä kirjasta,vai olenko peräti lukenut sitä.
Minun on ollut vaikea sanoa ei. Ja jos sanon ei,niin tulee syyllisyyttä, niinkuin sanoit. Tiedän ettei pitäisi antaa toisten käyttää hyväkseen.
On ikävää,kun tämä tyttäremmekin on sellainen ettei uskalla sanoa ei.Harmitti,kun hän oli sanonut,että voit tulla milloin vaan,vaikka maanantaina. Hän tuntuu vielä aremmalta ei sanan sanomiseen. Tämän nuoremman kanssa on ollut monenlaista huolta,kun häntä alettiin kiusaamaan kolmannelta luokalta asti,se oli hirveää.
Joku vuosi oli vähän parempi,mutta koko ajan joku jotain haukkui. Tällaista hänellä
on ollut,hänestä tuli kovin arka. Varsinkin nuorempien ihmisten kanssa.
Kuvitellaanpa tilannetta: jos minä olisin töissä, joku pyytää minua tekemään hänen puolestaan jonkun homman,takeltelen jotain en tyyppistä sanaa,mutta toinen ehtii sanomaan:"teethän sen,voi auta nyt"minä sanoisin:"no joo. Ja seuraava kerta toistuisi samanlailla. Ja ehkä muitakin tulisi riviin pyytämään:"tee puolestani...
Sellaista ihmistä voitaisiin käyttää hyväksi. Tuo esimerkki ei ollut paras mahdollinen. Enkä ole varma voiko töissä noin pyytääkään,tai se riippuu työpaikasta.
Miksikähän se ei on niin vaikea sanoa?
Minä saatan kirjoittaa jotain,kun en nyt saanut aikaseksi.
Meillä oli lapset aika pitkään,on heidän kanssaan kivaa,mutta on ihanaa,kun he lähtevät kotiin. Kirsti,tiedän,että ymmärrät mitä tarkoitan. He tahtovat täällä puuhata koko ajan jotain meidän kanssamme.
Oli täällä Susanna yksi tytöistämme,mutta siltikin.:)
Vanhin tytär meni kirkkoon, siellä oli messu.
Huomenna teillä on sitten se matka Ikalisiin ja olette tiistaihin tai keskiviikkoon.
Kiitos puhelinnumerosta!
Minä rukoilen matkanne puolesta!
Olkoon se siunattu vierailu! Jospa nyt menee siskon kanssa vähän paremmin, se vähänkin olisi hieno juttu. Se olisi edistymistä.
Tämä tekstini aikaansaannos ei ollut kovin tyydyttävää,mutta tahdoin jotain kommentoida!
Jeesus on kanssanne Kirsti,Jumalan siunausta!
Mark.11:24.
Kiitos todella paljon kirjoituksestasi! Katsoin täältä ennen lähtöämme, onko viestiä. Olit kirjoittanut ja lohduttavasti.
VastaaPoistaOlin lähtemässä niin vastahakoisesti, mutta kun kirjoitit että jospa nyt menee siskoni kanssa paremmin, tuli toisenlainen olo. Vielä lupasit rukoilla matkamme puolesta, oi se tuntui hyvältä! Kiitos sinulle!
Perillä ajattelin sinua usein. Rukouksesi vaikuttivat, meni selvästi paremmin sisareni kanssa. Olihan tukalia hetkiä varsinkin heti sinne päästyä, mutta sitten alkoi sujua paremmin.
Palasimme siis tänään keskiviikkona. Kohta palattuamme Toivo lähti kuoroharjoituksiin ja vei minut samalla Annalle. Palattiin sieltä illalla (tuotiin Jaffa samalla). Kirjoitan nyt nämä muutamat sanat.
Onko teillä ollut nyt yövieraita? Rukoilin ja rukoilen että jaksaisit hyvin ja saisit olla välillä omissa oloissasi.
Lastenlapset vaativat mummeiltaan täyden huomion. Heidän kanssaan pitää olla täysillä. Siksi varmaan heidän seuransa jälkeen on aika uupunut olo, vaikka kuinka rakastaisi heitä.
Kiitos siunausten toivotuksistasi!
Toivotan sinulle ja perheellesi siunausta!
Kirjoitan toiste pitemmästi.
Hei rakas Kirsti,kiitos mukavasta postistasi!
VastaaPoistaMe luulimme,että Marko tulee nyt keskiviikkona yöksi,kun he matkustivat samalla bussilla, mutta hän tulee ensi keskiviikkona ja äiti torstaina ja tällä tiedolla olen varmistettu,että lähtevät maanantaina.
Krista on ollut nyt yöt meillä,kun pastori ei vielä ole tulossa kodin siunaamiseen.
Kerroin varmaankin,että Krista meni Katan luokse viime perjantaina ja Markokin tuli seuraavana päivänä heille,he matkustivat keskiviikkona, Krista jatkoi Tampereelta Nokialle ja Marko meni Jyväskylään. Me mieheni kanssa pelättiin,että hän tulee nyt jo ja äiti ensi viikolla.
Sentään vähän siirtyi.
Kirsti,oli onneksi ihan pikkusen helpompi se siskosi luona käynti, mutta uskotaan,että se vähitellen on paranemaan päin. Joskus muutos on hidasta, mutta kun kerromme Jumalalle sen tilanteen,voi se muuttua vaikkapa kokonaan.
Tietysti on luonnollista, jos tulee mieleen,että mahdotonta,koska se lähtökohta on ollut suorastaan kamala. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Ajattelin,että voisin ottaa rukouksiin mukaan myös siskosi,oliko hän uskossa Jeesukseen?Ehkä hän ei ole puhellut niin henkilökohtaisesta.
Kiitos Kirsti,kun muistat rukouksin minua,silloin kun nukkuu huonosti ja on vaivoja toivoo,että voisi olla omissa oloissaan.
Olenhan minä kiitollinen,kun lapset käyvät,mutta täällä on usein heitä ja muitakin,joten me mieheni kanssa mietittiin,että minne voitaisiin piiloutua vähäksi aikaa,jossa voitais vaan olla.
Se on vähän nurinkurista,kun jotkut ovat murheissaan,kun ei ketään käy, ja meillä on näin päin. Kyllä me kuitenkin ollaan onnellisia heistä,vaikka välillä toivomme etteivät tulisi.
Ai,sinun Toivosi käy kuoroharjoituksissa?Kuorolaulu on mielestäni aivan ihanaa.
Meidän seurakaunnan kuoro laulaa upeasti,uskon että jotakuinkin kaikkien seurakuntien kuorot ovat loistavia,koska he harjoittelevat säännöllisesti. Poika-ja tyttökuorot ovat suloisia myöskin.
Pikku tytöt olivat mielissään,kun menitte kylään. He ovat varmasti suloiset kullanmurut, niin ihanassa iässä,vielä pieniä.
On mukavaa seurata heidän kehittymistään ja oppimistaan.
Miten Jaffa suhtautui,vai huomaako sitä mitenkään?
Nyt pääsitte taas normaaliin päiväjärjestykseen, Jaffakin nauttii siitä.
Se kuva on ihana,kun Jaffa istuu keskellänne ja napostelee raksua tyytyväisenä.
Muistan Joonaa ja Oliviaa, Iinaa ja Lottaa ja Jasperia ja heidän perheitään.
Kirsti,tarkastan tämän kirjoitukseni ja täydennän tänään perjantaina.
Jumalan siunausta!
Menetkö lähetysaskarteluun,vai oliko se sellainen?
2 Kor.5:17- 21.
Rakkain terveisin t. Kirsti ystäväsi
Hei Kirsti,tässä vähän lisää.
VastaaPoistaMeillä on Viestiveljien cd, he laulavat ihan mukavasti,tuli mieleen,kun sinä kirjoituksessasi kerroit miehesi Toivon olevan menossa kuoroharjoituksiin.
Meillä oli talomme myyjänä yksi viestiveljien laulaja,uskova.
Ajattele miten pian on joulu,nyt voisi laittaa jo koristeita tai jouluvaloja. Minusta tämä aika ennen joulua on ihanaa.
Oletko ostanut vielä joululahjoja?
Minulla on lapsille yhteinen kirja ja kummallekin mekot. Olen ostanut mekot jo aikaisemmin,ettei tule liikaa tänne joulun alle painetta ostoista. Kuitenkin tulee ostettua muillekin jotain.
Nukuin kovin huonosti,tämä päivä on ollut raskas. Mutta jospa ensi yönä paremmin.
Minua palelee yleensä helposti,taas mieheni tarkenee hyvin,hänellä on mieluumminkin aina lämmin.
Onko sinulla kylmä näin talvella?Minusta tuntuu ettei asuntoja lämmitetä kunnolla talvisin.
Tiedäthän,että kuvitelmissani kuva teistä on ihana missä Jaffa istuu keskellänne raksua napostellen,tuossa aikaisemmassa kirjotelmassani sanoin niin?:)♥
Laitoin puhelinnumerosi jo osoitekirjaani.
Tässä minun puh.numero. 044-3413403
Kirsti Jeesuksen hellään hoitoon jätän sinut ja miehesi,lapsesi ja lastenlapsesi!
Muistan pieniä rakkaitasi,jokaista ja Joonan asiaa!
t.Kirsti
Kiitos kahdesta kivasta postistasi!!
VastaaPoistaJaffa on kotiutunut. Minun piti ihan tassusta varovasti vetää että sain sen sängyn alta Annalla. Se arvaa että pitää mennä autoon ja se on ihan kauheeta! Ei ollut onneksi pitkä matka, reilu 10 km. Kotona se rupesi heti kehräämään. Joka pieleen ja huonekaluun piti puskea poskimerkit taas. Eli kyllä huomas että Jaffa tykkäs tulla kotiin.
Teillä on niin lämmin ja luokseen vetävä koti että kaikki haluavat tulla sen ilmapiiriin! Ymmärrän ihan kovasti kuinka haluatte viettää rauhallista elämää kaksistaan. Mekin tykätään. Meillä on välillä kahvilepo ja ruokalepo jne. Luetaan sängyssä loikoillen. On omat kivat rutiinit.
On täysin ymmärrettävää että mietitte mistä löytäisitte piilopaikan!
Kirjoitan tämän osissa kun pelkään että nettiyhteys taas katkee. Eilen illalla yhteys meni taas poikki ja tänäänkin uudestaan. Koneeni tuulettaja lisäksi surisee voimakkaasi koko ajan, toivottavasti ei tule mitään vikaa.
Niinhän se meni poikki. Leivoin välillä ja nyt yhteys taas avautui. Voi olla että taas katkee. Jos multa ei tule lisää jatkojuttua, syy on yhteyksissä.
VastaaPoistaKyllä vierailumme sisareni luona sujui hieman paremmin. Ei meillä ole ollut avointa riitaa. On ollut sellaista jännitettä ja vihjailevia sanomisia.
Ei hän puhu henkilökohtaisista asioistaan kuten esim. uskostaan, mutta tiedän että hän suhtautuu uskonasioihin myönteisesti. Kyllä rukous on hyvä, mutta sinulla on jo niin paljon rukoiltavaa.
Sisareni haluaa asua siellä vanhassa kodissamme. Se on sellaista ns. rintamamiestalon mallia. Ei mitenkään rappiokunnossa mutta ikää talolla jo on. Lisäksi on aika iso piha. Siinä on monenlaista ylläpitämistä. En ymmärrä miten hän aikoo jaksaa. Hänen kuntonsa ei ole niitä parhaita. Hän on jäänyt aikanaan eläkkeelle selkävaivan vuoksi.
Aion mennä ensi viikolla lähetysaskartelupiiriin jos vaan saan aikaiseksi. Sen ryhmän nimi on Huldat ja Hessut. Yks mummo kertoi viimeks, että joku toinen mummo oli sanonut tästä ryhmästä, ettei hän vaan sinne tule kun sillä on tuollainen nimi, ties mitä humputtelua se on.
Tuosta leipomisesta: se ei oikein suju. Aloittaminen tuntu työläältä. Kakunpohja ei onnistunut, toi uuni on liian kuuma, tein toisen. Otin palaneesta reunoja pois ja osan käytän kakkuun kuitenkin.
Nettiyhteys katkesi loppu-lauantai-illaksi kokonaan.
VastaaPoistaTänään isänpäivänä Annan perhe tuli jo yhdentoista jälkeen käymään. Anna viestitti edellisenä iltana että sopiiko heidän tulla yhdeltätoista. Kysyin, eivätkö voisi tulla kahden aikaan, mutta heillä oli jo ohjelmaa. Iina ja Lotta käyvät sunnuntaina samassa jumpassa, joka alkaa puoli neljä. Sitä ennen piti käydä sekä ukkia että taataa onnittelemassa. Kävivät sitten ensin meillä ja menivät tästä toiseen mummolaan, jossa heillä oli ruoka.
Iina ja Lotta olivat niin mielellään meillä. He ovat useammin siellä toisessa mummolassa. Kyllä minullakin oli hauskaa heidän kanssaan.
Pikkusen tuli aamulla kiire! Koko päivän tarjoilu muuttui mutta ei se haitannut.
Tarmo ja Heli tulivat kahden jälkeen, sitten vähän sen jälkeen Jenni, Paul ja Jasper.
Ollin perhe ei päässyt tulemaan. Olli kyllä soitti onnittelut isälleen.
Kävikö teillä isänpäivä-onnittelijoita?
Olen tullut todella kankeaksi järjestämään vierailuita. Minun piti aamulla tehdä suolaiset piirakat valmiista (kaupan) pohjista, eli olisin tehnyt kasvis- ja kinkkutäytteet niihin, mutta ei se onnistunut, varsinkin kun ensimmäiset vieraat tuli niin aikaisin. En ole ollenkaan varma olisiko se muutenkaan onnistunut. Vast`edes en suunnittele tekeväni mitään samana pnä kuin vieraat tulee.
Minulla kestää aamuisin kauan ennenkuin pääsen edes jonkinmoiseen toimintakuntoon, vaikkei minulla oikeita esteitä liikkumiseen olekaan.
On myönnettävä että vierailut myös jännittävät. Aika hassua vaikka vieraina ovat omat lapset, mutta puolisot ovat kuitenkin vähän vieraampia.
VastaaPoistaMeillä on aika pienet eläkkeet ja vuokraan menee rahaa. Siksi joululahjojen ajatteleminen tuntuu jopa hankalalta.
Olen tullut liittyneeksi joskus nuorempana Yves Rocherin asiakkaaksi. Tiedätkö sellainen postimyynti kosmetiikkaliike, vai miksi sitä kuuluisi sanoa. Sieltä tulee aina joskus esittelykirjeitä tuotteista joita tarjotaan ostettaviksi. Alkuvuosina joskus tilasin enemmänkin, mutta monena viime vuotena en ole juuri ollenkaan tilannut.
Nyt taannoin tuli joulukirje. Tilasin siitä esim. eri tuoksuisia suihkuvaahtoja. Ajattelin antaa tyttärille lahjaksi. Ne ovat pieniä lahjoja mutta jotain kuitenkin. Tilaukselle saa maksuaikaa.
Toivottavasti löydämme niitä jouluvaloja ja saamme vielä kiinnitettyä ne sopiviin paikkoihin. Valoista pidän eniten. Tuikkulyhdyt ovat myös kivoja.
Minun on helppo ehdotella, mutta tekee mieleni ehdottaa sulle että menet vaan pitkäksesi silloin kun teillä on ne vieraat. Ehkä muutenkin menisit. Mutta eikö se ole sinulle terveellistä, että lepäät ja olet välillä pitkälläsi. Kyllä vieraat sen ymmärtää että näin on tehtävä. (Viihdyttäkööt itse itseään.)
Oikeastaan minun tekisi mieli oikein käskeä sinua että sinun on pidettävä itsestäsi huolta, olkoon vaikka presidentti käymässä! Vaadin sitä! On rentouduttava ja saatava olla omassa rauhassa!
Kiitos että rukoilet puolestamme. Aina muistat nuo meidän pienet lapset!
Tahdon rukoilla sinun ja koko teidän perheenne puolesta.
Kiitos puhelinnumerosta. Nyt voin käyttää sitä varsinkin jos jostain syystä internet yhteys on pitkään poissa. Voin ilmoittaa että en tahallaan ole vastaamatta kirjoitukseesi.
Jeesuksen suojaa sinulle ja kaikille teille!!
Hei Kirsti! Kiitos ihanista osissa olevista viesteistäsi!
VastaaPoistaJaffasta on kauheaa mennä autoon,mutta perillä kodin tuttu ympäristö sai sen kehräämään, kuulosti kivalta,kun kerroit kuinka sen piti puskea poskimerkit huonekaluihin ja pieliin.
Voi miten kissakin on kiva,se on liikuttavan suloinen perheenjäsen.
Sellainen rauhallinen elämä kahdestaan on toiveena, missä välillä on kahvilepo ja välillä ruokalepo,niinkuin teillä, ne kivat rutiinit. Teillä on hienosti järjestetty se päivärytmi
Onneksi meilläkin niitä kahdenkeskisiä päiviä on silloin tällöin.
Tänä Isänpäivänä kävi vaan Susanna ja Krista onnittelemassa. Kyllä he yleensä kaikki ovat meillä juhlapäivinä. Nyt oli tällainen kerta. Mies teki täytekakun,oli ostanut valmiit pohjat, kermaa ja hilloa.Kuulemma teki niinkuin oli nähnyt minun tekevän. Oli se ihan hyvää,ehkä liian kosteaa,mutta niinhän minullakin oli vaikka minkalaista tarjolla. Ihan alkuaikoina,kun menimme naimisiin,tein valtavan isoja pullia, meidän ystäväperheen miespuolinen huomautti:"miksi et voisi tehdä vähän pienempiä?". Miten osaat,jos et osaa. Mukava juttu se on ollut, ainakin myöhemmin. Tähän käy sanoa:"alku aina hankalaa,lopussa kiitos seisoo".
Kristiinakin soitti onnittelut, Minttu oli perheen terve,muut olivat nuhaisia ja kurkkukipuisia,joten siksi eivät päässeet tulemaan.Katalta ja Janilta tuli kortti.He menevät Janin vanhemmille.
Hauska nimi sillä lähetysaskartelukerholla Huldat ja Hessut. No ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä!:)
Koeta mennä sinne,jos suinkin saat aikaseksi.
Oikeasti toisten uskovien seura on parhaaksesi ja on kiva tehdä jotain ja iloita kättensä aikaansaannoksista, ja että osallistuu lähetystyöhön. ♥
Sinä leivoit,millaisen kakun teit? Pidätkö leipomisesta?
Minusta oli kiva häärätä leivonnaisten teossa, mutta muistan miten minusta oli aloitus työlästä.
Nyt jouluksi Kata ja Jani tulevat meille,seuraavana he menevät Janin vanhemmille.
Krista ja Marko ovat puhuneet,että Markon vanhemmille mennään ensimmäisenä jouluna.
He suunnittelevat ensi kesänä jo naimisiin menoa.
Ihan hienoa,jos vaikka pientäkin eteenpäin menoa oli siellä Ikalisen reissullanne. Jospa Jumala vapauttaa sinut ja siskosi kaikista jännitteistä,mitä väliinne on vuosien saatossa ilmaantunut. Jumalalle on kaikki mahdollista! Jumala haluaa meidän olevan vapaita, koetetaan heittää joka päivä huolemme Herran päälle.
Kirsti rakas ystäväni,ihanaa kun olet olemassa! Minä rukoilen teidän puolestanne, kyllä sisaresikin mahtuu joukkoon.
Olen iloinen,kun Jaffa nauttii kotona olosta.Uskon,että sillä oli hyvä Lotan ja Iinan luonakin,mutta koti on aina koti.
Herran hoitoon! Olkaa siunatut Herran nimessä!
Joh. 3:16.
Hei Kirsti,jatkoa edelliseen!
VastaaPoistaMinä myös olen Yves Rocherilta tilannut, mies meni hakemaan R-kioskilta sitä pakettia,ja samalla maksamaan laskuja.
Se on helppoa tilata postimyynnin kautta,kun ei käy kaupoissa.
Nyt aionkin levätä,vaikka vieraat tulevat. Kiitos,kun sanoit siitä,mies oli heti samaa mieltä.
Keskiviikkona Marko tulee kahdeltatoista.
Samana päivänä minulla on lääkäri jo puoli yhdeltä,minusta se on aikasin,kun en jaksaisi nousta. Mutta mitään muuta aikaa ei ollut,vaikka mies kävi kyselemässä.
Omalääkärille ei aina saa aikoja,vaikka sen järjestelmän piti olla sellainen,että lääkärille pääsee heti.
Jos muistaisit minua rukouksin,että jaksan mennä lääkäriin keskiviikkona.
No torstaina tulee Markon äiti,jospa se menisi hyvin,kyllähän häneen täytyy tutustua,koska Marjaana on menossa naimisiin hänen poikansa kanssa.
Minulla kesti jonkun aikaa,ennenkuin olin jotenkin vapaampi esim. Kristiinan miehen kanssa,ja näyttää siltä,että hänkin on vasta alkanut juttelemaan kanssamme. Eli,kun perheeseen tulee lisää uusia henkilöitä, vapautuminen kestää jonkun aikaa.
Kirsti,voimme iloita,että Jeesus elää!
Kiitos Jeesus,että kuolit puolestamme,ja me saamme olla uskossa Sinuun, yksin armosta ilman tekoja.
Rukoillaan toistemme puolesta!
Siunausta tähän alkuviikkoon!
Rakkain terveisin Kirsti!♥
Kiitos kiitos ihanasta postistasi!
VastaaPoistaNettiyhteyteni oli taas poikki. Aamupäivästä se toimi vähän aikaa. Soitin Vikailmoitukseen ja sain kehoituksen soittaa myöhemmin, jos yhteys ei palaa. Ei palannut. Soitin taas ja siellä todettiin että yhteyden pitäisi kyllä toimia. Pyydettiin soittamaan Käyttötukeen. Kun sain vastauksen sieltä, sain pitkät ohjeet että mene sinne ja kirjoita näin ja taas mene tuonne ja tee taas näin...jne. Se auttoi! Nyt pelaa. Kumpa kestäisi.
Muistan mielelläni sinua rukouksin, että jaksaisit lähteä lääkäriin!! On tärkeätä päästä sinne! Toivottavasti sinulla on hyvä lääkäri. Rukoilen, että hän osaa auttaa sinua. Muista valittaa kaikki vaivat. Onko teilläpäin kipupoliklinikkaa, vai onko se vain Tampereella? Eihän T:re kaukana ole, mutta sinne on oma lähtemisen vaivansa, varsinkin kun liikkuminen on kivuliasta.
Tein tavallisen täytekakun. Oli kurja kun se ensimmäinen kypsyi liikaa ja toinenkin laski uunissa. Kostutin ja täytin (hilloa) lauantaina ja se oli yön parvekkeella. Siten se kostui hyvin. Päälle kermavaahtoa ja marmeladikarkkia.
Minunkin pitäisi (saan) lähteä keskiviikkona lähetysaskarteluun. Sinäkin minua sinne kivasti patistelit. Yritän.
Vai meinaa ne nuoret mennä naimisiin! Sehän on ihan kiva. Tämä meidän nuorimmaisemmekin meni aika nopealla aikataululla.
Rukoilen että jaksaisit nämä vierailut. Muista lähteä lepäämään välillä ja yksin (paitsi miehesi, jos niin on hyvä).
Kun asuimme entisessä asunnossa, sisareni oli meillä yötä, esimerkiksi Jennin häiden aikaan. Aikaisemmin he olivat äitini kanssa meillä yötä useinkin.
Viime kerta sisareni kanssa oli todella hankalaa monien jännitteiden vuoksi. Kun muutimme, en enää huolinut häntä. Tyttäremme eivät millään voineet käsittää sitä. He vaan neuvoivat minua, että teidän pitää keskustella suoraan. Ei se ole niin helppoa. Tunnustan, että en haluakaan, se menee pian syyttelyiksi ja loukkaantumisiksi.
Oli todella vaikeata perustella tyttärille, miksi en halua, en voi ottaa sisartani vieraaksi. Tahtoo tulla paha olo kun kirjoitan että en tahdo vastaanottaa häntä.
VastaaPoistaTuleva joulu on haasteellinen. Sisareni sanoi, että kyllä hän voi olla yksin jouluna. Lapsemme sanovat, että kyllä hänet täytyy saada mukaan tänne. Vielä on kaikki avoinna miten tehdään.
Lotta on ollut sairaana, kuumetta ja poskiontelotulehdus, Olivialla kuumetta ja korvatulehdus, Joona kävi tänään Helsingissä kontrollitutkimuksissa.
Iloitsen sinusta. Sinulle on helppoa kirjoittaa vaikka mistä asiasta. Kiitos kaikista kauniista sanoistasi, kuten tuo rukouksesi että kiitos Jeesus, että kuolit puolestamme ja me saamme olla uskossa Sinuun yksin armosta ilman tekoja!
Vielä minun tarttee lisätä että joudun pyytämään Jeesukselta, että minustakin poistuisi esteet jonka vuoksi en suhtaudu sisareeni luonnollisesti, tai hyvin.
Rukoillaan toistemme puolesta!
Siunausta sinun ja teidän viikkoonne!!
Rukoilen sinulle hyvää nukkumista!
Rakkain terveisin Kirsti
Hei Kirsti,kiitos postistasi,otan ne innolla vastaan!
VastaaPoistaKiitos kun olet rukoillut puolestani,kävin lääkärissä,olin kamalan väsynyt,mutta selvisin.
Kerroinkohan,että lääkäri vaihtui,naishenkilö,lääkäri oli oikein kivanoloinen.
Nyt koitetaan ottaa kerralla isompi annos yöksi lääkkeitä.
Mutta ensiksi otan tämän antibiootin,minulla oli virtsatietulehdus. Onneksi edellisviikolla vietiin näyte, ne ylimääräiset kirvelyt ja poltteet oli siitä.
Katsotaan uskallanko ottaa isoja annostuksia
lääkkeitä.
Meillä on vieraat,mutta ensimmäisenä päivänä menin lepäämään,ja mies tuli hoitamaan,ja eilen he menivät kädentaitomessuille,joten se päivä meni mukavavasti. Minulla oli sivuvaikutuksena paha olo ja närästys,siitä ylimääräisestä lääkkeestä.
Nyt vaihdan puheenaihetta.
Miten teidän pikku enkelitytöt jaksavat,onko tulehdukset ja kuumeet parantuneet Olivialta ja Lotalta?? :)
Onko Joonalla arvot kohdallaan tai kunnossa?
Miten sinä Kirsti rakas ihmiseni jaksat,entä kotijoukot,miehesi ja Jaffa??? :)
Minä en ehdi kirjoittaa enempää,vaan jatkan tänään myöhemmin.
Siunausta Kirsti koko perhekunnallesi,ihan jokaiselle!
Muistan teitä rukouksin!
Joh.14:27.
Rakastavin terveisin t.Kirsti
Hei Kirsti,nyt kaikki menivät nukkumaan,ja saan olla hetken rauhassa kanssasi.
VastaaPoistaSinulla on ollut nettiyhteyksissä monenlaista touhua,jospa nyt toimii,sait niin hyvät ohjeet käyttötuesta.
Joku vuosi sitten kävin kipupoliklinikalla,oli juuri avattu piste Nokialle,muuten olisi pitänyt mennä Tampereelle.
Kirsti,ethän pahastu,kun en pysty kirjoittamaan nyt enempää...vieraat lähtevät maanantaina iltapäivällä ja sitten pääsen pureutumaan lisää...
Kiitän Jeesusta,kun olet olemassa!
Jeesus olkoon kanssasi!
Hei Kirsti ystäväni,nyt jatkan paremmalla onnella.!
VastaaPoistaMinulla on ollut siitä antibiootista pahoinvointia,ja siitäkö,vai mistä myöskin väsymystä.
Aluksi kipulääkäri antoi ohjeeksi vaan kaksi tramalia ja disberiiniä. Viimeksimainittu auttaa päänsärkyyn,ei muuhun,mutta otan sitä pikku annoksen juuri pääkipuun.
Nykyisin otan kuusi tramalia päivässä ja hermokipulääkettä seitsemän päivässä. Ja tulehduskipulääkettä yhden.
Nyt minulle annettiin ohjeeksi ottaa illalla neljä kappaletta sitä hermokipul,en muista nyt nimeä,kokeiltaisiin isoa annosta kerralla.
Minulla on vielä kaksi antibiootti kapselia.
Mietin sitten uskallanko ottaa kerralla niitä.
Kirsti,olen ajatellut sinua ja rukoillut puolestanne.
Kävitkö lähetysaskartelussa?
Ymmärrän sinua Kirsti siinä ettet tahtoisi ottaa sisartasi jouluksi. Koska tunnen samoin minun sisareni ollessa kysymyksessä,en kestäisi sitä. Me emme riitele,mutta se tunne,se jännite mikä on olemassa,en voi sille mitään. En ole vapaa,ja mietin koko ajan mitä voisin sanoa. En tahtoisi tuntea niin,mutta kun tunnen niin. Ja jos sanottaisiin,että puhukaa,en osaisi puhua,en tietäisi miten hänen kanssaan puhutaan.
Minulla on tällainen suhde sisareeni,jännittäisin veljeänikin.
Mutta jos Jumala sanoo sydämessäni miten puhun,niin se olisi ihanteellinen ratkaisu.
Mitä mieltä sinä olet,eikö voisikin olla ihanaa jos Jeesus ottaisi ohjat?
Onko sisarellasi mitään muuta paikkaa olla jouluna?
Tai voivatko joku lapsistasi ottaa vaikka yhdeksi yöksi? Kirsti tämä edellinen ajatus on ehkä "höpsö".
Rakas Taivaan Isä,auta minun ystävääni Kirstiä,hänellä on vaikea päätös tehtävänään,miten pitäisi toimia,auta Herra Jeesus,Sinulla on elämän Sanat.Me emme voi ottaa itse mitään,siksi me anomme. Ihminen ei voi ottaa mitään,ellei sitä anneta Taivaasta.
Isä tätä anomme Jeesuksen nimessä Amen!
Kirsi rukoillaan tämän asian puolesta.
Voidaan rukoilla ,minä myös,että Jeesus ottaisi esteet pois,että suhtautuisin sisareeni Sinun tahtomallasi tavalla,auta minua,koska en omin voimin pysty enkä voi tehdä mitään,ellet Sinä rakas Jeesus ole mukana.
Rukoilen pienten tyttöjen ja pikku poikien puolesta (teidän lastenlapset),että Taivaan Isä siunaa heitä.
Teitä aikuisiakin.
Jeesuksen sylihoitoa sinulle Kirsti!
1 Tess.1:18
Kiitos rukouksestasi!
VastaaPoistaKiitos kun kerroit lääkärissä käynnistäsi. Ajattelin sitä täällä paljon. Varmasti oli hyvä, että siellä otettiin kantaa lääkitykseesi.
Oletko ottanut mitään maitohappobakteeria antibioottikuurin aikana, vaikka gefilus-tuotteita. Jos ne vaikka vaikuttaisivat pahaan oloon? Nyt kuurisi on jo loppunut. Muistan kuinka minulle on jostain antibiootista tullut pahoinvointia.
Vieläkö sinua närästää? Se on viheliäinen vaiva myös! Minua närästää helposti, mutta käytän tarvittaessa siihen lääkettä. Olen ottanut Pepsid Duo -nimistä valmistetta. Joskus lääkärit kipulääkettä määrätessään antavat tai siis määräävät jotain mahasuojalääkettä, koska kipulääkkeet usein ärsyttävät vatsaa.
Toivon sydämestäni että saisit avun kaikkiin vavoihin!
Teillä taisi vierailu sujua hyvin. Oikein hyvä niin.
Yllätyin omasta reaktiostani kun luin postauksestasi vierailusta kahvipöytäkuvan kera. Kun näin katetun pöydän täytekakkuineen tulin äkkiä hirvittävän kateelliseksi. Nyt niitä hemmotellaan noin!
Kerroin siitä miehellenikin.
Onneksi tunne helpotti myöhemmin.
Toivolla tuli toissapäivän illalla pyörrytys- ja hikoilukohtaus. Hän oli kylmän märkä ja kalpea. Onneksi se meni pikku hiljaa itsekseen ohi. Soitin seuraavana päivänä lääkärin vastaanottoajan tilaukseen. Siellä sanottiin että tuollaisessa tapauksessa pitäis soittaa ambulanssi että nähtäisiin oireet tuoreeltaan. Näin jälkikäteen on vaikea ymmärtää mistä on ollut kyse. Ei kuulemma tarvitse arastella ambulanssin soittoa.
Olen nyt sillä mielellä että en kutsu sisartani meille. Me asutaan aika ahtaasti. Jos Jumala jotenkin antaa merkin niin sitten kyllä.
Sisareni on ollut kaksikin kertaa Annalla yötä mutta Annakaan ei ole nyt oikein innokas siihen.
Olin Huldat ja Hessut -piirissä. En tehnyt uutta työtä, korjailin vanhaa. Tällä viikolla sitä piiriä ei olekaan. Olen oikeastaan helpottunut kun ei tarvitse lähteä minnekään.
Tänään täällä on varsinainen lumimyräkkä.
Taidan lähettää tämän ettei tule liian pitkää viestiä.
Rukoilen puolestasi. Kiitos sinun rukouksestasi!
Paljon siunausta sinulle ja koko joukolle!
Hei Kirsti!
VastaaPoistaNyt minua pelottaa kun sinusta ei kuulu mitään!
Ei ole sinun kirjoitustasi missään kohtaa blogiasi.
Onko sinulla huono vointi??
Toivottavasti saat apua itsellesi!!
Rakkain terveisin Kirsti
Rakas Kirsti ystäväni!
VastaaPoistaMinä en vaan jaksanut tehdä mitään,ja ulkomaalai
sen viesti tuntui niin vaikealta,että viimein se poistettiin. Minulla on siitä tallessa kommenttilaatikossa viesti,jos jaksan paneutua siihen.Hän olisi toivonut ehkä minun menevän kuuntelemaan jollekin sivustolle jotain ja sanovan siitä mielipiteen.
Tänään myöhemmin päivällä tai illalla ajattelin paneutua tekemään sinulle Kirsti kommenttia. Meillä oli Krista,ja katselin hänen kanssaan Lassieta.Nyt perjantaina kahden aikaan hän lähtee Jyväskylään,ja taas olemme miehen kanssa kahdestaan,paitsi lauantaina tulee pikkutytöt muutamaksi tunniksi.
Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi!
Muistan sinua rukouksin! Ja kaikkia!
Kiitos että vastasit!
VastaaPoistaPelkäsin, että sinun vointisi on huonontunut jostain syystä.
Vastaa ihan rauhassa, miten vaan ehdit.
Hyvä että saat nyt olla miehesi kanssa kahdestaan!
En osaa päättää pitäisikö keskustelumme käydä jossain toisessa paikassa, eli vähän aikaisemmassa paikassa kuin tämä. Äsken jotenkin sekosin enkä meinannut löytää tänne. Aloitin alusta rauhassa ja sitten löysin tämän paikkamme.
Hei Kirsti,siirrytään kohtaan HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ 14.11.2010.
VastaaPoistaOlen itsekin ajatellut jo pitkään,että pitäisi memmä etusivulle,mutta en ole saanut aikaseksi.
Kiitos,että otit sen puheeksi.
Jatkan siellä...